Kuulostaako tämä sinusta aspergerilta vai joltain muulta (pitkä lista oireita)?

Eskari oli sosiaalisten suhteiden kans tosi takkuinen. Konfliktia toisensa perään. Kiusattuna useimmiten. Kavereita ei ole. Ei onnistu niitä pitämään. Jännittää jo tuo tuleva koulun alku.

tosin toisten vaatteita ei olisi huolinut ikinä, omistakaan kun ei kelvannut kuin pari sopivan kulunutta ja pehmeää ja juuri oikean kokoista. UUsien asioiden oppimista saattoi vastustaa, meillä esim vihkotyön aloittamista koulussa kun ennen oli tehty vain kirjaan, mutta toisaalta jos asia oli hänen mielestään kiinnostava, hän saattoi myös heittäytyä siihen suunnattomalla innolla ja loputtomalla keskisttymiskyvyllä. Ja niiden pienempien lasten lisäksi kaverina on usein ollut myön huomattavasti isompia lapsia ja vähintään keski-iän ylittäneitä aktiivisia vanhuksia. Ikätoverien kanssa taas oli vaikeaa.



Mutta enää ei ole noita piirteitä juuri ollenkaan(13v, menee ensi vuonna yläkouluun) Ei kuitenkaan aina. Ja Paljon muutakin oli, aistiyliherkkykksiä, jumeja, kommunikaation tietynlaisia piirteitä, jotka oli diagnoosissa tärkeitä.



joten voi tuossa olla jotain assimaisuutta, mutta voi myös olla että tuo on jotain ihan muuta tai ei ehkä mitään erityistä.

voihan olla että lapsellasi on lisäksi jonkinlaista kehitysviivettä tai puheongelmia. Oletteko tutkimuksissa jo käyneet?

Käytiin toimintaterapiakartoituksessa, sanoivat ettei ole tarpeeksi isoja ongelmia, että saisi sitä.



Ollaan koetettu selvittää koulun kautta mitä apua olisi saatavilla, mutta opettajan mielestä kaikki on hyvin ja erityisopettaja ei sano oikein mitään eikä koulupsykologi ole jostain syystä tutkinut lasta. Ainoa mitä on tullut, on ohjaus puheterapiaan ja kehotus käyttää jumpassa...



ap

niin se yleensä juuri alakouluvaiheessa näkyy isoina vaikeuksina sosiaalisissa ryhmissä. Sellaisina, jotka eivät jää opettajalta huomaamatta. Opettaja sentään näkee lasta tunteja joka päivä isossa ikätoveriryhmässä. Sanoisin siis että jos opettaja on sitä mieltä, että kaikki on hyvin niin todennäköisesti aspergeria - tai muutakaan kovin isoa ongelmaa - ei ole.



Lisäksi asperger-diagnoosin kriteerinä on, että vaikeuksia on useammalla kuin yhdellä elämänalueella. Ei siis riitä, että on kotona, vaan pitää olla myös koulussa tai harrastuksissa.



t kakkonen

menkää yksityisesti neuropsykologin tutkimukseen.

opettajan mielestä kaikki on hyvin koulussa, koska lapsi ilmeisesti keskittyy luokassa paljon, paljon paremmin kuin kotona milloinkaan. Välitunneilla on selkeästi ongelmia, lapsi kokee että häntä kiusataan eikä hänellä ole luokaltaan yhtään kaveria.



Meistä opettajan arvio tuntuu täysin käsittämättömältä. Joko hänellä on luokassaan ihan eri lapsi kuin meillä on kotona - tai sitten opettaja ei osaa ammattiaan.



ap

Mun tyttö on ihan samanlainen kuin nuo oireet. Tytöllä tarkkaavaisuushäiriö. ITsekin olen monesti miettinyt aspergeria, lievää sellaista mutta psykot oli sitä mieltä ettei ole.

kahta viimeistä kommenttia lukuunottamatta kaikki kuin mun suusta. Missä kaupungissa asutte?

Lahdessa pääsimme toimintaterapiaan tosin jono oli pitkä. Kaksi vuotta poika kävi toimintaterapiassa ja nyt viime vuonna (kolmannella), pääsi vihdoin koulussa puheterapiaan ja haimme erityisoppilaaksi. Siitä on se apu, että avustajaa saa tarvittaessa paremmin luokkaan. Kävimme myös neurologilla, josta ei ollut mitään apua. Lääkitystä olisivat antaneet mutta sille ei olut tarvetta. Koulupsykolgin tutkimuksiin päästiin, kun tarpeeksi vanhempina painostimme. Mitään diagnoosia ei meillekään ole mistään saatu.

