Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä se johtuu ettei ole kiinnostusta oppia/opiskella oikein mitään? Heikko kapasiteetti?
09.03.2023 |
Tätä aina välillä tulee miettineeksi kun ihailen ihmisiä, joilla on erityistaitoja tai ovat johonkin aiheeseen erityisen perehtyneitä/oppineita.
Etenkin kun kuuntelen korkeasti koulutettuja, joilla tuntuu olevan todella hyvä yleissivistys, kielitaitoa, ymmärrystä taloudesta, esiintymiskykyä, selvä ja nopea puhe ja ylipäätään tietoa sekä taitoa laajalti.
Monet ihmiset tuntuvat hallitsevan niin monta asiaa, on tietoa tosiaan, on kykyä oppia, on kykyä pysyä ajan tasalla. Jaksavat kenties vielä pitää itsestään hyvää huolta ja on harrastuksia sekä omia sijoituksia.
Minulla ei ole mitään tällaista. Osaan tehdä toki ihan perusasioita hyvin mutta en hallitse mitään laajempaa kokonaisuutta enkä muutenkaan ole kiinnostunut oikein mistään niin paljon, että jaksaisin opiskella.
Olen ammatteja opiskellut, vasemmalla kädellä ja erinomaiset arvosanat saanut mutta en minä mitään oikeasti edes osaa tai juuri hallitse, kunhan vain teen ja sitten lepään vapaa-aikani.
Itse panostan vain olemiseen, hiljaisuuteen, rauhallisuuteen, ei ole kapasiteettia kenties suurempiin asioihin saatika pienempiin kuten kielien opiskeluun, sijoituksiin, urheilulajeihin tms.
Ei vain kiinnosta? Tai olen laiska ja aivan liian vaatimaton.
Paradoksina olen kuitenkin niin tunnollinen kaikessa mitä teen ja yritän parhaani, että olen uupunut työelämässä jo pariin kertaan. Väsyn kait helposti.
Kommentit (18)
Ehkä et ole vain löytänyt sitä omaa juttuasi, johon haluaisit panostaa täysillä? Aika usein noiden supermenestyjen taustalla on nimenomaan intohimo jotain tiettyä asiaa kohtaan, silloin sen eteen jaksaa nähdä loputtomia työtunteja. Ikävä kyllä, jos sitä intoa ei kuitenkaan ole, niin sitä on aika lailla mahdotonta pakottaa. Tämä motivaation puute taitaa loppujen lopuksi olla useimpien tavisten taustalla, ei niinkään minkään kapasiteetin puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sanoo muut? Pidättekö opiskelusta? -ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et ole vain löytänyt sitä omaa juttuasi, johon haluaisit panostaa täysillä? Aika usein noiden supermenestyjen taustalla on nimenomaan intohimo jotain tiettyä asiaa kohtaan, silloin sen eteen jaksaa nähdä loputtomia työtunteja. Ikävä kyllä, jos sitä intoa ei kuitenkaan ole, niin sitä on aika lailla mahdotonta pakottaa. Tämä motivaation puute taitaa loppujen lopuksi olla useimpien tavisten taustalla, ei niinkään minkään kapasiteetin puute.
Hyvin mahdollista.
Olen tosin huomannut sellaisen piirteen, että on asioita, joista innostun ja syvennyn. Alan oikein elämään asialle ja sen puolesta. Sanotaanko nyt vaikka parin vuoden takainen terveysbuumi itsellä, jota varten piti myös opiskella ja hakea tietoa. Sehän oli ihan parasta siinä moodissa.
Sitten lakkasin toteuttamasta sitä, valitettavasti.
Kenties kyllästyn tai en usko itseeni tarpeeksi. Pää leijuu välillä pilvissä ja suunnittelen mahdottomasti. Sitten ymmärrän, ettei ne ole edes mahdollisia tai realistisia tavoitteita enkä pysty tekemään mitään/ei kiinnosta/ei jaksa/huvita. -ap
En usko että sinulla on heikko kapasiteetti. Ihan jo siksi että sinulla on kykyä tehdä tuollaisia huomioita ja pohdintoja.
Ei kaikkia vaan kiinnosta jatkuvasti kehittää itseään.
Tässä kulttuurissa voi olla vaikea mieltää, että elämä sellaisenaan on ihan ok. Kaikkien ei oikeasti tarvitse olla kaikkea.
Lisäksi sen ulospäin upealta kokonaisuudelta näyttävänkin paketin sisältä voi löytyä monenlaista. Usko tai älä, myös epävarmuutta, tunnetta siitä ettei osaa ja ole tarpeeksi.
Mistä sulle tuo vertailu syntyy? Lähipiiristä? Somesta?
Tulee olo että jotenkin suoritat koska pitää ja sitten uuvut. Oletko miettinyt sun haaveita? Unelmia? Arvoja? Saisitko lisättyä elämään jotain pieniä juttuja joista nautit ja saat iloa. Jotain joka on juuri sinulle itsellesi tärkeää ja kivaa. Sellaista ihminen tarvitsee elämään mahdollisimman paljon. Sitä kautta voi avautua sitten ihan uutta energiaa ja isompiakin tavoitteita. Tai sitten ei. Ei sekään oo välttämättömyys.
Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista intoa elämää kohtaan. Pitkin hampain olen tehnyt, mitä on "pitänyt". Huippuarvosanat kyllä myös aikoinaan sain opinnoista, mutta mitä helv... väliä. Suurinta osaa niistä asioista en enää muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on vain huonosta itsetunnosta, jonka vuoksi ei viitsi edes yrittää?
Siis nuorena jaksoin opiskella (koulussa)ja sain helposti hyviä numeroita. Enää ei onnistu samaan malliin.
Opiskelen kyllä muita asioita muita kautta, ehkä ne kiinnostuksen kohteet on muuttuneet. Nuorena opiskelin esim kieliä yleissivistyksen ja huvin vuoksi. Nyt en, koska siihen menee hurjasti aikaa ja jos ei koskaan aio esimerkiksi matkustaa kyseiseen maahan, niin mielenkiinto ei riitä. Varsinkin, kun alkeellisia keskusteluja esim. ohjeiden kysyminen voi pakon edessä käydä google kääntäjän avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miettii ihmistä silleen pitemmässä mittakaavassa, vuosisatojatuhansia ollaan eletty täällä ja ihan nyt muutaman sadan vuoden sisällä on tullut tällainen opiskelujuttu meiän elämään. Vielä paljon lyhyemmän aikaa se on ollut kaikille vaihtoehtona. Minusta aivan ymmärrettävää ja normaalia, jos se ei kaikille nappaa. Esimerkiks itse arvostan elämässä muunlaisia asioita, opetettua tietoa oikeastaan aika vähän. Tämän takia en saa itseäni motivoitua sen pariin enää. Mulla myös oleminen, hiljaisuus ja rauhallisuus on isossa osassa elämää, koen ne tärkeiksi ja elämisen arvoisiksi asioiksi. Jotenkin koko koulutuksen konsepti, samat asiat opetetaan ryhmälle ihmisiä. En näe syytä olla yksi niistä, ikään kuin liukuhihnalla sisäistämässä ulkoapäin annettua informaatiota.
Aika harva PANOSTAA TÄYSILLÄ.
Miksi verrata itseään niihin joilla joku erityislahjakkuus?
Vertaamalla itseään muihin saa varmasti elämänsä pilattua.
Arvojen kautta löydät omat juttusi.
Sitä tässä itsekin yritän tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MASENNUS ? ALOITEKYVYTTÖMYYTTÄ,KIINNOSTUKSEN PUUTETTA JNE,
Vierailija kirjoitti:
En usko että sinulla on heikko kapasiteetti. Ihan jo siksi että sinulla on kykyä tehdä tuollaisia huomioita ja pohdintoja.
Ei kaikkia vaan kiinnosta jatkuvasti kehittää itseään.
Tässä kulttuurissa voi olla vaikea mieltää, että elämä sellaisenaan on ihan ok. Kaikkien ei oikeasti tarvitse olla kaikkea.
Lisäksi sen ulospäin upealta kokonaisuudelta näyttävänkin paketin sisältä voi löytyä monenlaista. Usko tai älä, myös epävarmuutta, tunnetta siitä ettei osaa ja ole tarpeeksi.
Mistä sulle tuo vertailu syntyy? Lähipiiristä? Somesta?
Tulee olo että jotenkin suoritat koska pitää ja sitten uuvut. Oletko miettinyt sun haaveita? Unelmia? Arvoja? Saisitko lisättyä elämään jotain pieniä juttuja joista nautit ja saat iloa. Jotain joka on juuri sinulle itsellesi tärkeää ja kivaa. Sellaista ihminen tarvitsee elämään mahdollisimman paljon. Sitä kautta voi avautua sitten ihan uutta energiaa ja isompiakin tavoitteita. Tai sitten ei. Ei sekään oo välttämättömyys.
Onneksi olen osannut työstää riittämättömyyden tunnetta, joka tulee juuri siitä, että koen, etten ole tarpeeksi hyvä eikä ole kuitenkaan kiinnostusta tarpeeksi yltää sille tasolle, jota ihmisissä kuitenkin alitajunnassani ihailen. Nyt tässä hetkessä pidän itseäni tällaisenaan ihanana ihmisenä ja nautin siitä, että voin kehittää ainakin tällaisia piirteitä ja ominaisuuksia, ottaa vähän rennommin ja keskittyä muuhun kuin suorittamisesta saataavaan tyydytykseen. Oikeastaan vaikka kuinka yritin ja sain niin paljon hyvää palautetta osakseni, josta toki olin kiitollinen, niin silti se ei loppupeleissä täyttänyt "tyhjiöö" ja tunnetta riittävyydestä kovin pitkäksi aikaa.
