Muuttaisitteko isovanhempien lähelle tässä tapauksessa?

Sinullako on kaipuu kotiseudullesi, vai onko miehesi yhtä innokas? Jos kumpikin haluatte muuttaa, niin mikä ettei. Mutta kertomasi perusteella sinä haluat lähemmäksi omia vanhempia ja lapsuuden maisemia... Ja mies tulee perässä?



Teillä ei ole ystäviä, eikä muuta lähipiiriä kuin sun vanhemmat uudella/vanhalla kotipaikkakunnalla. Pk-seudulla teillä on ystävät ja muu lähisuku. Mikä painaa eniten? Onko ne sun vanhemmat niin olennaisen tärkeitä joka päiväisessä elämässä, että muutto vain heidän vuokseen kannattaa?

Minä ainakin muuttaisin. Jos paikkakunta ei kuitenkaan mikään ihan pieni kylä ole niin eiköhän sieltä töitä löydy sinullekkin kun se aika koittaa :) Positiivisin mielin vaan elämässä eteenpäin, kyllä asioilla on tapana järjestyä!

ei olisi muuttoa vastaan kuulemma mitään. Isovanhemmat ovat läheisiä kyllä mutta työelämässä, tosin isäni jää eläkkeelle parin vuoden kuluttua joten apua varmaan tulisi olemaan.



ap

Onko teidän ainoa syy muuttoon se, että isovanhemmat asuisivat lähellä? Entä jos käykin niin, että vanhempasi eivät jostain syystä haluakaan/voikaan olla sellaisena turvaverkkona teille kuin itse haluaisit? Jos he haaveilevat vaikka loma-asunnosta ulkomailla, viettämisestä aikaa kesämökillä, uppoutumisesta harrastukseen tms.?



Kannattaa todella tarkkaan puhua vanhempiesi kanssa tuo tilanne läpi, että ei tule pettymyksiä. Entä oletko itse valmis toimimaan heille turvaverkkona, jos sairastuvat?



Mä taas en muuttaisi mistään hinnasta noin, koska työtilanne olisi epävarma kummallekin. Sivukonttorista voi löytyä töitä, mutta se voi tarkoittaa urakehityksen täydellistä tyssäämistä tai sitä että joutuu matkustamaan useamman kerran viikossa pääkonttorille.



Tuollaiseen elämänmuutokseen ei riitä se, että toiselle se on ok. Kummankin pitää aidosti haluta.

uskon että auttamishalua löytyy molemmin puolin, ovat olleet paljon auttamassa satojen km:n välimatkankin päästä.



Halutaan myös ok-talo ja se ei täällä pk-seudulla tule onnistumaan - vanhalta kotipaikkakunnalta saisimme jopa 200 000 eurolla talon.

Siis kannattaa tosiaan tehdä niin, että käytte asiat yhdessä läpi niin, että tiedätte tasan tarkkaan kaikkien osapuolien toiveet. Uskomuksiin ei kannata luottaa.



Ja samoin kannattaa selvittää se työtilanne. Useinhan sivukonttorilla voi tehdä töitä, mutta jos miehesi on vaikka juristi ja kaikki lakiasiat on pääkonttorilla, niin se voi joko tarkoittaa sitä, että hän joutuu sivuraiteelle tekemään jotain muuta tai sitten reissaa koko ajan pääkonttorilla. Kannattaa siis työnantajan kanssa jutella tuo avoimesti ennen kuin teette päätöksiä.



Ja sitten kannattaa miettiä etukäteen sekin, että mistä saatte ystäviä.



Ja samoin kannattaa sopia sekin, että missä vaiheessa toinen voi sanoa stop, jos unelma osoittautuukin vain toisen unelmaksi.



Me teimme aikanaan vähän vastaavan liikkeen, eri syistä kylläkin. Itse olin se, joka sanoi ok,voidaanhan sitä kokeilla. Viisi vuotta kesti, että todettiin kummatkin, että tuli tehtyä virheliike. Muutimme siis pikkukaupunkiin, mutta se ei osoittautunut auvolaksi meidän kohdalla. Siinä oli taustalla sitä, että kuvitteli sen paikkakunnan olevan sellainen kuin se on kesällä ja puolison lapsuudessa. Se tietenkin oli siitä muuttunut ja mekin olimme kasvaneet ihmisinä eri suuntaan.