Onko suhde ohi, jos miettii eroa yhä useammin?

Kuulostaa siltä.

On.

Juu, sama se on itsellä. Paljon takana ja alkaa tuntua siltä että tekemätön paikka tuo jatkaminen.

Meilläkään ei ole yhtään samaa kieltä, ei vaan kumpikaan ymmärrä enää toistaan yhtään

Yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama se on itsellä. Paljon takana ja alkaa tuntua siltä että tekemätön paikka tuo jatkaminen.

Meilläkään ei ole yhtään samaa kieltä, ei vaan kumpikaan ymmärrä enää toistaan yhtään

Täällä tismalleen sama. Tuntuu, ettei ole mitään enää tehtävissä. Kaikkeni olen yrittänyt.

Jos suhteessa on kommunikointiongelmia, niihin on saatavilla tukea ja apua. Kommunikointitaitoja voi kehittää, jos molemmat niin haluavat ja tahtoa löytyy. Jos taas antaa eroajatuksille tilaa omassa mielessä, niin silloin on tavallaan jo oikeuttanut eroajatukset itselleen, eikä ehkä ole itse valmis tekemään työtä suhteen eteen. Eikä siinä vaiheessa näe omia virheitä kommunikoinnissa, vaan syyttää herkästi toista. (Esim. On itse jyrännyt vuosia toisen, toinen kuunnellut ja osoittanut kunnioitusta. Mutta ei ole itse valmis kuuntelemaan toista tms.)Mutta jos ongelmiin on jo haettu yhdessä apua, eikä muutosta ole tullut, niin siinä vaiheessa ero varmaan on jo todennäköisempää. Jos suhteessa on ollut paljon hyviäkin asioita ja suhde on ollut pitkä, silloik kyllä olisi hyvä tehdä kaikkensa sen eteen, että arvostus ja kommunikointi parantuisivat. Pitkä parisuhde on arvokas asia, jonka arvon usein ymmärtää vasta sitten, kun sen on jo menettänyt. On myös hyvä pohtia sitä, häviääkö kommunikointiongelmat jos eroaa, vai siirtyykö ne mahdolliseen uuteenkin parisuhteeseen.

Pariterapeutille!

Kysyitkö Sannalta?

Kuten joku edellä kirjoitti, niin kun on jo antanut itselleen luvan miettiä eroasioita, niin se on lopun alkua. Ensin edes eron ajatteleminen tuntuu vaikealta ja kaukaa haetulta. Tilanteen  kuitenkin jatkuessa (ettei itse saa parisuhteelta mitään mutta se vie kaiken energian)  eroajatuksesta tulee ihan tavallinen ja lopulta huomaa, ettei edes asuntojen katseleminen ja muiden askeleiden ottaminen kohti eroa tunnu enää missään.  Näin siis omalla kohdalla.

Tämä myös yksi syy, että miehet ovat aina niin "yllättyneitä", kun puoliso haluaa erota ja ero tulee heille puskista. Naiset ovat yleensä jo vuosia siinä vaiheessa pyöritelleet asiaa mielessään ja asiaan liittyvät vihan ja pelon tunteetkin aika pitkälle jo käyty läpi ja käsitelty, jolloin lähteminen suhteesta onkin lopulta enää vain se viimeinen käytännön askel. Tämäkin näkemys pohjautuu vain omiin kokemuksiin. Itseäni välillä ärsyttää eri asiantuntijoiden kehotus "Puhukaa, puhukaa, puhukaa": Höpö höpö. Vaikka kuinka kerrot ajatuksistasi ja että vallitseva tilanne ei ole sinulle ok, niin jos toinen ei kuuntele eikä ota tosissaan, puhuminen on täysin turhaa. Siinä satuttaa itsensä joka kerta, kun toinen ei reagoi mitenkään.