Voiko ihminen muuttaa itseään arasta rohkeaksi ja sosiaaliseksi omin keinoin?

jos et tiedä toimintasi syitä.

mutta kyllä treenata voi. Mä harrastan "rohkeuskoulutusta" eli teen tarkoituksellisesti asioita, jotka pelottaa, ja hankkiudun "hankaliin" tilanteisiin. Sit kun on selvinnyt niistä, on seuraavalla kerralla aina vähän helpompaa.

Itse tein tämän 22-vuotiaana,, mutta samalla periaatteella onnistuuu varmasti vanhempanakin.

Lähdin opiskelemaan kouluun, josta en tuntenut ketään. Päätin etukäteen aloittaa alusta. AAmulla tsemppasin ja kävin läpi mahdollisia kohtaamisia-millainen haluaisin olla. Iloinen , sosiaalinen ja reipas. Tähän asti olin ollut todella arka ja vetäytyvä. Roolisuoritus meni nappii, jo toisena kuukautena minut valittiin oppilaskuntaan (?!)

Toki se oli alussa näyttelyä, mutta ajan kuluessa oppisin olemaan luonnollisesti rohkeaampi ja sosisaalisempi.

Nykyään taidan olla vähän liiankin luonnollinen ja äänekäs:)

Olen oppinut olemaan rohkeasti oma itseni, enkä pyytele anteeksi olemassaoloani.

Kukaan nykyisistä tutuistani ei usko minun olleen hiirulainen!



Mene ja hankkiudu tilanteisiin, joissa et ennalta tunne ketään ja päästä sisäinen minäsi valloille ilman ympäristön ennakko-odotuksia!!

Säännöllisellä harjoittelulla vapaudut ahdistuksesta.

Itse tein tämän 22-vuotiaana,, mutta samalla periaatteella onnistuuu varmasti vanhempanakin.

Lähdin opiskelemaan kouluun, josta en tuntenut ketään. Päätin etukäteen aloittaa alusta. AAmulla tsemppasin ja kävin läpi mahdollisia kohtaamisia-millainen haluaisin olla. Iloinen , sosiaalinen ja reipas. Tähän asti olin ollut todella arka ja vetäytyvä. Roolisuoritus meni nappii, jo toisena kuukautena minut valittiin oppilaskuntaan (?!)

Toki se oli alussa näyttelyä, mutta ajan kuluessa oppisin olemaan luonnollisesti rohkeaampi ja sosisaalisempi.

Nykyään taidan olla vähän liiankin luonnollinen ja äänekäs:)

Olen oppinut olemaan rohkeasti oma itseni, enkä pyytele anteeksi olemassaoloani.

Kukaan nykyisistä tutuistani ei usko minun olleen hiirulainen!

Mene ja hankkiudu tilanteisiin, joissa et ennalta tunne ketään ja päästä sisäinen minäsi valloille ilman ympäristön ennakko-odotuksia!!

Säännöllisellä harjoittelulla vapaudut ahdistuksesta.

Nykyään viihdyn ihmisten seurassa ja uskallan osallistua keskusteluihin. Joissakin tilanteissa edelleen jännitän, mutta harvoin.

Kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta. Itselläni vaikeisiin tilanteisiin joutuminen vain paheni, kun yritin hoitaa vaivaa. Olin täysin lukossa enkä työpaikallakaan pystynyt juomaan kahveja samassa pöydässä muiden kanssa (en saanut kuppia pysymään kädessä). Lisäksi vastailin hermostuksissani mitä sattuu ja ääni petti. Tuohon vaivaan sain lääkityksen n. kuukausi sitten, Sertralin 50mg. Lääke on jo alkanut auttaa eikä kohtaukset ole olleet niin voimakkaita kuin ennen. Olen voinut jopa jutella small talkia puolituttujen kanssa. Ajattele`!!!



