Elämä on todella lyhyt. Olen sen alkanut ymmärtämään.
Sitä vain havahtuu miten nopeasti aika menee.
Minusta tuntuu, että en itse oikein pysy perässä.ja välillä se tuottaa kriisiä, että mitä pitäisi tehdä elämässä.
Yritän kuitenkin vain asioiden mennä omalla painollaan ja elää tätä ihmeellistä hetkeä.
Kymmenen vuotta on mennyt ihan hetkessä mutta on siihen kyllä sisältynyt hurjasti asioita ja kokemuksia.
Kymmenen seuraavan vuoden päästä lähennyt jo 40-vuotta! Mitä ihmettä? Pelkästään edessä häämöttävä 30-vuotias minä tuottaa jo hieman kummastusta kun koen olevani vielä niin alussa elämässä monin tavoin ja tunnen itseni nuoremmaksi.
Vanhemmatkin ovat pian 60-vuotiaita. Sitäkin on hieman outo ajatella. Kaikki tosiaan menee vain eteenpäin ja melko vauhtia. Onneksi tämänkin saa kuitenkin kokea.
Kommentit (71)
Onneksi on koska en jää kaipaamaan tästä elämästä mitään.
Tästä syystä ei kannata katsella huonoa miestä YHTÄÄN. Nuorena sitä jotenkin ajautuu virran mukana kaikenlaiseen ja on sellainen harha että aikaa on loputtomasti ja mahdollisuuksia elämässä. No ei ole. Yhtäkkiä huomaat että damn, menikin 20 vuotta meh parisuhteessa. Yhtäkkiä huomaat että elämään tuleekin oikeasti rajoituksia ja koko ajan lisää mitä enemmän ikää tulee.
Täytin viime vuonna 40 vuotta ja mulle on iskenyt kaipuu ja pelko. Olen tajunnut, että kuolen joskus ja joudun jättämään tämän kaiken taakse. Se tuntuu ahdistavalta. Elämä todellakin on lyhyt, aivan liian lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on koska en jää kaipaamaan tästä elämästä mitään.
"Mitään"? Kai sinä jostain pidät?
Sieluasi ravitseva musiikki? Kauniit luontomaisemat/kokemukset? Muurikkapannulla paistetut letut ja mansikkahillo?
Naurun hetkeä, josta ei meinaa tulla loppua? Mökki ja uiminen, luonto, rauha, etc.
Elämässä on niin paljon kaikkea ihanaa.
Olet masentunut. Olen sen itsekin käynyt läpi ja ymmärrän sinua mutta kyllä tässä elämässä on paljon ihmeellisiä ihania asioita ja hetkiä, jotka kuuluvat myös sinulle.
-ap
Elämä ja etenkin nuoruus on *erittäin* lyhyt. Moni on huonokuntoinen ja monisairas jo nelikymppisenä.
30 kolkuttelee oikeasti jo vanhuuden portteja vaikka miten yritetään nykyään leipoa vaikka 39v:stä tai 51v:stä "nuorekasta" tai "ikinuorta".
Raha ja elintaso ei myöskään kompensoi raihnaistuvaa kehoa ja rapistuvia kasvoja. Mielikin tulee kyynisemmäksi ja yhä harvempi asia enää tuottaa iloa.
-39v jonka mielestä todellakin parhaat päivät ovat jo takana päin.
Olen samaa mieltä, mutta koska keskivertoihminen on niin pelokas ja egoistinen niin yritetään pyristellä viimeiseen asti tuon toteamista vastaan.
Mielestäni on jopa surullista katsella kun jotkut kuusikymppiset ovat mielestään vielä "ihan nuoria" vaikka on jo ties mitä alkavaa dementiaa, virtsankarkailua, kihtiä ja muuta skeidaa.
