Kaksosten äidit - mitä kadehditte?

että se kun äidillä on yksi vauva sylissä jolle voi antaa kaiken huomion 100%, se kadehdittaa.

Kadehdin myös sitä, etten voi antaa juuri koskaan jakamatonta huomiota yhdelle lapselle. Tai kadehdin on varmasti väärä sana, lähinnä olen tunnon tuskissa tuosta asiasta.

joilla molemmat vauvat mahtuu syliin yhtä aikaa.

joilla molemmat vauvat mahtuu syliin yhtä aikaa.

mutta anteeksi nyt kun alkoi naurattaa, kun tämä on täydellinen esimerkki siitä, että kyllähän te nyt vielä helpolla pääsette, mutta kun MULLA on tälläistä. :D

hyvin tyytyväinen, että 7-vuotiailla kaksostytöilläni on aina kotona leikki-/tappelukaveri :)

mutta kauhean huono omatunto oli vauva-ajan. Huomio ei millään riitä kahdelle. Ekat kuukaudet meni lähinnä selviytymiseen, enkä nauttinut vauvoistani juurikaan. Nyt on ihanaa kun maalla asuessa kavereita ei ole lähellä, niin on leikkikaveri aina vieressä :) Kadehdin ehkä sitä, että haluaisin nyt kolmannen, mutta jotenkin en voi, kun kaksoset on muutenkin saaneet "liian vähän" huomiota. Ja mitäs jos tulee taas kaksi??

uloslähtemiset puolet nopeampia, pienillä vaunuilla mahtuu joka paikkaan, helpompi rauhoitella jne,,, Ja kun meillä on uniongelmaiset kaksoset niin olisi niin mahtavaa, ettei tarvisi joka karjunnasta pompata sängystä ylös, ettei se toinenkin herää. Koska sitten, kun ne kaksi karjuu, niin mitäpäs teet...



Toisaalta nyt, kun nuo ovat 3v, olen erittäin tyytyväinen, kun se kaveri (joskin usein tappelukaveri) on aina siinä. Minun ei tarvi koskaan leikittää. Jos saisin valita, olisin silti halunnut lapsia yksi kerrallaan.