Lue keskustelun säännöt.
Yksilapsisten neuvot... Argh.
09.07.2010 |
Minulla on joukko tuttavia, jotka saaneet iäkkäinä ainokaisensa. Nämä ainokaiset ovat sellaisia pikkuaikuisia. Vanhemmat häärivät ympärillä ihan koko ajan palvelemassa.
Minulla kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Hyväkäytöksisiä, mutta ehtiväisiä.
Myös isompi oli kotona, kun pienintä hoidettiin ja muutenkin ovat paljon yhdessä. Porukalla ehtivät moneen...
Ärsyttää näiden yksilapsisten neuvot siitä, miten lapsia pitää kasvattaa! Heillä on sekunnintarkat rutiinit kaikkeen, mistään ei livetä edes lomalla. 8-vuotiaat ovat nukkumassa 19.30 myös kesälomalla, kaikki kaverikanssakäymiset ovat äidin sopimia, ei yökyläilyä, ei mitään spontaania. Jos ovat meidän lasten kanssa, eivät osaa tulla mukaan leikkiin ilman äitiä...
Kommentit (28)
Kyllä se vanhemmista on kiinni, olisivat varmaan ihan samanlaisia kahden lapsenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "ärsyttää NÄIDEN yksilapsisten äitien..." Siinä ei lue että ärsyttää KAIKKIEN yksilapsisten jne.
En usko että olisivat kahden tai useamman kanssa samanlaisia. On vain pakko löysätä, kun ei kädet riitä.
Oikeasti: Minulle paasattiin kesälomareissulla mm. siitä, että annoin lasteni leikkiä iltayhdeksään, annoin syödä hotelliaamiaisella pullaa (minulla on liiankin laihat lapset), annoin virittää itse leikit, enkä organisoinut puuhaamista koko ajan jne. jne.
Nämä äidit eivät voi edes leikkipuistossa tavata ilman, että kalenterin kanssa sovitaan puolta vuotta aiemmin. Kaikki on kamalan hankalaa ja työlästä! Ja eniten ärsyttää se, että sitten selittävät, kuinka hankalia ja työläitä ja erityisiä nämä heidän lapsensa ovat - kun ensin ovat itse muokanneet kaiken työlääksi ja hankalaksi ja elämänsä luterilaiseksi työleiriksi, jossa velvollisuuksien läpi kahlataan marttyyrin hymy huulilla.
No jos he on kokeneet elämänsä yhden lapsen kanssa työlääksi, hyvä ainakin on, etteivät ole sitten tehneet enempää lapsia. Tämä ihmistyyppi olisi kahden tai useamman lapsen kanssa ihan samanlainen, ei ole lapsiluvusta kiinni.
se nimenomaan riippuu lapsimäärästä, kuinka tarkkaan elämän voi säätää lasten mukaan. Tutussa perheessä KAIKKI pyöri esikoisen ympärillä. Nyt kun on kolme lasta, ei enää yksinkertaisesti voi ajatella joka lapsen erityistarpeita koko ajan. Oikeastaan kuopus käy ihan sääliksikin, kun väsyneenä huutaa illat, kun eivät kai vanhemmat enää jaksa lähteä yhtä erikseen nukuttamaan muita aiemmin. Mutta ymmärrän kyllä.
perheen ympärillä kylläkin.
se nimenomaan riippuu lapsimäärästä, kuinka tarkkaan elämän voi säätää lasten mukaan. Tutussa perheessä KAIKKI pyöri esikoisen ympärillä. Nyt kun on kolme lasta, ei enää yksinkertaisesti voi ajatella joka lapsen erityistarpeita koko ajan. Oikeastaan kuopus käy ihan sääliksikin, kun väsyneenä huutaa illat, kun eivät kai vanhemmat enää jaksa lähteä yhtä erikseen nukuttamaan muita aiemmin. Mutta ymmärrän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti riippuu vanhempien persoonallisuudestakin millainen rooli lapsella ja lapsenhoidolla perheessä on, mutta...
Huomaan itse olevani ihan eri ihminen/vanhempi nyt kun meillä on kaksi lasta kuin silloin kun meillä oli vain esikoinen. Ihan oikeasti, se koko elämä ei voi enää pyöriä vain sen lapsen ympärillä enää. Eikä kahden lapsen tarpeita pysty tyydyttämään samalla tarkkuudella kuin yhden (tai ainakaan minä en sellainen supermamma ole) ja se on mielestäni vain hyvä asia. Äitiydestä on vähentynyt se sellainen suorittamisen tunne kun tajuaa ettei molempien lasten tarpeita vaan voi tyydyttää 100%:sti.
