Miksi joillain ihmisillä ystävyyssuhteet katkeaa/hiipuu, toisilla ei?

Minulla on päättynyt siihen, että on vain tehty törkeitä ohareita. Olen sitten lopettanut ystävyyden etten ole ottanut yhteyttä eikä sieltä päinkään ole enää yhteyttä otettu.

Muutenkin kyllästynyt oleen se aktiivinen osapuoli. Olen myös ollut vara ystävä. Suoraan sanottu että lähdetkö keikalle, jos x ei lähde. Eräs ystävänä pitämäni mies ihastui. Oli pakko lopettaa ystävyys.

Pitkäaikaisin ystäväni on 32 vuoden takaa.

Oi, ootpa sinä hieno ihminen, kun olet noin onnistunut.

Mieluummin ilman sellaisia ystäviä joille olet vain ns. hätävara. Yhteydenpito katkaistaan. Niin ne juorupiirit toimii.

Tutustuin ihmiseen, jolla oli useita vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyssuhteita. Hämmästyin miten pintapuolisia nämä ystävyyssuhteet olivat. Merkityksellisistä asioista eivät puhuneet koskaan. Minulle tuollaiset suhteet olisivat kaverisuhteita, ei ystävyyssuhteita.

Mulla ei ole edes sellaista ajatusta, että ystävyyssuhteiden pitäisi kestää pitkään tai loppuelämä. Ne kestää sen aikaa kun ne orgaanisesti kestää, ja saavat loppua kun ovat loppuakseen, kun vaikka muuttaa tai elämäntilanteet alkaa erota toisistaan liikaa tai toisen vie intensiivinen parisuhde. En ole ikinä murehtinut yhdenkään ystävyyden loppumista, saa loppua ja uusia syntyy taas ajallaan.

Ystävyydet päättyvät, koska mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän tarvitsee ystäviä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä identiteetiin luomisessa, mutta sen jälkeen koko ajan vain vähemmän ja vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin ilman sellaisia ystäviä joille olet vain ns. hätävara. Yhteydenpito katkaistaan. Niin ne juorupiirit toimii.

Sua kartetaan kuin ruttoa, koska selän takana juoruttu ym. Kannattaisi aina keskustella henkilön kanssa. Melko raukkamaista toimintaa. Mut niinhän se on että juoruilijat tietää parhaiten toisten asiat. 👌

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet päättyvät, koska mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän tarvitsee ystäviä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä identiteetiin luomisessa, mutta sen jälkeen koko ajan vain vähemmän ja vähemmän.

Mieli voi muuttua viimeistään siinä vaiheessa, kun puoliso on vakavasti sairas, lapset muuttaneet kotoa ja huitelevat pitkin maailmaa, ja sukulaisetkin kuolleet, sairaita, tai asuvat kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet päättyvät, koska mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän tarvitsee ystäviä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä identiteetiin luomisessa, mutta sen jälkeen koko ajan vain vähemmän ja vähemmän.

Tuo on järkyttävä virhe. Minun äitini ei koskaan aikuisiällä pitänyt huolta ystävyysssuhteistaan koska ne olivat hänestä turhia, oli vain isän kanssa. Nyt vanhuksena todella yksinäinen, eikä ketään jonka kanssa puhua puhelimessa/kahvitella tms. Ihminen elämänsä voimissa kuvittelee, ettei tarvitse ketään tai mitään, mutta se ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet päättyvät, koska mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän tarvitsee ystäviä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä identiteetiin luomisessa, mutta sen jälkeen koko ajan vain vähemmän ja vähemmän.

Tuo on järkyttävä virhe. Minun äitini ei koskaan aikuisiällä pitänyt huolta ystävyysssuhteistaan koska ne olivat hänestä turhia, oli vain isän kanssa. Nyt vanhuksena todella yksinäinen, eikä ketään jonka kanssa puhua puhelimessa/kahvitella tms. Ihminen elämänsä voimissa kuvittelee, ettei tarvitse ketään tai mitään, mutta se ei ole totta.

Ystävistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Yrittävät vain lainata rahaa ja vikitellä ystävän puolisoa tai vähintään pilata ystävän suhde kateudessaan. On parempi ghoustaa ystävät.

Ystävissäkin laatu korvaa määrän.

Koska ystäväni paljastuivat aina hyväksikäyttäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oi, ootpa sinä hieno ihminen, kun olet noin onnistunut.

No pöh, en sitä tarkoittanut. Ei minulla mitään suuren suurta kaveripiiriä ole kuitenkaan, enkä ystävysty erityisen helposti.

Lähinnä mietin syitä, että onko sitten niin että tuollaiset ihmissuhteet ovat alun alkaen jotenkin huteralla pohjalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet päättyvät, koska mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän tarvitsee ystäviä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä identiteetiin luomisessa, mutta sen jälkeen koko ajan vain vähemmän ja vähemmän.

Höpöhöpö! Just päinvastoin. Ystävät on tärkeimpiä asioita maailmassa.

Mä huomaan itse usein parin, kolmen vuoden tuntemisen jälkeen, etten enää viihdy kavereideni seurassa ja melkein kaikki heidän tekemänsä ja sanomansa ärsyttää. Sen jälkeen vähennän yhteydenpitoa ja yleensä jossain vaiheessa välit sitten vain katkeavat.

Perheenjäseniäni tämä ei koske, viihdyn vallan mainiosti usean sisarukseni, serkkujeni sekä mieheni kanssa. Olen kyllä pohtinut tätä usein niin varmaan mulla on jotain ongelmia kiintymyssuhteiden kanssa. Pelottaa päästää uusia ihmisiä lähelle niin ehkä alitajuisesti torjun heidät siinä vaiheessa kun ystävyyden kuuluisi syventyä.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin ihmiseen, jolla oli useita vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyssuhteita. Hämmästyin miten pintapuolisia nämä ystävyyssuhteet olivat. Merkityksellisistä asioista eivät puhuneet koskaan. Minulle tuollaiset suhteet olisivat kaverisuhteita, ei ystävyyssuhteita.

