millainen on synnytyksen jälkeinen masennus?

ja miten siis lääkkeet auttavat tähän? miten ne toimii?

ap

Halusin antaa hänet pois. Kaikki, pieninkin asia, tuntui ylivoimaiselta. Nukuin ja nukuin vain. Kaikki oli synkkää. Näin näkyjä lapsen vahingoittamisesta teräaseella. Yritin kolmesti itsemurhaa ennenkuin lapsi oli 1½-vuotias.

enkä vollottanut enää päivittäin

vasta sen jälkeen, kun olin taistellut sen helvetin itse läpi.



Synnytyksen jälkeinen masennus on ihan eri juttu, kuin normaali (raskaskin) hormonimyrsky vuoristoratamaisine mielialanvaihteluineen.



Omassa masennuksessani laihduin valtavasti, kuukausi synnytyksestä olin lähtöpainossa (55kg)ja sen jälkeen tippui vielä 8kg! Illalla itketti käydä nukkumaan, kun tiesi, että kohta on taas aamu ja sama helvetti edessä. Omille tunteilleen ei voinut mitään ja ajatukset kiersivät samaa kehää. Ihan hirveää. Kukaan ei tajunnut ympärillä, missä suossa tarvoin.



Minulla masennus tuli toisen lapsen syntymän jälkeen, seuraavien kahden kohdalla oli vaan normaalia baby bluesia, samoin kuin esikoisen kohdalla. Rasittavaa sekin. Mutta eri juttu.

kannattaa ottaa vakavasti ja hoitaa. Itselläni kroonistui ja johti keskivaikeaan masennukseen, kun en hakenut heti apua. Terapia ja lääkkeet auttoivat. Tie tervehtymiseen on ollut pitkä ja vaikea, ehkä jatkuu elämäni loppuun asti.

t: Äiti (lapsi 11v.)

etteivät oikeat murheet ja mielipaha enää kulje käsi kädessä, vaan ylivoimaiselta alkaa näyttäytyä jo ihan tavallinenkin elämä pikku takaiskuineen. Ei enää ole niin väliä onko kyseessä läheisen kuolema vai se että lusikka putosi lattialle, jos nyt saan kärjistää - elämä tuntuu ylivoimaiselta ja toivoisi vain että sitä ei enää tarvitsisi elää.

etteivät oikeat murheet ja mielipaha enää kulje käsi kädessä, vaan ylivoimaiselta alkaa näyttäytyä jo ihan tavallinenkin elämä pikku takaiskuineen. Ei enää ole niin väliä onko kyseessä läheisen kuolema vai se että lusikka putosi lattialle, jos nyt saan kärjistää - elämä tuntuu ylivoimaiselta ja toivoisi vain että sitä ei enää tarvitsisi elää.

väsyttää mutta mikään uni ei riitä ja suusta tulee tulta ja tulikiveä kun sanoo asioista.



Been there twice.

mutta olin hirmu itkuinen, pienetkin hommat näytti vuoren kokoisilta ja elämä oli mustaa ja ilotonta. Työnsin vaunuja ja mietin, miten tappaisin itseni. Tuntui, että tulevaisuus hävisi jonnekin.

psykoottisia oireita. Pelkäsin ihan ihmeellisiä asioita. Iltaisin nukkumaan mennessä tarkistin pakonomaisesti että kaikki ovet on lukossa jne.