Episiotomia pelottaa, kuinka vauva voi mahtua syntymään??

lupaan sulle ettet huomaa koko episiotomiaa ollenkaan; jos sellainen tehdaan, se tehdaan supistuksen aikana, ja takaan, etta se _supistus_ vie kaiken huomion... ;-) Eika kaikille edes tarvitse tehdan episiotomiaa.



T: 3 episiotomiaa takana

Onko totta?



Tosin se välilihan leikkaus oli pienintä mikä synnytyksessä sattui. Ajatus kyllä on aika hurja.

kyllä ne paikat antaa periksi. Välilihan leikkauksesta en tiennyt mitään jollei kätilö olisi sanonut, että nyt leikataan.. jotain puudutusta ne mielestäni siihen erikseen antoi. Ja myöskin niitä tikkejä kun ommeltiin niin tuntoa ei siellä alapäässä ollut. Tsemppiä ja älä nyt kauheesti mieti noita asioita etukäteen. Mulla kaksi lasta kummatkin synnytykset pelotti etukäteen ihan hirveesti, mutta kyllä se vaan kannatti on ne niin ihania!! Ja lisääkin vielä tahtoisin...

kaikkein eniten "toisen armoilla oleminen". Siis että joku kätilö tai lääkäri vain tulee ja kurkkii alapäähäni, tuikkaa jonkun piikin ja leikkelee miten tykkää.



Kuinka paljon synnyttäjää kuunnellaan tai informoidaan? Haluaisin koko ajan tietää, mitä on tapahtumassa ja mitä hlökunta on tekemässä.



ap

kaikkein eniten "toisen armoilla oleminen". Siis että joku kätilö tai lääkäri vain tulee ja kurkkii alapäähäni, tuikkaa jonkun piikin ja leikkelee miten tykkää. Kuinka paljon synnyttäjää kuunnellaan tai informoidaan? Haluaisin koko ajan tietää, mitä on tapahtumassa ja mitä hlökunta on tekemässä. ap

mutta ainakin mulla on ollut niin kovat kivut (ihan supistuksista) etta en ole ollut kovinkaan kiinnostunut siita, mita ymparilla tapahtuu (vaikka normaalioloissa olenkin samanlainen kuin ap tassa asiassa). Ala analysoi liikaa etukateen koko juttua, se on oikeasti niin erilainen kokemus kuin mikaan muu, ettei sita kannata liikaa miettia etukateen koska se on mahdotonta ennakoida.

T: 2

sitä varten se synnytys kestää, kun siihen kuuluu avautuminen. Ja lonkan kolotukset liittyy siihen, että lantio valmistautuu synnytykseen. Elä huoli, sut on kyllä tehty ihan synnyttämistäkin varten :)



Mulle tehtiin eka synnytyksessä pieni eppari, en edes huomannut sitä. Tokalla kerralla ei edes epparia.

ja anna kroppasi hoitaa juttu:)

ja voin kertoa että kyllä siinä ollaan "nöyränä tyttönä" paikat levällään ja kätilö ja lääkäri tai hoitaja vuoron perään ronkkii..mä kans luulin et mua hävettää se touhu, mut minkäs siinä teet kun pakko on niin toimia.

Siinä kivussa ja tohinassa tommoset unohtuu.

Mulle tehtiin kans eppari ja se puudutettiin ensin, en tuntenut koko toimenpidettä.

Kauheinta synnytyksessä oli synnytyksen jälkeinen ompelu joka kesti yli tunnin!!

Ja ponnistusvaihekin kesti yli tunnin..oli kyllä sellaista piinaa ettei ihan hetkeen uudestaan.



Mä tiesin jo etukäteen ettei vauva varmasti mahdu tulemaan kun muhun sattu jo perus kokeilut kahdella sormella et paljonko on paikat auki ni koita siinä sit 35senttinen pää sieltä saada mahtumaan.



