Mustasukkainen ystävän lapselle

Et voi muuta kuin hyväksyä asian.

Voisit vaikkapa harkita aikuiseksi kasvamista.

Ei nyt kuulosta ihan normaalilta. Sinun pitää hankkia oma perhe, eikä kadehtia ja riippua muissa, kasvaa aikuiseksi.

Inhimillinen tunne, ja osoittaa vahvuutta ja itsetuntemusta tunnistaa asia ja myöntää se. Mitä jos tarjoaisit ystävällesi apuasi? Ehdotat vaikka että voit mennä vaunulenkille lapsen kanssa, niin hän saa nukkua rauhassa. Sen jälkeen voitte vaikka kahvitella.

Paha tilanne kerta kaikkiaan, en keksi mitä tuolle rinteelle pitäisi tehdä. Portaat?

pösilö

Kamppailen vähän saman asian kanssa. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä yksinkertaisesti osaa täysillä iloita ystävien vauvauutisista. En koe olevani mustasukkainen lapsille, koen vain harmitusta siitä, että taas yksi hyvä tyyppi menetetään rasittavaan vauva- ja lapsikuplaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kamppailen vähän saman asian kanssa. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä yksinkertaisesti osaa täysillä iloita ystävien vauvauutisista. En koe olevani mustasukkainen lapsille, koen vain harmitusta siitä, että taas yksi hyvä tyyppi menetetään rasittavaan vauva- ja lapsikuplaan. 

Kuulostatpas hirveältä. Miksi luulet tietäväsi ystäviäsi paremmin mikä on heille hyväksi vai eikö heillä saa olla tahtoa ja erilaisia mieltymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamppailen vähän saman asian kanssa. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä yksinkertaisesti osaa täysillä iloita ystävien vauvauutisista. En koe olevani mustasukkainen lapsille, koen vain harmitusta siitä, että taas yksi hyvä tyyppi menetetään rasittavaan vauva- ja lapsikuplaan. 

Kuulostatpas hirveältä. Miksi luulet tietäväsi ystäviäsi paremmin mikä on heille hyväksi vai eikö heillä saa olla tahtoa ja erilaisia mieltymyksiä?

Sanoinko minä jossain että tiedän ystäviäni paremmin mikä heille on hyväksi, tai ettei heillä saisi olla erilaisia mieltymyksiä? Mitä ihmettä?

En vain pääse itse velana käsiksi tuohon ajatukseen. Eksäni oli samanlainen kuin sinä ap, vela hänkin mutta otti kierroksia toisten vauvauutisista ja suhtautui todella alentuvasti. Kommentoi aina, että miksi joku valitsee niin, eikö ole tarpeeksi älyä tehdä toisenlaisia valintoja ja valitti, kuinka nyt kaveruus menee. Siis sellaista ylimielistä rutinaa, joka omasta mielestäni oli todella lapsellista. Yksikään ihminen, tuttu tai tuntematon, ei ollut poikkeus tähän rutinaan. Otti miltei henkilökohtaisena loukkauksena kun joku kaverinsa kehtasi tehdä lapsia :D

En minäkään halua lapsia mutta ymmärrän, miksi monet haluavat ja kuinka tärkeä asia se monille on. Eksäni mielestä kaikki lapsia halunneet olivat jotenkin vajaamielisiä, eihän näin ajattele kuin jotkut edgyt 14-vuotiaat ja kyse oli kuitenkin yli 30v miehestä.

Muistan tuon turhautumisen kun ystävät alkoi perheellistyä. Kyllä siihen tottui, yksinäisempään elämään. Kaikkien kanssa välit huononi nimittäin tuttavuudeksi. Mutta olen sittemmin löytänyt uusia ystäviä. Lämpimästi muistelen nuoruuden ystäväpiiriä, harmi ettei se kestänyt, muttei sellaisen ehkä pidäkään. Eri ihmissuhteet eri aikoina. Ehkä joskus vielä heidänkin nuoruuden ystävien kanssa tulee löydettyä toisemme.

Tämä saattaa olla aika iso tekijä siinä, miksei lapsia hankita. Kumpikaan osapuoli ei osaa luontevasti toimia tuossa tilanteessa. Pitäisi tutustuttaa kaverit ja jälkikasvu kunnolla, ja perusoletuksena ystävät auttelisi vauvan kanssa. 

Meillä käy niin, ettei ystävälle edes kerrota raskaudesta ennen kuin joskus jouluna. 