Meillä on leikki-ikäinen, johon nuo oireet pääsääntöisesti sopisivat. (ei tietty lue jne) Minkä ikäisenä, jos siis jatkuu, pitää huolestua? Lapsi on siis todella, no, hidasälyinen tietyissä asioissa, toistoa jne... Sosiaalisia taitoja ei oikeastaan ole ollenkaan, välttää muita lapsia ym... Ei varsinaisesti ujo, menee kyllä mihin käsketään, mutta ei viihdy missään yhteisissä puuhissa.

Mikäli mahdollista niin ota ja varaa aika Helsingissä sijaitsevaan Neuro Mentaliin.

Siellä on hyvät asiantuntevat lääkärit ja sairaanhoitajat.



As lapselta todellakin.

motorinen vaikeus. Mielestäni hänellä on lisäksi vielä näitä as-piirteitä ja aistiyliherkkyyttä, mutta niitä ei ole paperille diagnosoitu.



Usein nämä dysfasiat, aspergerit, ADHD:t, dyspraksiat ym. voivat olla todella lähellä toisiaan ja niihin kuuluu samankaltaisia oireita.



Vaadi päästä pojan kanssa neurologille tai tosiaan mene vaikka Helsinkiin, siellä ei tarvitse käydä montaa kertaa.

opettajan mielestä kaikki on hyvin koulussa, koska lapsi ilmeisesti keskittyy luokassa paljon, paljon paremmin kuin kotona milloinkaan. Välitunneilla on selkeästi ongelmia, lapsi kokee että häntä kiusataan eikä hänellä ole luokaltaan yhtään kaveria.

Meistä opettajan arvio tuntuu täysin käsittämättömältä. Joko hänellä on luokassaan ihan eri lapsi kuin meillä on kotona - tai sitten opettaja ei osaa ammattiaan.

ap

Minua ei ole koskaan diagnosoitu, mutta olen itse pidempään arvellut olevani asperger-tapaus. Tein äsken tuon testin, mihin täällä oli linkki ja sain 138 pistettä.

Koulussa ei kuitenkaan ollut ongelmia, koska skarppasin siellä ihan hulluna. Näyttelin sosiaalista ja "normaalia" tullakseni toimeen muiden kanssa. Opettaja ei huomannut mitään outoa, mutta vanhempani olivat välillä hyvin huolissaan, koska kotona olin hiljainen, hajamielinen ja omissa maailmoissani viihtyvä erakko. Joku taisi sitten jossakin vaiheessa äidilleni sanoa, että minun kannattaisi vain rauhassa antaa olla sellainen kuin olen. Muistan vieläkin, kuinka helpottuneena äiti kertoi tästä tapauksesta minulle (olin aika pieni lapsi, mutta se on jäänyt mieleeni, koska tilanne oli minullekin suuri helpotus).

Minusta tuli sitten lopulta oikein erinomaisesti pärjäävä aikuinen. En edelleenkään nauti ihmisten seurasta, mutta olen rakentanut elämäni sellaiseksi ettei tästä ole oikeastaan mitään haittaa. Ainoa, jota näyttäisi haittaavan, on anoppini joka kovasti haluaisi tiiviimpää kontaktia minuun. Muuten elämäni on ihanaa ja minä onnellinen.

Turha huoli pois! Tutkituttakaa lapsenne jos teillä on siihen varaa, mutta oli tilanne mikä hyvänsä, parhaiten lapset pärjäävät elämässä kun vanhemmat hyväksyvät heidät sellaisina kuin he ovat, eivätkä mene liiaksi paniikkiin lapsen erilaisuuden takia. Tukekaa lastanne pärjäämään arkisissa tilanteissa, keskustelkaa ja miettikää erilaisia ratkaisumalleja. Kyllä se siitä!

Minua ei kyllä varsinaisesti koulussa kiusattu, mikä johtui juurikin siitä, että en itse kokenut sitä kiusaamisena. Minulla siis on niin "paha" asperger, että en vain tajunnut muiden lasten haluavan minulle pahaa. Ja kun en kiusaantunut kiusaamisyrityksistä, kiusaajat eivät jaksaneet jatkaa.

Mutta jos on jo koululainen, niin vesisin psykologille ja lujaa.