Jos ei ole ystäviä eikä lapsia tms. Onko järkevää täyttää tyhjiö työnteolla?

Jokainen löytää sisältöä elämäänsä mistä löytää. Työnteko ei ole edes huonoimmasta päästä.

Ei kannata.  

Kannattaa tehda sellanen eat pray love-elamanmuutos niin kliseiselta kuin se kuulostaa.  Onko sun omanarvontunne sidottu ystaviin ja kumppaniin? Yksin tanne synnytaan ja kuollaan.  Kannattaa tehda omasta elamastaan ja itsestaan sellainen,  etta siina viihtyy itse.  Elama on lyhyt,  ei kannata kayttaa sita toissa ja tai odottaen etta joku muu ihminen tayttaa sen tyhjion.

Avoimen yliopiston kurssit? Saa tehdä omaan tahtiin.

Minä olin todella yksinäinen nuorena aikuisena. Pitkä kesäloma töistä ahdisti paljon: ei mitään tekemistä. Hakeuduin sitten kesätöihin toiseen työhön ja se oli ihan toimiva ratkaisu. Tein näin muistaakseni kahtena tai kolmena kesänä.

Elin muutoinkin paljon vain työlleni ja myös koulutin itseäni paljon. Sen kannattavuuden voin todeta nyt näin 40-vuotiaana äitinä. Ehdin saavuttaa sellaisen aseman työelämässä, että pystyn aikalailla valitsemaan millaisia töitä ja minkä verran otan vastaan.

Kannattaa, mutta etsi pikkuhiljaa silti siihen rinnalle jotain muuta mielipuuhaa.

Sitäpaitsi jos tekee paljon töiyä niin siitä myls maksetaan, joten jossain vaiheessa huomaat että sulla on ns ylimääräistä rahaa ja voit tehdä sillä jotain mistä olet aina haaveillut.

Kaikista huonoin vaihtoehto on jäädä yksin kotiin.

Töissä voi saada myös tuttuja tai ihan jopa ystäviä.

Ei työkään huono vaihtoehto ole jos se ei mene ihan liiallisuuksiin. Kaikkein tärkeimpänä: älä ala juomaan tai käyttämään mitään muitakaan päihteitä, sillä saat olon vain kurjemmaksi.

Työnteko on aivan erinomainen ratkaisu tuossa tilanteessa. Pitää kunnossa sekä psyyken, fysiikan että lompakon.

Ei tarvitse edes verrata ylensyöntiin tai juopotteluun.

Mutta .. jos työn sitten jostain syystä menettää niin mitä jää jäljelle? Keksi joku toinen mielenkiinnon kohde jo nyt.

Kyllä se kannattaa ja on taloudellisestikin järkevää.

Itse ollut 20v ravintola-alalla, olen lapseton ja suurimman osan aikuisikääni sinkkukin.

Meillä oli töissä paljon porukkaa jotka teki normi 7,5 h/pv lisäksi ilta tai viikonloppukeikkaa. Monesti esim pikkujoulu tms juhlapyhäaikoihin painettiin 12 h päiviä ja vaikka oltiin ihan loppu välillä niin porukka oli hauskaa ja tunsin kuuluvani johonkin porukkaan.

Tammikuussa paineltiin porukalla Thaimaahan pariksi viikoksi huilaamaan, sitten lappiin hiihtokeskuksiin taas painamaan pitkää päivää 9-10 päivän putkia, 1 vapaa 5 töitä 2 vapaata 8 töitä tyylillä.

En jaksaisi sitä enää ja moni asia jäi elämässä tekemättä, mutta toisaalta hauskaa oli, paljon tuli koettua, paljon tuli ystäviä ja vaikka mitä nähtyä.

Voisin kirjottaa kirjan joka ei taatusti olisi tylsä.

Tylsä tasainen lapsiperhearki vaipanvaihto- ja korvatulehdusrallissa ei ole koskaan ollu mun juttu. Olisin tukehtunut.

