Flegmaattinen ystäväni saa vauvan kohta, ja luulen ettei hän ymmärrä miten paljon elämä tulee muuttumaan
Tämä ihminen on siis sellainen, että peruu sovitun menon jos mahaa pistelee tai päätä särkee, useamman kerran viikossa. Töihin menon peruu usein kun on uupunut olo tai ''heikottaa ja huimaa''. Mitenhän tällainen ihminen selviää vauvan kanssa, kun lasta on pakko hoitaa, oli mitä kipuja vaan? Miten voisin ottaa tämän puheeksi hänen kanssaan olematta loukkaava?
Kommentit (10)
Tai jospa pidät huolen ihan vaan omista asioistasi?
Ilmiannettu ala-arvoisena provona.
Asiahan ei kuulu sinulle mitenkään.
Ihminen voi muuttua. Oma lapsi on niin rakas, että ne pikkuvaivat unohtuu kyllä.
Veikkaan, että laiskakin ihminen hoitaa lapsensa. Motivaatio on vähän toista kuin työpaikan suhteen.
Suhde työhön, ystäviin ja muuhun kodin ulkopuoliseen on ihan muuta kuin suhde lapseen. Oman lapsen voi hyvinkin hoitaa hellästi siellä kotipesässä, toteuttaen lämmintä ja läheistä, lapsen tarpeisiin vastaavaa vanhemmuutta.
Tämä ei sitten välttämättä tule näkymään sinulle: ystäväsi ei ehkä tahdo sinua kylään usein, eikä halua lähteä vauvansa kanssa esim. kaupungille kanssasi. Toivottavasti ymmärrät silloinkin olla "neuvomatta".
Kolmen äiti
Elämän muuttumista lapsen myötä on ihan turha mennä neuvomaan kenellekään. Jokainen kokee sen itse omalla tavallaan. Jokainen lapsikin on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että laiskakin ihminen hoitaa lapsensa. Motivaatio on vähän toista kuin työpaikan suhteen.
Ei hoida. Joku muu hoitaa.
Ei sun tarvitse ottaa sitä puheeksi. Luuletko, ettei hän itse huomaa, että elämä muuttuu tai lähtee keskustelusi jälkeen tekemään abortin?