Olen teidän mielestä varmaan ihan luuseri :(
Nuoruus meni villisti! Bailaamista, seksiä useiden kymmenien miesten kanssa, matkustelua, sekoilemista, itsensä etsimistä. Siinä sivussa lukio ja yliopisto. Yliopiston jälkeen en saanut oman alan töitä, jäin työttömäksi, muiden alojen töitä ei kiinnostanut tehdä. Sain esikoisen 32-vuotiaana, toisen lapsen 34-vuotiaana, kolmannen 36-vuotiaana, neljännen 39-vuotiaana. Kaikki lapset on menneet 3-vuotiaina päiväkotiin vaikka itse olen ollut kotona pienimmän kanssa. Nyt on nuorin täyttänyt keväällä 3v ja olen työtön. En edes hae aktiivisesti töitä. Nyt kun on lama niin työkkäri ei ole mitään tuputtanutkaan, ymmärtävät ettei ole helppoa saada nyt töitä. Syksyllä kaikki lapset ovat päivähoidossa, minä kotona. Heinäkuun olen nyt lomalla kaikkien lasten kanssa ja odotan innolla että elokuussa saan taas enemmän omaa aikaa. Näin kun nimettömänä voi olla rehellinen...
Olen laiska, meillä ei ole koskaan kovin siistiä.
Toisaalta enpä ole valinnut tähän maailmaan syntyä. Kun täällä kerran on pakko elää niin teen sen kuten minulle parhaiten sopii.
Kommentit (15)
en ole varma tahdonko edes päästä herkuttelusta eroon. Olen myös lastenvaateaddikti. Lapsilisät uppoaa niihin ja mies elättää meidät muuten.
ap
Tarkoituksella valitsin kunnon miehen itselleni. Välillä kyllä tunnen huonoa omaatuntoa kun mietin mieheni taakkaa...
Myös lapset olen tahtonut minä, mies on suostunut.
Masentaa, yleensä en ajattele näitä asioita vaan herkuttelua tai lastenvaatteita tai muuta kivaa, mutta joskus tulee mieleen ja silloin iskee itseinho. Onneksi suklaa auttaa!
ap
mutta on paljon ihmisiä jotka eivät ole löytäneet paikkaansa opinnoista ja ammattikoulutuksesta huolimatta. Aajatellaan käänteisesti:
sinulla on monta lasta, mies, omaa aikaa. Oletko ajatellut aloittaa jonkin harrastuksen. Mitkä asiat tuovat sinulle iloa?
lueskelen, otan päikkäreitä, käyn ulkona syömässä... Olen tapaillut mammakavereita! Hyvin on aika kulunut.
Nyt tosin mietin vähän että mitäs nyt kun nuorinkin menee syksyllä hoitoon. Ainakin on aikaa itselle.
ap
kauan sun miehes katselee tota vetelehtimistä ennen kuin napsahtaa?
erona vaan se,että touhuan kaikenlaista päivisin,ulkoilen,liikun muutenkin,yritän leikkiä lapsenkin kanssa..mutta noi työasiat..en ole 10 vuoteen ollut kuin ihan jossain tilapäisissä töissä..huoh.en pidä itsestäni tän vuoksi.en ehkä kauan kelpaa ikänikään vuoksi minnekään.
miksi et silti ole tyytyväinen? Päästätkö itsesi helpolla sen perusteella että määrittelet itsesi laiskaksi?
Itse olen urheilullinen, hoikka, hyväkroppainen hyvässä työssä pitkää päivää tekevä äiti ja meillä on aina paikat viimeiset päälle siistit. Ahdistuisin sinun tilanteessasi suunnattomasti, mutta toisaalta tietyllä tapaa kadehdin sitä, että pystyt elämään tuollaista laiskaa elämää ihan rennosti ilman että sinulla hajoaa pää tai että vajoat hillittömään ahdistukseen ja itseinhoon.
raskasta työtä tekevä yh. Mitä hyötyä siitä on vaikka olen hoikka ja työssäkäyvä. Käteen jää varmaan vähemmän rahaa kuin sinullea.
On todellakin aika raskas vastuu elättää neljän lapsen perhe ihan itse, ja minä en ainakaan voi välttyä ajattelemasta, että katkeruus ja antipatiat nousisivat kumppania kohtaan, joka ei edes YRITÄ aktiivisesti osallistua ITSE HALUAMIENSA lasten elatukseen ja yhteisiin menoihin - ja sitten vielä suhtautuu leväperäisesti rahaan ja harrastaa shoppailua.
Itsekin olen tilanteessa, jossa mies käytännössä elättää meidän perheen (valmistuin juuri viime vuonna akateemiseksi työttömäksi). Mies käy töissä ja maksaa suurimman osan yhden lapsen perheemme menoista. Mutta minä TODELLAKIN yritän etsiä töitä aktiivisesti ja kaiken aikaa. Ja olen tehnytkin lyhyitä pätkätöitä, mitä vain saan! Lisäksi olen leikannut omat menoni tällaisessa elämäntilanteessa minimiin: en osta mitään ylimääräistä enkä harrasta mitään rahaa vievää.
Kyllä välillä voi joutua sairauden tai työttömyyden tms. takia tilanteisiin, joissa toinen osapuoli elättää perheen, eikä minulla olisi mitään ongelmaa niin tehdä, jos minä työllistyisin ja mies jäisi työttömäksi, mutta ihan varmasti ahdistaisi, jos mies sitten vain tuhlailisi rahaa johonkin tarpeettomaan eikä edes yrittäisi kantaa korttaan kekoon.
En ymmärrä, jaksaako joku tosiaan katsoa silkkaa vetelehtimistä kumppaniltaan loputtomiin, ja miten jonkun OMA moraali kestää tuollaisen elämäntyylin. - Oletko varma, ettei miehesi salaa mielessään haaveile toisenlaisesta arjesta (sellaisesta, jossa molemmat aikuiset kantavat tasavertaisesti vastuun ja rankalla työllä tienatuista rahoista jäisi jotain omaan hemmotteluunkin). Etkö SINÄ kumppanina välitä miehesi hyvinvoinnista? Etkö ollenkaan ajattele sitä, että olet itse halunnut noinkin ison perheen ja kenties painostanut tai suostutellut miehen kanssasi sellaisen perustamaan, ja nyt miehesi kantaa vastuuta jostain, jota sinä halusit. - Lapsiin kun liittyy kasvatusvastuun lisäksi myös taloudellinen vastuu.
Minusta sinä kuulostat, anteeksi nyt vaan, rehellisesti sanottuna aika itsekkäältä ja epäkypsältä. Valinnoista (kuten perheen perustamisesta) seuraa vastuuta, joka on kannettava, vaikka kuinka laiskottaisi eikä huvittaisi ja lastenvaatteiden shoppailu houkuttaisi...
Mitä valiä, jos itse olet tyytyväinen elämääsi... Oletko todella?
ja vaimo elättää. Veli on kyllä hyvä kriketissa ja loistaa näin kesäisin. Hän on kesäisin kovassa huudossa ja suosittu mies.
Totuus on kuitenkin että hän on luuseri.
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.