Elämä on ohi todella nopeasti. Se geriatrinen vaihe on lähinnä elossa olemista, ei se ole enää oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Täytin viime vuonna 40 vuotta ja mulle on iskenyt kaipuu ja pelko. Olen tajunnut, että kuolen joskus ja joudun jättämään tämän kaiken taakse. Se tuntuu ahdistavalta. Elämä todellakin on lyhyt, aivan liian lyhyt.
Me kaikki synnytään uudelleen. Muistat vaan tehdä paljon hyvää ennen kuolemaasi, niin saat paremman elämän ensikerralla.
Mutta miksi sitä ei koskaan vanhene. Kun oli nuori olivat 40 vuotiaat vanhoja. Kun on itse 40v on kuin teini.
Tämän takia nauran niille "jos nyt luovut kaikesta kivasta mutta sijoitat kuussa 300 euroa, sinulla on 85-vuotiaana miljoona arvo-osuustilillä!"
Joo, lohduttaa tosi paljon jotkut digitaaliset numerot siellä näytöllä siinä vaiheessa kun vedän viimeisiä elinkorinoita jossain Pihlajalinnan palveluhelvetissä joka kuppaa minut puhtaaksi, enkä pysty edes nousemaan omin avuin pystyyn nauttimaan niistä varoista.
Ottaisin koska tahansa mielummin perheenperustamisiässä, eli silloin kun resursseille on oikea evoluution määrittelemä tarve (suvun jatkaminen) 20 tonnia kuin miljoonan siinä vaiheessa kun elämä saattaa päättyä luonnollisista syistä liki minä tahansa vuorokautena.
(Minä kyllä harrastan rahastosijoittamista, mutta laitan sinne vain hiluja kuten viisi kymppiä kuussa, en aio todellakaan kärvistellä ja luopua kaikesta kivasta elämässä kuten satunnaiset kahvilakäynnit tai elokuvakäynnit ystävien kanssa vain siksi että joskus ikivanhana mummona olisi joku numerosarja tilillä :D )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin viime vuonna 40 vuotta ja mulle on iskenyt kaipuu ja pelko. Olen tajunnut, että kuolen joskus ja joudun jättämään tämän kaiken taakse. Se tuntuu ahdistavalta. Elämä todellakin on lyhyt, aivan liian lyhyt.
Me kaikki synnytään uudelleen. Muistat vaan tehdä paljon hyvää ennen kuolemaasi, niin saat paremman elämän ensikerralla.
Tai sitten nukutaan ikiunta eikä tekemisillä ole mitään merkitystä. Ei sitä kukaan voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin viime vuonna 40 vuotta ja mulle on iskenyt kaipuu ja pelko. Olen tajunnut, että kuolen joskus ja joudun jättämään tämän kaiken taakse. Se tuntuu ahdistavalta. Elämä todellakin on lyhyt, aivan liian lyhyt.
Me kaikki synnytään uudelleen. Muistat vaan tehdä paljon hyvää ennen kuolemaasi, niin saat paremman elämän ensikerralla.
Tai sitten nukutaan ikiunta eikä tekemisillä ole mitään merkitystä. Ei sitä kukaan voi tietää.
Siksi onkin parempi tehdä paljon hyvää, koska jos uudelleen syntyminen tapahtuu, niin olet paremmassa asemassa kuin 90% ihmiskunnasta.
Nuorena parikymppisenä sitä kuvittelee,millainen elämä mulle tulee,sitten nelikymppisenä saattaa havahtua,et hei,eihän mulla oo vielä puoliakaan siitä,mitä halusin ja toivoin :) ja sit huomaa sen elämän epäreiluuden,että kaikki eivät saa kaikkea,eivät edes murto-osaa, tai voi saada,mut onko se mitä tarjotaan,sitä mitä haluat. Se on toinen juttu. Elämä on seikkailu,pitää nauttia aina kun voi,koska elämä on pitkälti kovaa ja kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on koska en jää kaipaamaan tästä elämästä mitään.
