Lue keskustelun säännöt.
Meidän perhe on ollut päivittäin Oittaalla nyt
18.07.2010 |
helteillä. Oittaa on ollut ranta missä me on 10v käyty. Nyt tämä eilinen tapaus järkyttää ja ahdistaa mua ihan äärettömän paljon. Emme olleet enään paikalla kun poika oli menehtynyt ja en enään edes halua rannalle mennä. Tää ahdistus ja pahaolo pojan puolesta on hyvin suuri.
Kommentit (6)
tuollaisesta nousee aina esille omien lasten menettämisen pelko.
tuolla pojalla on kuitenkin nyt kaikki hyvin, hän on taivaan enkeleiden kanssa ilman suruja ja murheita.
hänen perheensä puolesta voit olla surullinen, mutta heitä ei auta se, että lopetat elämästä omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa lapsillesikin tosi kivaa, kun oma äiti ahdistuu sellaissta jota ei edes tunne!!.
joka ei ahdistu mistään muusta kuin omaa napaa koskevista asioista. Aika kylmä äiti sellainen.
Me ollaan käyty parikertaa kesässä Kalajoella uimassa merenrannalla. Nyt ei ole huvittanut lähteä sinne kun käytiin vähän ennen kuin se 14 v poika katosi siellä. Ja kun se on vieläkin kadoksissa...
No onneksi tiedän että nämä ikävätkin asiat unohtuvat aikanaan ja elämä jatkaa kulkuaan eikä tuttuun uimarantaan liity enää mielleyhtymiä hukkuneista lapsista. Mutta entistä tarkemmin tulen pitämään omiani silmällä.
Me oltiin eilen Luukissa, kun sieltä löytyi hukkunut mies. Ei tehnyt mieli tänään mennä sinne. Lapsen kuolema tuntuu vielä pahemmalta. Mutta asia on ajateltava myös järjellä, eikä ole oikeasti syytä ruveta karttamaan paikkaa, jossa jotain ikävää on tapahtunut.
joten jos ap aiot perheinesi vielä uimaan, on teidän todennäköisesti pakko mennä Oittaalle.
tapahtuma oli todella surullinen, mutta sinä et edes tunne koko perhettä joten en voi ymmärtää miksi sinun pitäisi lakata elämästä ja vielä viedä lapsiltasi se ilo, että kävisitte uimassa!.
Onpa lapsillesikin tosi kivaa, kun oma äiti ahdistuu sellaissta jota ei edes tunne!!.