Voiko jatkuva yksin oleminen vaikuttaa siihen, ettei omalla ajallaan saa oikein "mitään" aikaiseksi. Ei jaksa tai huvita tehdä oikein mitään.

Kuka pakottaa saamaan jotain aikaiseksi? Ketä välittää jos se ei ole ongelma.

Outoa näin päin.

Täältä lukemaani jos mies lähellä niin mitään ei saa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Outoa näin päin.

Täältä lukemaani jos mies lähellä niin mitään ei saa aikaiseksi.

Kai se on yksilöllistä.

Kun olin parisuhteessa niin tein paljon kaikenlaista ja pidin kodista huolta. Oli yhteishenkeä.

Kotona olen yksin niin riittää, että ruoka tulee tehtyä ja on ihan siistiä.

Ystäviä ei ole. Ehkä harrastuksen vois aloittaa mutta en kestä mitään ryhmissä olemista. Menen vaikka uimaan tai salille.

Pidän itseäni ahkerana yleisesti ottaen mutta kotona ei vaan kiinnosta. Väsyttää vaan. Kuuntelen kyllä musiikkia, katson kaikkea mielenkiintoista mutta mitään ihmeellistä ei tule tehtyä.

Ap

Lue uusin Fok_it Hesarista, en osaa linkata.

Kuvaa loistavasti ainakin omaa viikonlopun viettoani.

Kyllä, pystyn täysin samaistumaan tähän.

Ajatuksena on, että miksi lähtisin johonkin tapahtumaan kun vain olisin siellä orpona yksin.

Ei matkustelukaan ole yhtään hauskaa yksin.

Moni ajanviettotavoista on riippuvainen seurasta eikä niinkään siitä tekemisestä.

Voin lähteä tunnin juoksulenkille, mutta sen jälkeen olen yksin kotona tietokoneella loppupäivän.

Kesäisin on kiva käydä rannalla makaamassa mutta siinäpä se. Kaikki hengaaminen jää muuten pois.

On. Ja myös saamaton kaveri passivoittaa.

Asun siis juuri 18 v täyttäneen lapsen kanssa. Ja silloin kun hän tekee ahkerasti omia juttujaan, saan paljon aikaan itsekkin. Jos hän vain pelaa, niin itsekkin passivoidun. Olen ihmetellyt itseäni, koska olen kyitenkin perheen aikuinen. Mutta jotenkin se vain vaikuttaa. Myös jos hän lähtee reissuun, menee monta päivää vain loikoillessa. En edes ruokaa itselleni viitsi tehdä.

Olis turhaa tyhmyyttä tehdä enemmän kuin tarvitsee. Tai itse en tee kuin tarvittavat ja sen mikä itseä kiinnostaa. Haluan saada aikaa enemmän itseä kiinnostaville asioille,kuin että vaikka siivoamiseen käyttäisin elämästäni ihan hirveästi aikaa ja se aika olisi pois vaikka urheilusta tai jostain muusta harrastuksesta. Kaksin eläessä ehkä haluaa laittaa enemmän yhdessä ruokaa,tehdä kaikkea yhdessä,pyykkiäkin joutuu pesemään enemmän tai siivoamaan kahden jälkiä. EIkä kyllä huvitakaan tehdä enemmän asioita yksin kuin jos eläisi kaksin. Ja kun ei ole tarvetta.

Tunnistan. Jos vietän pitkän aikaa yksin menen sellaiseen sumuiseen olotilaan, jossa haahuilen. En ole keksinyt miten olotilasta pääsee yksin pois. Jos saan harvakseltaan aikaiseksi vaikka lähteä johonkin, sama sumuinen haahuilu jatkuu siellä. Yhdessä tehdessä elän enemmän siinä paikassa ja keskityn asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Lue uusin Fok_it Hesarista, en osaa linkata.

Kuvaa loistavasti ainakin omaa viikonlopun viettoani.

Linkkaan puolestasi:

https://www.hs.fi/nyt/fokit/car-2000009444868.html

Fok_It yleisesti ottaen on kuin suoraa materiaalia minun elämästäni :D

Rupea kissakummiksi paikalliselle esylle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pystyn täysin samaistumaan tähän.

Ajatuksena on, että miksi lähtisin johonkin tapahtumaan kun vain olisin siellä orpona yksin.

Ei matkustelukaan ole yhtään hauskaa yksin.

Moni ajanviettotavoista on riippuvainen seurasta eikä niinkään siitä tekemisestä.

Voin lähteä tunnin juoksulenkille, mutta sen jälkeen olen yksin kotona tietokoneella loppupäivän.

Kesäisin on kiva käydä rannalla makaamassa mutta siinäpä se. Kaikki hengaaminen jää muuten pois.

Niin.

Itsellä on kyse varmaan enemmän siitä, etten jaksa.

Kyllä voisin keikoilla tai ravintolassa käydä yksin syömässä mutta ei minua kiinnosta.

Ehkä tosiaan kesällä sitten jaksaa kun on ihanaa kun aurinko lämmittää ja on kaunista, vihreää ja vehreää.