Huomenna mulla on jälkitarkastus, saa nähdä miten paikat on parantunut :)



Tsemppiä sulle, hyvin se menee! =)

kaikkein eniten "toisen armoilla oleminen". Siis että joku kätilö tai lääkäri vain tulee ja kurkkii alapäähäni, tuikkaa jonkun piikin ja leikkelee miten tykkää.

Kuinka paljon synnyttäjää kuunnellaan tai informoidaan? Haluaisin koko ajan tietää, mitä on tapahtumassa ja mitä hlökunta on tekemässä.

ap

Mutta et sinä kenenkään armoilla ole. Sulta kysytään kyllä, haluatko puudutteet, kukaan ei töki piikkejä kysymättä. Jos eppari sitä paitsi tehdään, se tehdään sinun hyväksesi - jos vaihtoehtona näyttää olevan repeäminen. Kätilöt on siellä sinun apunasi, ei sinua vastaan.

sillä hetkellä, kun kätilö antoi luvan ponnistaa. Aloin huutaa ja itkeä, että en uskalla, ei se mahdu. Karjuin kunnes kätilö käski pitää turpani kiinni (lähestulkoon näin) ja ponnistaa. Sit menikin hyvin, repesin kyllä kun sitä episiotomiaa ei tehty, mutta eipä se vauvan ulostulo ollutkaan pahin kipu synnyttämisessä.

ja voin kertoa että kyllä siinä ollaan "nöyränä tyttönä" paikat levällään ja kätilö ja lääkäri tai hoitaja vuoron perään ronkkii..mä kans luulin et mua hävettää se touhu, mut minkäs siinä teet kun pakko on niin toimia. Siinä kivussa ja tohinassa tommoset unohtuu. Mulle tehtiin kans eppari ja se puudutettiin ensin, en tuntenut koko toimenpidettä. Kauheinta synnytyksessä oli synnytyksen jälkeinen ompelu joka kesti yli tunnin!! Ja ponnistusvaihekin kesti yli tunnin..oli kyllä sellaista piinaa ettei ihan hetkeen uudestaan. Mä tiesin jo etukäteen ettei vauva varmasti mahdu tulemaan kun muhun sattu jo perus kokeilut kahdella sormella et paljonko on paikat auki ni koita siinä sit 35senttinen pää sieltä saada mahtumaan. Huomenna mulla on jälkitarkastus, saa nähdä miten paikat on parantunut :) Tsemppiä sulle, hyvin se menee! =)

homma ei meinannut mennä ihan niinku leffoissa. Lopulta huoneessa oli mun ja mieheni lisäksi kaksi kätilöä, yks opiskelija, synnytyslääkäri ja lastenlääkäri ja vielä joku leikkaussalista kävi vissiin ovella jotain kuikuilemassa...



Mutta siinä vaiheessa mua ei kiinnostanut hittojakaan vaikka siellä olis ollut yleinen saliesittely menossa. :D Mä keskityin vain ja ainoastaan synnyttämään sen vauvan. Enkä ollut ees mitenkään vahvasti lääkittynä. Mies kertoi sit jälkeenpäin ketä kaikkia siellä oli oikein ollut töllistelemässä. Tuo porukka tupsahti sisään ehkä sekunneissa ja sit kun kaikki olikin ihan ok, popula myös katosi kuin tuhka tuuleen ja vain kätilö jäi hoitamaan vauvaa. Episiotomia tehtiin, koska vauva piti saada ulos nopeasti. Mulla ainakin puudutettiin eka ja kai ne sanoivatkin jotain ennenkun alkoivat leikellä, mulla vaan ei oo kummemmin muistikuvia. Muistan vaan, kun ne tyrkytti mulle epiduraalia ja minä sihisin sille lääkärille hampaiden raosta, että mitään neuloja et kyllä tasan varmaan mun selkään ala tuikkimaan. Ja ajoin sen pois :D



Kaksi muuta synnytystä onkin sit olleen enemmän oppikirjasynnytyksiä. Ei oo tarvittu eppareita tai ylimääräisiä tyyppejä saliin. Mä olen itse kertonut mitä haluan ja mitä tarvitsen ja enimmäin aikaa on oltu miehen kanssa kahdestaan. Keskimmäistä synnyttäessä tosin odottelin miestä ensin tunnin verran saapuvaksi ja kätilöllä oli aikaa, niin jutusteltiin siinä sitten mukavia joutessamme. Kuopusta synnyttäessä oli synnärillä täys härdelli päällä, joten kätilöt ei tosiaan joutaneet oleilemaan meidän salissa yhtään ylimääräistä.