Itse makasin vauvan alustana sohvalla semmoiset viisi minuuttia kun äitinsä kävi vessassa tms, ja juuri kun aloin päästä ideasta yhtään kiinni, se oli siinä, vaikka molemmat olivat ihan rauhassa, minä ja vaavi. Luulen ymmärtäväni, miltä monesta miehestä tuntuu. Olisi ihan fiksua, että menettämisen surusta puhuttaisiin samoin kuin siitä, miten siitä pääsee parhaiten yli ja miten pääsee osalliseksi uuteen elämäntapaan ristiriitaisista tai suoraan negatiivisista tunteista huolimatta. 

Mitä enemmän minulle tulee ikää ja omakin lapsi on jo teini, sitä kummallisempana pidän nykymuotoista suomalaisuutta, mitä lapsiin tulee. Luontevuuden ja sosiaalisuuden vastakohta. Ja siitä maksavat viime kädessä eniten ne lapset, jotka eivät välttämättä koskaan tutustu kunnolla vanhempiensa ystäviin tai edes sukuun. 

Mielestäni nämä ystävyydet voivat palautua läheisempään kuntoon, sitten kun lapset hieman kasvavat.

Se on minusta sääli, jos ystävyys on varikolla juuri ne vuodet, jolloin olisi tärkeää lapsille sosiaalistua yli perheen rajojen, ja jolloin myös avun tarve hätätilanteissa voi yllättää. Monen lapsesta kasvaa paljon aremöpi ja epävarmempi, kun vanhemmat eivät ole tekemisissä juuri kenenkään kanssa. Se vaikuttaa valtavasti lasten tulevaisuuteen, minkälaisia asioita he uskaltavat tavoitella ja mihin kokevat välttämättömäksi tyytyä. 

Nykyisin ymmärretään, että kissa ja koirakin tarvitsee pentuna avarrusta maailmaansa, ja sellaiset asiat pitää esitellä jo pennulle, joiden kanssa pitäisi jatkossa kokea olevansa kotonaan. Miksei sitten ihminen? 

Vierailija kirjoitti:

Se on minusta sääli, jos ystävyys on varikolla juuri ne vuodet, jolloin olisi tärkeää lapsille sosiaalistua yli perheen rajojen, ja jolloin myös avun tarve hätätilanteissa voi yllättää. Monen lapsesta kasvaa paljon aremöpi ja epävarmempi, kun vanhemmat eivät ole tekemisissä juuri kenenkään kanssa. Se vaikuttaa valtavasti lasten tulevaisuuteen, minkälaisia asioita he uskaltavat tavoitella ja mihin kokevat välttämättömäksi tyytyä. 

Nykyisin ymmärretään, että kissa ja koirakin tarvitsee pentuna avarrusta maailmaansa, ja sellaiset asiat pitää esitellä jo pennulle, joiden kanssa pitäisi jatkossa kokea olevansa kotonaan. Miksei sitten ihminen? 

Minä koen ettei minun tehtäväni ole huolehtia muiden ihmisten jälkeläisten sosiaalistamisesta tai kasvatuksesta muutenkaan. Mammakaverit ovat sitä varten. On yhteistä jutunjuurta ja lapsillakin seuraa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on minusta sääli, jos ystävyys on varikolla juuri ne vuodet, jolloin olisi tärkeää lapsille sosiaalistua yli perheen rajojen, ja jolloin myös avun tarve hätätilanteissa voi yllättää. Monen lapsesta kasvaa paljon aremöpi ja epävarmempi, kun vanhemmat eivät ole tekemisissä juuri kenenkään kanssa. Se vaikuttaa valtavasti lasten tulevaisuuteen, minkälaisia asioita he uskaltavat tavoitella ja mihin kokevat välttämättömäksi tyytyä. 

Nykyisin ymmärretään, että kissa ja koirakin tarvitsee pentuna avarrusta maailmaansa, ja sellaiset asiat pitää esitellä jo pennulle, joiden kanssa pitäisi jatkossa kokea olevansa kotonaan. Miksei sitten ihminen? 

Minä koen ettei minun tehtäväni ole huolehtia muiden ihmisten jälkeläisten sosiaalistamisesta tai kasvatuksesta muutenkaan. Mammakaverit ovat sitä varten. On yhteistä jutunjuurta ja lapsillakin seuraa toisistaan.

En pikkulapsenakaan olisi tuntenut kiinnostusta äidin satunnaisiin mammakavereihin, vaan nimenomaan minua kiinnosti vanhempien ystävät, koska he kerran olivat vanhemmillenikin tärkeitä ja pysyviä suhteita. Sinäkin jos jäät lapsettomaksi, ystäväsi lapsi saattaa jonain päivänä jeesata sinua tiukoissa paikoissa. 

Aikuinen ihminen kateellinen lapselle. Sinun pitäisi kyllä jo kasvaa. Muut ovat jatkaneet elämää, mutta sinä olet vieläkin lapsi.