Lue keskustelun säännöt.
Olenko niuho, kun en hyväksy ei-uskovan ystävän pappiutta?
12.08.2008 |
Minusta on väärin, että ystäväni on valmistunut papiksi, julistaa Herran sanaa, palvelee seurakuntaa ja Jumalaa, jonka olemassaoloon ei edes usko.
Itse en ole uskossa.
Kommentit (5)
Onko hän itse sanonut ettei usko, vai onko se vain sinun mielipiteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eipä se ole muiden asia hyväksyä tai olla hyväksymättä. Ystäväsi valinta on kyllä käsittämätön. Itse en pystyisi toimimaan pappina tai tekemään muuta työtä, missä joutuisin valehtelemaan ihmisille.
Usein muilla ihmisillä on kovasti käsityksiä siitä miten pappien ja heidän perheidensä tulisi elää, uskoa ja olla. Yksi on sitä mieltä että ollaan liian tiukkapipoja ja toisen mielestä ollaan liian suvaitsevaisia. Tekee niin tai näin niin aina on joku sitä mieltä että tehdään väärin.
Tästä lähtökohdasta käsin ensimmäinen asia mikä kysymyksestäsi tulee mieleen on se, että mitä tuo kyseinen pappi itse on OIKEASTI asiasta sanonut ja mikä on vain sinun mielipidettäsi ja käsitystäsi. Ja vaikka pappi olisikin jotain sanonut, niin oletko varmasti ymmärtänyt sen oikein vai oletko sotkenut käsityksiisi mukaan omia mielikuviasi siitä miten oletat pappi8en elävän ja uskovan.
t. papin puoliso
vaan kaikki valmistuvat teologian maistereiksi. Pappisvihkimyksen saa vasta, kun A) on vokaatio seurakunnasta, eli virka tai sijaisuus B) piispa hyväksyy kokelaan valinnan ja vihkii hänet papiksi
Täytyy tosi hyvin pitää salaisuutensa, jos aikoo pärjätä paljastumatta pakanaksi
Varmasti tästäkin asiasta ollaan täällä montaa mieltä, mutta itse ajattelen uskon Jumalaan ja tämän toimintaan olevan (tai ainakin sen tulisi olla) lähtökohta kaikelle kirkon toiminnalle.