Olen ihan rauhassa sitten ollut ja masennuin aika pahasti, joten jätin työt hetkeksi. Levon ja rauhallisuuden aikana olen kyllä oppinut taas nauttimaan elämästä ihan eri tavalla. Tuntuu, että kun nyt menen takaisin työelämään, niin ei minun tarvitse yltää mihinkään ja todistella itselleni tai muille mitään. Riittää, että teen tosiaan parhaani hyvällä mielellä ja heittäydyn tilanteisiin ilman itselleni asettamia paineita.
Olen siis alkanut hiljalleen oppimaan tätä myötätuntoa itseä kohtaan ja työstän vielä mitä asioita elämääni kaipaisin. Nyt elämä jo tuntuu todella hyvältä sen masennuksen jälkeen vaikka välillä tulee pohdittua aloituksen asioita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhmä ja avuton tuhertaja.
Täytyisikö sinua kehua?
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii ihmistä silleen pitemmässä mittakaavassa, vuosisatojatuhansia ollaan eletty täällä ja ihan nyt muutaman sadan vuoden sisällä on tullut tällainen opiskelujuttu meiän elämään. Vielä paljon lyhyemmän aikaa se on ollut kaikille vaihtoehtona. Minusta aivan ymmärrettävää ja normaalia, jos se ei kaikille nappaa. Esimerkiks itse arvostan elämässä muunlaisia asioita, opetettua tietoa oikeastaan aika vähän. Tämän takia en saa itseäni motivoitua sen pariin enää. Mulla myös oleminen, hiljaisuus ja rauhallisuus on isossa osassa elämää, koen ne tärkeiksi ja elämisen arvoisiksi asioiksi. Jotenkin koko koulutuksen konsepti, samat asiat opetetaan ryhmälle ihmisiä. En näe syytä olla yksi niistä, ikään kuin liukuhihnalla sisäistämässä ulkoapäin annettua informaatiota.
Tämä olikin mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Totta, että esimerkiksi isovanhempienikaan nuoruudessa ei ollut koulutus niin suuressa roolissa. Kyläkouluja oli mutta varmasti hyvin erilaista oppisisältö kuin nykyään. Eivät osaa englantia ja isoisänikin jätti ihan peruskoulunkin kesken ja lähti nuorena työelämään sekä perusti firman. Omilla vanhemmillakin on melko heikko tuo kielitaito eivätkä ole koulutuksen tärkeydestä minulle puhuneet, ei ole ollut minkäänlaisia paineita sieltä suunnalta muuta kuin, että hankkisin nyt ainakin ammatin ja työn.
Ehkä sillä on ollut vaikutusta omiinkin valintoihin ja opiskelumotivaatioon, kenties.
Kuitenkin tuo oli kiinnostava kommentti, että meille pitkälle opetetaan jatkuvaan niitä samoja asioita ja tietoa on valtavasti, jota sitten kyseenalaistamatta imemme itseemme. On siinä hyvät puolensa mutta tuntuu, että elämä on jopa mielenkiintoisempaa kuin ei tarvitse asettaa asioita liikaa yhteen nippuun ja saa/pystyy kyseenalaistamaan, omassa mielessään pohtia ja miettiä erilaisia näkökulmia. Se on mielestäni tietynlaista vapautta kun ei ole toisten asettamia ajatusmalleja niin monesta asiasta vaan on tilaa myös olla tietämätön ja nähdä asioita eri perspektiivistä.
En kuitenkaan lähtisi tietenkään pätemään omissa havainnoissani tai muutenkaan en väheksy esimerkiksi asiantuntijoita tms mutta joka tapauksessa on tosiaan vapautta kun ei tarvitse lokeroida automaatiolla kaikkea vaan voi vain antaa asioiden olla kuten on ja katsoa etäämmältä. Nautin siitä kovasti. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän sanomalehdet kun lukee kirjastossa, niin siinä jo saa paljon uutta tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Päivän sanomalehdet kun lukee kirjastossa, niin siinä jo saa paljon uutta tietoa.
Entä jos ei vain kiinnosta? Kyllähän sitä tietää, että mistä vaan voi tietoa päivittäin saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän sanomalehdet kun lukee kirjastossa, niin siinä jo saa paljon uutta tietoa.
Entä jos ei vain kiinnosta? Kyllähän sitä tietää, että mistä vaan voi tietoa päivittäin saada.
Sulla voi olla paha alemmuuskompleksi. Tutustu ihmisiin joilla menee vielä huonommin kuin sinulla, jos siitä sais uutta virtaa.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttävä hieman tuo aloitukseni kohta, jossa kehun itseäni, että vasemmalla kädellä tein ja erinomaiset arvosanat tuli. Siis kyse nyt on siitä, että oikeasti tein kyllä parhaani mutta sain mielestäni ihan tuurilla hyvää arvostelua aikaiseksi. Tiedän toki, että en ole ihan huonokaan mutta esimerkiksi todistuksesta päätellen voisi olettaa, että tiedänkin jostain jotain.
En pidä itseäni ammattilaisena mutta pärjään kyllä.
-ap