Itse puhun kyllä kahden kesken ne syvimmät asiat. Ei niistä muut tiedä.

Vanhimmat ystävyyssuhteeni ovat jatkuneet ala-asteen ekaluokalta asti.

Ap

mulla on sisarus jolla on lauma tällaisisa "ystäviä" ja olen tietysti sitten sivusta seurannut heidän elämää. Joku ei kutsu ystävää häihinsä. Tämä kostetaan ettei sit sekään uhri kutsu häntä omiinsa. Silti ystävyys jatkuu....(?) eli tämä jo kertoo millaisesta "ystävyydestä" on kyse. Hyväksikäytöstä, kaverisyhteesta, missä mikä tahansa on mahdollista. Ei vastavuoroisutta, ei aitoa toisesta välittäistä ihmisenä, ei toisen tunteiden ajattelemisesta jne.

Yksi ei kutsunut häihinsä isosta laumasta kuin pari läheisintä. Silti ne ulosjätetyt edelleen olevinaan ystäviä tai se röyhkeä olevinaan ystävä heille.

No, itselleni tuo olisi täysin mahdotonta ellei nyt joku iso selitys olisi annettu. Mitä noilla tekee? Ajan tuhlausta.

Minulla on pysyviä ystävyyssuhteita lapsuudesta asti, mutta on ollut niitäkin jotka ovat kestäneet vain muutaman vuoden. Läheisimmät ystävät koen perheenjäseninä. He ovat puolison ja biologisen perheen ohella tärkeimpiä ihmissuhteita ja luotan että pysyvät mukana elämässä loppuun asti. Välillä näissäkin ihmissuhteissa on ollut hiljaisempia aikoja, on esim asuttu eri maissa tai yhteydenpito muuten hiljentynyt. Välillä on vilkkaampaa ja ollaan tiiviisti yhteyksissä. Elämä tai ihmissuhteet ei ole staattista, joustoa pitää löytyä molempiin suuntiin.

Lyhyempiaikaisia ystävyyssuhteita on yhdistänyt se että ollaan tutustuttu vasta aikuisiällä ja ystävyyssuhde on rakentunut jonkun konkreettisen tekemisen kautta. Esim työpaikka, opinnot tai harrastus. Sitten kun tuo konkreettinen asia on poistunut ja toinen vaikka valmistuu, vaihtaa työpaikkaa, muuttaa tai lopettaa harrastuksen niin yhteydenpito on jotenkin vähitellen kuihtunut pois.

Oltiin lapsena ystäviä, mutta aina jos joku toinen halusi olla hänen kanssaan niin minä jäin. Jätti velkansa maksamatta, kiusasi jne. Lopulta hän muutti muualle ja ei pitänyt yhteyttä. Kävi joskus hakemassa juorun aihetta. Selvisi, että puhui selän takana pahaa ja mitään sanomatta jatkoin vuosia. Kunnes kävi ilmi, että haukkui ulkonäköäni ja kaikkea mahdollista minussa. Tuon selviämisen jälkeen kun ilmestyi ovelleni niin haukuin täysin paskaksi ja toivotin tervemenoa h...vettiin eikä ole enää tulemista lähelleni. Olisi pitänyt jo lapsena katkaista välit täysin, mutta pitäähän sitä se yksi ja ainoa kaveri olla. Nykyään ajattelen, että ennemmin ilman ketään kuin hänenlaistensa kanssa väleissä. 

Minulla n 55v on edelleen 4-5 lapsuuden / peruskouluvuosien ajalta säilyneitä ystäviä. Asumme ihan eri puolella suomea, muutaman kanssa ei pidetty mitään yhteyttä 20 vuoteen mutta kun kävin synnyinkotikonnuillani ja nähtiin sattumalta, juttu jatkui suurinpiirtein siitä mihin 20v sitten jäätiin ja kohtaaminen oli selkästi ilo molemmin puolin ja kommunikointi sujui kuin aina ennenkin, ei ollut yhtään vaivaantunutta hetkeä.  Yhden ystävän kanssa on pidetty yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti koko ikä. Voi olla että muutamakin vuosi meni pelkillä jouluntoivotuksilla mutta ei se ystävyys mihinkään kadonnut.

Minä olen lopettanut omatoimitesti ja tietoisesti vain muutaman ns ystävän yhteydenpidon vain parin ihmisen kohdalla. Tämä siksi että heistä kuoriutui todella ilkeitä, ärsyttäviä ja hyvin erikoisella tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Toisen näistä tunsin varmaan reilut 10v tainen oli parin v tuttavuus. 

Edelleen minulla on muutama sellainen ystävä/tuttu joita roikotan mukana ja tapaan satunnaisesti, jotka jäisi varmastikin jos esim löytäisin vielä parisuhteen enkä olisi enää yksineläjä (yksinäinen). Nämä ovat niitä jotka olivat joskus mukavaa seuraa mutta nyt keikkuvat sillä rajalla että jaksan heitä max 2h kerrallaan, silloinkin he lähinnä kertovat itsestään, puhuvat itse tauotta ja jos yritän kertoa jotain itsestäni nämä ihmiset ei jaksa kuunnella yhtään, keskittyvät siis vain itseensä. En oikedti edes usko että ovat kiinnostuneita minusta millän tasolla, tapaavat minua vain koska heilläkään ei ole muuta tekemistä.