Millaisia pettymyksiä olette kokeneet ystävyyssuhteissa?

Kaikki mahdolliset. Varastaminen, selkään puukotus, valehtelu, luottamuksen pettäminen kaikilla mahdollisilla tavoilla, yksin jättäminen... Kavereita ei noiden takia olekkaan ollut 16 vuoteen. En kaipaa enää "kavereita". Luotto ihmisiin 0.

Jätti kriittisellä hetkellä, lainasi rahaa, muttei maksakaan takaisin, haluaa palveluksia tekemättä vastapalveluksia.

Kyllä minä olen myös itseeni pettynyt joskus tuossakin asiassa.

Nolasi minut parikin kertaa.

Kimppakämppäkaveri, nainen kuten minäkin, oli alkanut pitää minua jonkinlaisena seuraneitinään ehkä siksi, että olin uusi kaupungissa ja hän otti minut ,,siipiensä suojaan,, näyttäen minulle paikkoja. Hän suuttui kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Välit rikkoutuivat hänen suunnattoman mustasukkaisuutensa takia, valitettavasti kokonaan.

Laskelmoi. Oli jo päättänyt, että ei tahdo jatkaa ystävänäni, mutta ei kertonut minulle, ja ennen ilmoitustaan, että ystävyytemme ei voisi jatkua, hän hoidatti lapsiaan minulla, jotta pääsi miehensä kanssa lomalle yms. Pidin lapsista, mutta häntä taisi harmittaa ystävyyssuhteemme päättymisessä eniten se, että ei ole enää ilmaista käytännön tukea tarjolla.

Erilaisia pettymyksiä ollut, on ollut sellaisia toksisia, patologisia valehtelijoita. Sitten on ollut tällainen pitkä ystävyyssuhde, jonka kuvittelin olevan molemmin puolin yhtälailla syvä, toiseen pystyi luottamaan jne. Mutta vuosien varrella suhde muuttui, ehkä sitten ihmisinä muutuimme myös. Kuitenkin huomasin että tuo ystävyys alkoi olla aika yksipuolista joten lopulta lopetin yhteydenpidon kokonaan. Oikeassa olinkin koska ei ole hänestäkään kuulunut mitään.