Äitiydestä on toisen lapsen syntymän jälkeen tullut ainakin mulle vain yksi osa elämää (toki suuri ja tärkeä, mutta silti). Siksi pystynkin nauttimaan elämästäni kokonaisuutena paremmin nykyisin. Esim. pari vuotta kateissa ollut seksielämä on palaamassa normaaliksi.
Ja muutenkin, nyt kun elämä kahden lapsen kanssa on niin "lapsitäytteistä" huomaan puhuvani lapsistani tai äitiydestä vähemmän ystävieni kanssa. Tämän luulen johtuvan siitä, että tarvitsen elämääni terveellistä vastapainoa lapsiarjen ohelle.
Kyllä ainakin omalla kohdallani jotenkin koko perspektiivi ja asioiden mittasuhteet ovat muuttuneet toisen lapsen syntymän jälkeen ja minusta tuntuu että normaalimpaan suuntaan.
En tiedä, osasinko ilmaista asiaa ymmärrettävästi mutta toivottavasti joku tajuaa mitä tarkoitin.
siis se asetelma on eri.
Nämä liikkuvat perheinäkin niin, että siinä on tämä pikkukeisarinna keskipisteenä ja hänellä sitten kaksi lakeijaa.
Me taas mennään kyllä lasten ehdoilla, mutta niin, että on äiti ja isä ja sitten on lapsia. Lapset leikkivät keskenään itse kehittämiään leikkejä ja tavallaan seuraavat niitä vanhempia. Me vanhemmat emme siis hyöri ja häärää lasten ympärillä. Käymme lapsille sopivissa paikoissa, käymme leikkipuistoissa jne. mutta lapset kyllä saavat ihan itse kehittää ne leikkinsä. En todellakaan leikitä 8-vuotiasta ja tämän kaveria siellä puistossa! Nämä näiden äitien lapset oikeasti odottavat sitä ja alkavat kitistä, että puisto on huono jne. jos siinä ei joku aikuinen koko ajan ole kannoilla!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka kolmen tai neljän äitinä kuvittelevat tietävänsä kaiken lapsista. Aina korostavat lapsilukuaan. Siinä on yhden lapsen unettoman äidin turha itkeä kun kyllähän he tietävät kuinka lapsi nukutetaan.
t. kolmen äiti jolla kokemusta vaativasta vauvasta
sinulle kerääntynyt kovin homogeeninen tuttavajoukko! Onneksi omaan tuttavapiiriin kuuluu monenlaisia perheitä, eikä yhtään kuvailemaasi perhetyyppiä ole eksynyt sekaan.
Meilläkin yksi lapsi, pieni vielä eikä ole nytkään kovin tarkat rutiinit enkä jaa muille lastenkasvatusohjeita. Ehkä meistäkään ei sitten tule tuollaista sinua ärsyttävää perhettä ja omatkin tuttavat sietävät meitä vielä tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on joukko tuttavia, jotka saaneet iäkkäinä ainokaisensa. Nämä ainokaiset ovat sellaisia pikkuaikuisia. Vanhemmat häärivät ympärillä ihan koko ajan palvelemassa. Minulla kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Hyväkäytöksisiä, mutta ehtiväisiä. Myös isompi oli kotona, kun pienintä hoidettiin ja muutenkin ovat paljon yhdessä. Porukalla ehtivät moneen... Ärsyttää näiden yksilapsisten neuvot siitä, miten lapsia pitää kasvattaa! Heillä on sekunnintarkat rutiinit kaikkeen, mistään ei livetä edes lomalla. 8-vuotiaat ovat nukkumassa 19.30 myös kesälomalla, kaikki kaverikanssakäymiset ovat äidin sopimia, ei yökyläilyä, ei mitään spontaania. Jos ovat meidän lasten kanssa, eivät osaa tulla mukaan leikkiin ilman äitiä...
Minullakin on yksi lapsi ja ei todella mennä kalenterin mukaan ja kellon tarkkaan, lomalla ollaan lomalla ja arki sitten eri juttu,mua taas hirveesti ärsyttää ne ihmiset jotka puhuvat että jos on yksi lapsi se on sit lellitty, meillä ei ainakaan ole näin , joskus tuntuu että olenko liiankin ankara, toki joissakin asioissa antaa helpimmin periksi mutta perus säännöt on kyllä meillä samalla lailla kuin muillakin, et ei ruvettaisi yleistämään näitä asioita koska on ihmisiä jotka yrittävät saada lasta monta vuotta tai on kuollut lapsi,niin kuin meillä niin voin kertoa että jos joutuu kokemaan lapsen kuoleman ja sen jälkeen saa terveen lapsen niin kyllä sitä kuulkaa pitää kun kukkaa kämmenellä, se on sellainen lahja ainakin meille mutta ei me silti lellittä,kyllä meillä kielletään ja lapsi ei määrää asioista
saanut.Ja minua ärsyttää semmoset ihmiset,jotka "keräävät" tasaisesti parin vuoden välein niitä lapsia perheeseensä eivätkä pysty antamaan sitä hellyyttä ja rakkautta ja huomiota tarpeeksi yhdellekään..Näiden lapset ovat kurittomia ja villejä,tulevia koulukiusaajia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä puhuta _kaikista_ yksilapsisista, vaan _näistä_ yksilapsisista.