En vaan saa itseäni toimimaan vaikka välillä ajattelen, että olis kiva tehdä jotain mutta kun ei vaan huvita sitten kuitenkaan.

Mitään deittailuakaan en jaksa.

Tämä on ihan kivaa olla yksin mutta jää kyllä paljon kokemuksia elämättä. Museoonkin vois mennä. Ehkä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olis turhaa tyhmyyttä tehdä enemmän kuin tarvitsee. Tai itse en tee kuin tarvittavat ja sen mikä itseä kiinnostaa. Haluan saada aikaa enemmän itseä kiinnostaville asioille,kuin että vaikka siivoamiseen käyttäisin elämästäni ihan hirveästi aikaa ja se aika olisi pois vaikka urheilusta tai jostain muusta harrastuksesta. Kaksin eläessä ehkä haluaa laittaa enemmän yhdessä ruokaa,tehdä kaikkea yhdessä,pyykkiäkin joutuu pesemään enemmän tai siivoamaan kahden jälkiä. EIkä kyllä huvitakaan tehdä enemmän asioita yksin kuin jos eläisi kaksin. Ja kun ei ole tarvetta.

lisään: kaksin tulisi matkailtua enemmän,yksin ei kiinnosta lähteä,kun haluaa jakaa reissun toisen kanssa,ehkä johonkin voi yksinkin lähteä,muttei se ole niin kivaa,eli yksin eläessä jää näitä menemisiä enemmän pois. Ei siis ole siitä kiinni,etteikö kiinnostais. Parisuhteessa eläessä oli kiva reissata yhdessä. 

ei koko ajan tarvitse suorittaa, joutenolo on välillä ihan terveellistä kunhan ei viikkokausiksi sinne sohvaan maastoudu. Arki on monesti ylivirittynyttä suorittamista, niin siitä jää sitten helposti fiilis päälle, että vapaa-ajallakin pitäisi olla hirveän tehokas. Voihan sitä toki kokeilla jotakin uusia harrastuksia, jos kaipaa jotakin kivaa sisältöä lisää elämään. Toisille taas riittää, että vapaalla voi nukkua, ulkoilla, katsoa telkkua tai vaikka lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue uusin Fok_it Hesarista, en osaa linkata.

Kuvaa loistavasti ainakin omaa viikonlopun viettoani.

Linkkaan puolestasi:

https://www.hs.fi/nyt/fokit/car-2000009444868.html

Fok_It yleisesti ottaen on kuin suoraa materiaalia minun elämästäni :D

Hahah, no just näin! :D

Ap

Hanki kryptoja. Mummot täyttää syystä päivänsä kryptoilla. Ihminen ahdistuu jouten olosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa näin päin.

Täältä lukemaani jos mies lähellä niin mitään ei saa aikaiseksi.

Kai se on yksilöllistä.

Kun olin parisuhteessa niin tein paljon kaikenlaista ja pidin kodista huolta. Oli yhteishenkeä.

Kotona olen yksin niin riittää, että ruoka tulee tehtyä ja on ihan siistiä.

Ystäviä ei ole. Ehkä harrastuksen vois aloittaa mutta en kestä mitään ryhmissä olemista. Menen vaikka uimaan tai salille.

Pidän itseäni ahkerana yleisesti ottaen mutta kotona ei vaan kiinnosta. Väsyttää vaan. Kuuntelen kyllä musiikkia, katson kaikkea mielenkiintoista mutta mitään ihmeellistä ei tule tehtyä.

Ap

Jätä kännykkä yhdeksi päiväksi työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pystyn täysin samaistumaan tähän.

Ajatuksena on, että miksi lähtisin johonkin tapahtumaan kun vain olisin siellä orpona yksin.

Ei matkustelukaan ole yhtään hauskaa yksin.

Moni ajanviettotavoista on riippuvainen seurasta eikä niinkään siitä tekemisestä.

Voin lähteä tunnin juoksulenkille, mutta sen jälkeen olen yksin kotona tietokoneella loppupäivän.

Kesäisin on kiva käydä rannalla makaamassa mutta siinäpä se. Kaikki hengaaminen jää muuten pois.

Aikuinen lapsi käy välillä. Muuhun lähipiiriin pidän yhteyttä.

Käyn välillä jossain edellämainittujen kanssa, välillä yksin. Niissä tilaisuuksissa voi nähdä myös tuttuja.

Omiin oloihin vetäytyminen on silti parasta, kun menot on menty.

Mulla vähän samaa ja olen miettinyt että tuosta kun aikuinen lapseni muuttaa pois kotoa niin jos laittaisin tinderin ja ihan puhtaasti ajatuksella että lähtisikö joku kanssani vaikka teatteriin. Ei mitään romanssiaikeita niinkään 

Minä saan paljon enemmän aikaan itsekseni. Lasten kanssa energia menee jo ihan kotitöistä suoriutumiseen. Kun mies ja lapset ovat vaikka pidempään mökillä, puuhailen kotona, käyn museoissa, kahviloissa, pyöräilemässä, näen kavereita ym. paljon enemmän kuin muuten.