Raskaana ja eronnut lapsen isästä..

Jotenkin kirjoittamasi perusteella tuntuu, että pärjäät kahden lapsen kanssa paremmin ilman eksääsi. Toivottavasti sulla on turvaverkostot kunnossa että saat tarvittaessa ystäviltä tai sukulaisilta apua vauvan synnyttyä.



Vauva-aika on lopulta varsin lyhyt aika joten nopeasti se menee ja voit hakeutua sitten taas työelämään tienaamaan elantoa perheellesi. Kyllä niitä töitä varmasti riittää äitiysloman jälkeenkin :)

jos isä ei halua osallistua, se on hänen menetyksensä. Saatko tukea lasten isovanhemmilta/ystäviltäsi? Olet nyt töissä, jäät äitiyslomalle, palaat töihin, so simple. Hoidat lapset itse, heistä on isompina paljon seuraa toisilleen, vaikka alkuvaihe on varmasti rankka.

En osaa ajatella oikein aborttiakaan.. Jotenkin olen iloinen raskaudesta jos joku minulta sitä kysyisi. Valmistuin viime vuonna ja nyt olen saanut sijaispätkistä kiinni. Vakipaikkaa ei ole..



Jaksanko kahden pienen lapsen kanssa?



Apua varmasti saan jonkin verran, mutta periaatteessa olisin silloin varmasti yksin ja miehen syyteltävänä..

Varmasti on raskasta kahden pienen kanssa, mutta jos edes joskus isovanhemmat tai joku muu hoitaisi vähän aikaa, että saisit olla itseksesi. Voithan sä sanoa sille miehelle, ettet halua hänen kanssaan olla, jos hän sua syyttelee, että pärjäät itsekin.

Ja eiköhän se mies yhtä lailla ollut niitä lapsia tekemässä - ei se asia vain sun vastuullas ollut! Jos mies ei pysty osallistumaan perheen arkeen, niin elatusmaksut ainakin pitäis maksaa.

Kyllä sä pärjäät!

heippa, varmasti jaksat ja pärjäät, itselläni lapset vajaa vuoden ikä erolla ja vanhin nyt 2,8v , mieheni on rekkakuski ja todella paljon poissa kotoa töiden vuoksi, itseänikin hiukan ahddisti aikoinaan ajatus kuinka jaksan ja pärjään, hyvin ollaan pärjätty ja jaksettu, lapset harvoin hoidossa muilla, en ole hetkeäkään katunut toivottuja lapsiamme , pienestä ikäerosta on myös hyötyä , ovat toisilleen kavereita ja kasvavat siinä samassa yhdessä, oppivat yhdessä kuiviksi jne... ei muuta kun synnytystä odottelemaan=)

Mies varmasti syyttelee kuinka hänen elämänsä menee pilalle ja mä en pärjää kuitenkaan ja masennun sun muuta.. Niin hän ensimmäisenkin kohdalla teki. Hänelle tuli lukuisia kriisejä ja petti mua kaksi kertaa..



Varmasti lasten kanssa tulee rankkaa, mutta en oikein aborttiakaan pysty ajattelemaan...



Miten kertoisin lapsesta miehelle tai muille ihmisille jotka ovat joutuneet meidän suhdesekoilua katsomaan jo vuoden päivät?

mielestäni asia ei muille lähipiirille kuulu kummemmi kuin muutenkaan , kerrot siis samoin kuin ensimmäisenkin kohdalla, tämä on sinun ja eksäsi välinen asia, miehelle kerrot niinkuin aisa on, vetäköön herneen tai vesimelonin nenäänsä, samallahan herra todistaa mikä on miehiään, kyllä parikymppisen pitäisi pystyä kantamaan vastuu , eiköhän mies ole tiennyt miten lapset alkunsa saavat, jollei ole niin korkea aika oppia tietämään..

En tiedä milloin olisi hyvä aika kertoa miehelle?

Raskaus on ihan alussa vielä.. Kuukautiset pari päivää myöhässä mutta testi näytti plussaa ja aika vahvasti..



Minusta vielä ei ole sopiva aika kertoa.. Ehkä sitten kun hänen koulunsa on alkanut ja hän on päässyt arkeen kiinni.

kerrot sitten kun itselle parhaimmaksi tuntuu, itsekkin varmaan tilanteessasi odottaisin vielä pienen tovin, onhan siinä vielä aikaa rauhassa miettiä "sotasuunnitelmaa" kuinka asian kertoisi=)

että kannattaakin pitää exänä. Ei se siitä muutu ja syyttelee vaan sua. Toivot, että se kasvais aikuiseks, mutta sitten havahdut samaan tilanteeseen muutaman vuoden päästä.



Mutta: voimia sinulle ja toivottavasti saat apua lähipiiriltä lasten kanssa! Kyllä sinä pärjäät! :)