Ja lapselleenhan siinä hallaa tekee, jos ei opeta elämään normaalisti. Eihän ole lapsen vika mitkään kuolleet sisarukset, vanhempien lapsettomuudet tms.
Hankalan taipaleen takana olivat omatkin lapseni, mutta ei se estä ajattelemasta lapsen parasta.
yksilapsinen ystävä, jolla on tosi jalat maassa asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin jo raskausaikana, että lapsi sopeutuu perheeseen, eikä perhe lapseen ja näin kävi. Ei ole ollut tarvetta kökkiä kotona tiettyyn kellonaikaan lapsen päiväunien tai ruokailun takia, eikä koskaan ole pidetty minuutilleen kiinni nukkumaanmenosta illallakaan. Toki arki-iltana pitää mennä ajoissa nukkumaan, mutta tuo ajoissa on vaihdellut kahdeksasta puoli kymmeneen ihan lapsen väsymyksen ja perheen ohjelman mukaan. Viikonloppuisin ja lomilla ei ole ollut mitään väliä, mihin aikaan mennään nukkumaan ja mihin aikaan herätään. Mielestäni kahden tai useamman lapsen äidit ovat tarkempia noista uniajoista, heille kun lasten nukkumisaika on kallisarvoista omaa aikaa.
meillä on kylläkin kaksi lasta, tosin toinen nyt iäkkäämpänä saatu. Kyllä meillä siltikin pidetään juniorin (4 kk) kohdalla kiinni rutiineista, vaikka on kesäloma ja usemapi lapsi.
Ollaan muutamana päivänä oltu uimassa ja rannalla yms. eikä pienin ole saanut nukuttua normaalisti. Kuumuus vielä pahentaa asiaa. Kaveri oli ihan lopen uupunut ja väsyksissä, joten kyllä meillä mennään nyt pienen ehdoilla ja hänen päivärytmin mukaan.
Ei siinä puhuta _kaikista_ yksilapsisista, vaan _näistä_ yksilapsisista. Ja lapselleenhan siinä hallaa tekee, jos ei opeta elämään normaalisti. Eihän ole lapsen vika mitkään kuolleet sisarukset, vanhempien lapsettomuudet tms. Hankalan taipaleen takana olivat omatkin lapseni, mutta ei se estä ajattelemasta lapsen parasta.
Kaikilla perheillä on omat rutiinit ym. ja jokainen tietää itse mikä on parasta lapselleen,,en tarkoittanutkaan että olisi lapsen vika,mistäpä se lapsi nyt voisi tietää mitä vanhemmat kokeneet aikaisemmin mutta pointtini oli siinä että kaikki yksilapsiset perheet ei ole rutiinin tarkkuuden mukaan meneviä ym.Eiköhän suurin piirtein kaikkin vanhemmat kuitenkin ajattele lapsen parasta,mutta ainahan näitä riittää jotka ovat arvostelemassa toisten kasvatus tapoja ja antamassa neuvoja mikä olisi lapselle parasta!
vasta ollaankin. Ne on ne kaksilapsiset, joilla on suurimmat ongelmat. Kun kahden lapsen tarpeita voi (po. toiveita ja omia ihanteita) vielä melkein mahdottomiin täyttää, mutta jos on kolme samanikäistä, on pakko homman olla aikuisvetoista ja suunniteltua.
ei nelikuisista.
Kyllä minä ihmettelen monilapsista perhettä, jossa kahdeksanvuotiaan kuopuksen takia teinitkin menee petiin 19.30...
enemmän minuakin ärsyttää äidit, kenellä useita lapsia. Eivät ota kuuleviin korviinsa, yksilapsisten perheiden äitien "valituksia", eihän nyt raskasta voi olla, kun on "vain" yksi lapsi. Ja jotain vikaahan täytyy ihmisessä olla, jos lapsiluku jää yhteen. Näitä kaikkitietäviä, supermammoja valitettavasti kai kaikista tulee, kun lapsiluku on enemmän kuin yksi =(
Mutta kyllä meillä ollaan spontaaneja lomalla eikä liikaa kiinni rutiineissa normaalistikaan.
Eipä siis yleistetä noita "iäkkäisiin" äiteihin (sain lapsen 38 v) tai "yhden lapsen" äiteihin!