Tutkimusten mukaan repeää vähemmän ja paranee paremmin ilman leikkausta. Leikkaus vain syventää repeämiä ja suora leikkaushaava umpeutuu heikommin.



Sain väitellä kätilön kanssa ja lääkärinkin, mutta ei leikattu, yhdessäkään kolmesta synnytyksestä.



Pienesti repesin (1 cm), pari tikkiä, ei ongelmia.



Sain välilihan puudutuksen kun pyysin sen, sekä kohdunkaulan puudutuksen. Lisäksi epiduraalin (joka ei tehonnut kertaakaan, joku rakenneongelma selässä). Välilihan ja kohdunkaulan puudutus auttoi kuitenkin rentouttamaan välilihan niin, että nelikiloiset jötikät tulivat ulos ihan ok.

Ja tosiaan, kuopusta kun olin synnyttämässä kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen tasan kaksu kertaa. Silloin kun mä sairaalaan menin ja sit vähän sen jälkeen, kun lapsivesi meni ja seuraavan kerran se sit tulikin kun mä soitin sen "ottamaan koppia" ;) (Tää tosin olikin kaikkein lyhin ja helpoin mun synnytyksistäni)

Mä sieluni silmin näin semmoset vanhat ruostuneet keritsemis-sakset joilla se muka leikattaisiin. Todellisuudessa ponnistus oli helpointa koko synnytyksessä, vaikka latua piti tehdä veistä käyttämällä. Toosa oli kipeenä viikon ja istuminen oli helvettiä, mutta se parani. Kolme viikkoa synnytyksestä oli jo halu sekstata, vaan odotettiin 5 viikkoa. Aluks tuntu hiukka tiukalta ja arpeutuneelta se epparin kohta, mutta nyt 6kk synnytyksen jälkeen ei tunnu enää mitään (ei edes sormella koittaessa).



Nuo epparit ja pöydälle ulostamiset on pientä sen ponnistamisen rinnalla (en nyt puhu kivusta). Sitä keskittyy silloin vain siihen olennaiseen ja kaikki muu häviää ympäriltä!

antaa toiselle ja rohkaista ni joku herneaivo alkaa juuri silloin kertomaan niitä ikäviä synnärikokemuksia!Pösilöt

jos tehdään niin se paranee paljon nopeammin kuin repeämä parantuisi. Ja jos vauva on täysiaikainen, voi käydä hyvinkin niin että paikat ovat jo niin hyvin pehminneet, ettei tarvitse leikata.

siitä löytyy ihan oikeita kuviakin netistä. näyttää kamalalta, kun siinä leikataan sitä kudosta auki saksilla

mutta ei sitä käytännössä edes tunne.

Minäkin pelkäsin tätä eka kerralla ja mm. rasvasin välilihaa välttääkseni operaation :) Ja pöh, en edes tiennyt että se tehtiin, en tuntenut myöskään pientä repeämistä. Molemmat parani n. viikossa.

siitä löytyy ihan oikeita kuviakin netistä. näyttää kamalalta, kun siinä leikataan sitä kudosta auki saksilla

...niin että elä pelkää turhaaan semmoista mistä et ole varma...niin ja en myöskään ole revennyt suuremmin kertaakaan. Esikoisen synnytyksessä laitettiin muutama tikki häppäreihin, ei muuta. Ei kaikilla koko pyrstö repeä.