"Mitään"? Kai sinä jostain pidät?
Sieluasi ravitseva musiikki? Kauniit luontomaisemat/kokemukset? Muurikkapannulla paistetut letut ja mansikkahillo?
Naurun hetkeä, josta ei meinaa tulla loppua? Mökki ja uiminen, luonto, rauha, etc.
Elämässä on niin paljon kaikkea ihanaa.Olet masentunut. Olen sen itsekin käynyt läpi ja ymmärrän sinua mutta kyllä tässä elämässä on paljon ihmeellisiä ihania asioita ja hetkiä, jotka kuuluvat myös sinulle.
-ap
Nämä kaikki ovat varmasti mukavia kokemuksia sinulle ja niille ihmisille jotka ovat terveitä mutta kun helvetin moni ihminen täällä kärsii jatkuvista kroonisista fyysisistä kivuista, ahdistuksesta yms mt-ongelmista jotka ajavat kaiken yli. Mikään kokemus elämässä ei tunnu miltään kun sattuu koko ajan.
Kyllä elämä on monilla aika pitkä, jos yli 80 vuotta saa elää. Ainakin näin nelikymppisenä kun miettii lapsuuttaan, siitä tuntuu olevan ikuisuus. Ja onkin.
Elämä on ihan liian pitkä ja toisaalta terveet aikuivuodet liian vähissä.
Voin luvata, että vauhti senkus kiihtyy, mitä enemmän ikää tulee 😱. Ja näin yli 5-kymppisenä kuitenkaan mieli ei älyä vanheta samaa tahtia kropan ja naaman kanssa. Välillä sitä melkein havahtuu ihmettelemään, että kuinka mun lapset on mua vanhempia 😉.. ( esikoinen jo 33 v. )
Nauti elämästä, se osaa yllättää 🙌
Mitähän jos miettisit asiaa vielä vähän lisää jotta päätyy ennen aikojaan kiikkuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on koska en jää kaipaamaan tästä elämästä mitään.
"Mitään"? Kai sinä jostain pidät?
Sieluasi ravitseva musiikki? Kauniit luontomaisemat/kokemukset? Muurikkapannulla paistetut letut ja mansikkahillo?
Naurun hetkeä, josta ei meinaa tulla loppua? Mökki ja uiminen, luonto, rauha, etc.
Elämässä on niin paljon kaikkea ihanaa.Olet masentunut. Olen sen itsekin käynyt läpi ja ymmärrän sinua mutta kyllä tässä elämässä on paljon ihmeellisiä ihania asioita ja hetkiä, jotka kuuluvat myös sinulle.
-apNämä kaikki ovat varmasti mukavia kokemuksia sinulle ja niille ihmisille jotka ovat terveitä mutta kun helvetin moni ihminen täällä kärsii jatkuvista kroonisista fyysisistä kivuista, ahdistuksesta yms mt-ongelmista jotka ajavat kaiken yli. Mikään kokemus elämässä ei tunnu miltään kun sattuu koko ajan.
Ei ollut tarkoitus loukata tai väheksyä kenenkään kärsimystä. Halusin ehkä vain kuulla, olisiko ihmisellä jotain mikä saisi tuntumaan elämän hyvältä, edes hetkellisesti.
Surullista tosiaan, että toisilla on jatkuvia kipuja tai henkisesti hyvin huono olla. Myötätuntoa todella ja toivon, että ihmiset saisivat tarvitsemaansa apua tai helpotusta elämäänsä.
Kyllä välillå miettii, että voi kun pystyisi mitenkään toista auttamaan. Yksi iso asia tässä elämässä on kyllä, että voisi olla hyvä ja tarpeellinen ihminen sellaiselle, joka sitä tarvitsee. -ap
Nauti elämästä. Teet niitä juttuja mistä tulet onnelliseksi. Elämällä ei ole tarkoitusta, Se on vain kokemus.