Vierailija kirjoitti:

Mutta .. jos työn sitten jostain syystä menettää niin mitä jää jäljelle? Keksi joku toinen mielenkiinnon kohde jo nyt.

Aina löytyy terveelle ihmiselle töitä. Se on asennekysymys haluaako olla työelämässä mukana vai ei.

Ei kannata. Itsekin aion jättäytyä pois työelämästä.

Kannattaa vaan hankkia mielenkiintoinen ammatti, esim. lääkäri ja erikoistua johonkin mihin saa käytettyä vapaa-ajankin opiskeluun aiheesta. Kiertaa kv-konferensseja ja tapaa siellä samantyylisiä ihmisiä. En tiedä onko se keneltäkään pois, itseltäkään jos työ on elämässä tärkeintä. 

Mimä 54v yksineläjä teen hoitotyössä kaikki juhlapyhät ja tulen usein häly vuoroihinkin vapaalta. Saan todella hyvää palkkaa, jopa niin että en arkena saa sitä edes kulutettua. Mulle jää vuokran ja muiden kulujen jälkeen säästöönkin. Sitten kun on lomaa, hyppään koneeseen ja lennän etelän aurinkoon.

Työ on minulle elämäntapa, nautin työstä ja uusista jutuista ja haasteistakin.

Työyhteisö on kun mun perhe. Viihdyn siellä.

Työnteko kannattaa. Minulla ei ole lapsia, kavereita on, joilla lapsiperheiden kiireet.

Teen töitä, jotta saan velkani maksettua ja pääsen lomilla nauttimaan uusista paikoista. En ole yksinäinen, vaikka paljon yksin olenkin.

Teen päivätyökseni tietokonetyötä ja toinen tuöni on fyysisempää ja käy salilla käymisestä.

Suosittelen että etsit jotain muutakin mielenkiintoa elämääsi, mutta kyllä työnteko kannattaa, siitä voi jopa pitää.

Työn ohella voi myös opiskellakin jos on ylimääräistä aikaa.

Älä ainakaan jää kotiin yksin lojumaan. Se ei pääty koskaan hyvin.

Itse hyppäsin pois työelämästä kun tuntui, että kaikki aika ja energia menee mm. ulkomaalaisten mukanaan tuomaan kieroilun ja kampittamisen väistelyyn. Lapsettomana päätös oli helppo. Edelleen allekirjoitan sitä, että meillä on vain tämä yksi elämä, joka pitää käyttää itselle parhaalla ja tyydyttävimmällä tavalla. Ympäristön vaatimuksista ei kannata välittää, ne tulee yleensä toisenlaisessa elämäntilanteessa olevilta.

Olen onneksi työihminen mutta isot elämän tapahtumat saivat minut hetkellisesti sekaisin ja niin ollen olen ollut melkein puoli vuotta poissa työelämästä.

On minulla ihan mukavaa ollut ja toipunut mutta en keksi mitään sisältöä elämään ja kyllä se työ on ihan kivaa kunhan vaan on pää kunnossa jokseenkin.

Ajattelin haalia itselleni nyt töitä niin, etten ehdi juoda ja pidän vapaan silloin tällöin lepääkseni.

Ehkä sitten joskus tulee muutakin sisältöä mutta sen näkee sitten. Olen 28-vuotias, että kai tässä ehtii vielä kaikenlaista näkemään ja tekemään.

Ap

Olin nuorena hyvin yksinäinen ja sairaanhoitajana oli helppo tehdä töitä niin paljon kuin sielu sieti. Tein töitä niin paljon kuin yksinäisyyteni paikkaamiseksi tarvitsin ja työyhteisöt antoivat paljon kaivattua sosiaalista pääomaa.

Enää en jaksaisi, mutta aikanaan se oli ehdottomasti parempi kuin vaipua yksin masennukseen tms. Ja ylimääräinen raha ei koskaan ollut pahasta!