Eli ehdottomasti käänny lääkärin puoleen niin saat lääkityksen. Itse olen 35v., että n. 15 vuotta olen sinnitellyt vaivan kanssa ja kärsinyt siitä mm. työnhaussa ja koulussa.

suurin muutos tapahtui lasten myötä kun aloin tulla enemmän esiin kolostani ja olla ihmisten ilmoilla. Nyt mulla ikää 36v ja kaikki sanovat mua hyvin avoimeksi. Sitä tosiaan en ole ollut aina...

Älä ota lääkkeitä jos ei tilanne ole tosi paha- lääkkeet vääristävät persoonallisuutta.

Ensinnäkin hyväksy se, että jännität. sille on joku syy- älä taistele sitä syytä vastaan. Itselläni on elämässä toiminut monessa väsytystaktiikka- kun hakkaa päätänsä kerta toisensa jälkeen seinään- väsyy pikkuhiljaa... No älä hakkaa päätä seinään vaan hyväksy itsesi jännittäjänä. Sitten annat itsesi olla vaan. Ja tykätäkin itsestäsi sellaisena. Sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ruveta tarkkailemaan muita- ei elämä siihen kaadu vaikka sulla ei olis mitään sanottavaa tai änkyttäisit menemään. Seuraa muita; hekään eivät ole "täydellisiä"- joka sellaiselta vaikuttaa on joko paljon itsensä kanssa töitä tehnyt- ja siis ymmärtää suurella sydämellä toisten hätää- tai sitten pelkureita jotka ei uskalla kohdata itseään vaan kiillottavat julkisivuaan. siis ei mitään menetettävää. Itselläni meni vuosia hukkaan kun koin itseni paljon arvottomammaksi kuin muut- kunnes pikkuhiljaa itsetuntoni kasvoi ja tajusin etten ole koskaan ollutkaan sen huonompi kuin toiset. ja siitä aukesikin sitten ihan uusi maailma. Yksi asia on myös se ettei pidä vaatia itseltään liikaa; sulla on joku kuva millainen sun pitäisi olla- mutta paljon onnellisempi olet jos tutustut itseesi ja tykkäät itsestäsi semmoisena kuin oot. Mä päätin ruveta tykkäämään itsestäni- ja se kyllä onnistui! Nämä on perusjuttuja, sitten kun ne on kunnossa voi treenata sosiaalisia taitoja ja se on sulle itsellesi hauskaa- ja mikä parasta, kun saavutat jonkun sisäisen pienen tavoitteesi, mistä muut eivät edes tiedä- elämä tuntuu mielekkäältä ja tykkäät itsestäsi aina vaan enemmän. ja sitten alat tykätä muistakin sen sijaan että jännittäisit heitä. Ilkeät ihmiset on sitten erikseen- heitä kannattaa vältellä:)

Itse kokeilin kaikkea tuota 8 ehdottamaa, mutta tilanne oli todellakin niin paha, ettei mikään auttanut. Itsetunto siis nolla. Sosiaalisten tilanteiden pelko puhkeaa usein ennen 25 vuotta ja on perinnöllistä. Näin minulle lääkäri sanoi. Tuolla lääkityksellä pyritään pääsemään mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja luomaan positiivisia kokemuksia, jolloin itsetunto vahvistuu ja sitten voidaan jättää lääkitys pois. Lääkitys ei ole riippuvuutta aiheuttava.

Mulla tuo muutos tapahtui vanhenemisen ja työelämän myötä 20-30v. ikävälillä. Olin aivan eri ihminen aloittaessani työelämän kun mitä nyt olen. Nykyiset työkaverini eivät usko minun olleen koko lapsuuden ja opiskeluajan ujo ja hiljainen. Mulla itsetunto kasvoi hurjasti sen myötä mitä paremmin menestyin työelämässä. Työnkuvassani oli pakko ottaa ohjat käsiin, suuri vastuu ja oppia tekemään itsenäisiä päätöksiä - eikä voinut pelätä tuntemattomia kontakteja, koska päivä oli niitä täynnä. Vaistomaisesti haastoin itseäni vaikeampiin ja vaikeampiin tehtäviin ja rooleihin ja kun menestyin, se nosti yhä enemmän itseluottamusta. Nyt kun olen tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi tässä vuosien varrella, minulle on avautunut kokonaan uusi ovi tässä maailmassa! Ystäväpiiri on kasvanut räjähdysmäisesti, samoin ammatillinen verkosto. Suosittelen lämpimästi tämän ison mutta tärkeän askeleen ottamista, se antaa sinulle niin paljon enemmän! Tsemppiä!

Kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta. Itselläni vaikeisiin tilanteisiin joutuminen vain paheni, kun yritin hoitaa vaivaa. Olin täysin lukossa enkä työpaikallakaan pystynyt juomaan kahveja samassa pöydässä muiden kanssa (en saanut kuppia pysymään kädessä). Lisäksi vastailin hermostuksissani mitä sattuu ja ääni petti. Tuohon vaivaan sain lääkityksen n. kuukausi sitten, Sertralin 50mg. Lääke on jo alkanut auttaa eikä kohtaukset ole olleet niin voimakkaita kuin ennen. Olen voinut jopa jutella small talkia puolituttujen kanssa. Ajattele`!!!

Eli ehdottomasti käänny lääkärin puoleen niin saat lääkityksen. Itse olen 35v., että n. 15 vuotta olen sinnitellyt vaivan kanssa ja kärsinyt siitä mm. työnhaussa ja koulussa.

vieläkään,anna jo olla!

Outoja,ehkä jopa työttömiä pubiruusuja!

Mulla tuo muutos tapahtui vanhenemisen ja työelämän myötä 20-30v. ikävälillä. Olin aivan eri ihminen aloittaessani työelämän kun mitä nyt olen. Nykyiset työkaverini eivät usko minun olleen koko lapsuuden ja opiskeluajan ujo ja hiljainen. Mulla itsetunto kasvoi hurjasti sen myötä mitä paremmin menestyin työelämässä. Työnkuvassani oli pakko ottaa ohjat käsiin, suuri vastuu ja oppia tekemään itsenäisiä päätöksiä - eikä voinut pelätä tuntemattomia kontakteja, koska päivä oli niitä täynnä. Vaistomaisesti haastoin itseäni vaikeampiin ja vaikeampiin tehtäviin ja rooleihin ja kun menestyin, se nosti yhä enemmän itseluottamusta. Nyt kun olen tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi tässä vuosien varrella, minulle on avautunut kokonaan uusi ovi tässä maailmassa! Ystäväpiiri on kasvanut räjähdysmäisesti, samoin ammatillinen verkosto. Suosittelen lämpimästi tämän ison mutta tärkeän askeleen ottamista, se antaa sinulle niin paljon enemmän! Tsemppiä!

Myöhemmin rohkaisin itseni ja opin luottamaan ihmisiin. En osaa sanoa kuinka se kaikki tapahtui. Joka tapauksessa puhuminen avoimesti on auttanut ainakin.

Meitä samasta kärsiviä on Suomessa aika paljon, tilastojen mukaan 5-10% väestöstä kärsii vaivasta jossain elämän vaiheessa.

jonka avulla sain itsetunnon kohdilleen.

minkä askeleen ottamista sä nyt siis suosittelet? Yhtäkkiäkö ne asiat vaan alkaa elämässä luistaa itsestään?

Mä pelkäsin ennen kaikkea, sitten muutin pois Suomesta opiskelemaan (koko tutkinto) ja elämä muuttui, sain kääntää uuden lehden paikassa jossa kukaan ei tuntenut minua ennalta ja 'hyppy tuntemattomaan' vahvisti itsetuntoa roimasti.

Jos mahdollista, niin lähde yksin reppureissaamaan tai tee jotain muuta 'hurjaa'. Muutos on hyväksi.

Vanhusten persoonallisuushäiriöt.