Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö omaan parisuhteeseesi valehtelun sellaisissa asioissa, ettei puolisolle tule paha mieli?
06.03.2023 |
Tai jos tietää, että puoliso ei pidä totuudesta, voiko siitä sitten valehdella?
Esimerkiksi jos puoliso kärsii mustasukkaisuudesta niin onko ok valehdella sille asiat, jotka nostaisi mustasukkaisuuden pintaan?
Kommentit (59)
En hyväksy. Ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa, missä ei arvosta kumppaniaan tai tekee tekoja, millä aiheuttaa pahaa mieltä kumppanilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Ei voi valehdella. Koko suhde pilalla sen myötä.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Miksi nyt tuollaisesta valehdella?
Ymmärrän mustasukkaisuutta silloin, kun siihen on aihetta, esim. taustalla pettämistä.
Ei ole hyvää valehtelua, kaikki valehtelu on pahasta myös naisten harrastama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Tuossa on hyvä esimerkki valehtelusta, minkä itse hyväksyisin. Mutta en itse olisi suhteessa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisia kysymyksiä, vaikka ei ole mitään syytä epäillä.
Eiköhän se ole todella useasti tullut muuallakin esille että naisten valehtelu pitää hyväksyä mutta miesten valehtelua ei saa hyväksyä missään tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Onpas teillä hyvä parisuhde kun treffipyyntöjä tulee, onko jäänyt jotai kertomatta näille muille miehille?
Ainakin asioita, jotka ei ole oikeasti merkittäviä mutta toiselle aiheuttaisivat huonoa mieltä saa jättää kertomatta. Ei se ole edes valehtelua. Toisaalta kyllä minusta joskus pienet valheetkin on ok, jos ne parantaa ilmapiiriä eikä niistä ole kellekään haittaa. Tyyliin kehuu toisen uutta hiustyyliä tai juhla-asua, vaikka olisikin oikeasti sitä mieltä, että ei se keski-ikäistyvä puoliso enää missään asussa kummoisen näköinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan olemassa asioita johon vastaisin väärin. Jos mies kysyisi olenko ollut monen kanssa ja onko hän niistä paras, niin ensimmäiseen vastaisin vähän pyöristellen ja toiseen valehtelisin päin naamaa koska mies on kuitenkin mieluisin. Jätän kertomatta joitain vastaavia asioita. En myöskään vastaisi ihan suoraan seksifantasioita koskeviin kysymyksiin, tosin onhan ollut puhetta että jokaisella on sellaisia ja mielikuvitus on luvallinen asia ja pikkuflirtti työpaikoilla tma.
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan olemassa asioita johon vastaisin väärin. Jos mies kysyisi olenko ollut monen kanssa ja onko hän niistä paras, niin ensimmäiseen vastaisin vähän pyöristellen ja toiseen valehtelisin päin naamaa koska mies on kuitenkin mieluisin. Jätän kertomatta joitain vastaavia asioita. En myöskään vastaisi ihan suoraan seksifantasioita koskeviin kysymyksiin, tosin onhan ollut puhetta että jokaisella on sellaisia ja mielikuvitus on luvallinen asia ja pikkuflirtti työpaikoilla tma.
Minulta ei ole kukaan koskaan tuollaista kysynyt, mutta jos kysyisi, niin toteaisin, että yksityisasia. En todellakaan lähtisi vastaamaan sen paremmin pyöristämällä kuin tarkalla luvulla. Jos vastaus ei kelpaisi, niin kysyjä saisi tottakai vetää itse johtopäätöksensä, niin vetäisin minäkin siitä, että hänelle tuli mieleen edes kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en varsinaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt kertomatta. Miehen pikkuveli on tämän paras kaveri, jonka vuoksi en ole kertonut, että tämä veli yritti muutama vuosi sitten lähennellä humalapäissään minua. Veli pyysi useamman kerran anteeksi seuraavina päivinä, ja asia oli minusta sillä käsitelty. Hän ei ollut/ole salaa minuun ihastunut, oli vaan kertakaikkiaan niin naamat ettei tajunnut mitä touhusi. Ei edes muistanut asiaa itse seuraavana päivänä.
Ei kerrota miehelleni siksi, ettei heidän välit mene kertakaikkiaan noin typerän asian takia huonoiksi.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
En keksi miksi olisin yhdessä miehen kanssa, jonka mielestä on fiksua kysyä tuollaisia kysymyksiä. Ja joka itse kysyy, mutta ei kestä rehellistä vastausta.
Eli en hyväksy valehtelua edes tuollaisessa. Vaan jos kysyy, niin pitää kestää kaikki vastaukset riitelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen valehdellut esimerkiksi kysyttäessä olen kieltänyt, kun mies on udellut olenko saanut treffipyyntöjä muilta miehiltä . Helpompi on vastata että en ole ja vaihtaa puheen aihetta. Ei kiinnosta muut miehet .
Puheenaihe on yhdyssana, pitäisi kyllä tietää.
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
No todellakin. En ala toisen mielenpahoittamisen vuoksi valehtelemaan. Kohteliaisuus pitää tietenkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Entä hyväksytkö sen, ettei kerro kaikkea jotta toinen ei turhaan huolestuisi tai loukkaantuisi?
Esimerkki: vanha ihastukseni yli 20 vuoden takaa otti pari-kolme viikkoa sitten yhteyttä. Olemme nyt viestitelleet satunnaisesti, keskustelleet myös tunteista (silloin kauan sitten) ja molemmat kertoneet olevamme toisillemme edelleen erityisiä. Meillä ei ole aikomustakaan tavata, ei edes soitella videopuheluita, välimatkaa on nykyisin tuhansia kilometrejä mutta emme tapaisi vaikka sitä olisi vähemmän. Molemmilla on oma elämä ja parisuhde, jota ei halua rikkoa.
Onko sinusta ok, että en kerro puolisolleni yhteydenpidosta? Lisään vielä, että häntä se ei mitenkään loukkaa. En koskaan viestittele muutenkaan kenenkään kanssa silloin, kun vietämme yhdessä aikaa, eikä hänen saamansa huomio ja läheisyys ole muuttunut eikä muutu miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon edellisen suhteen perusteella tajunnu että vain olemalla rehellinen saa sellaisen parisuhteen, jossa ittellä on hyvä olla. Jos parisuhde kariutuu siihen että toinen ei kestä kuulla vastausta, niin onko se sittenkään sellainen, missä kannattaa olla?
Entä hyväksytkö sen, ettei kerro kaikkea jotta toinen ei turhaan huolestuisi tai loukkaantuisi?
Esimerkki: vanha ihastukseni yli 20 vuoden takaa otti pari-kolme viikkoa sitten yhteyttä. Olemme nyt viestitelleet satunnaisesti, keskustelleet myös tunteista (silloin kauan sitten) ja molemmat kertoneet olevamme toisillemme edelleen erityisiä. Meillä ei ole aikomustakaan tavata, ei edes soitella videopuheluita, välimatkaa on nykyisin tuhansia kilometrejä mutta emme tapaisi vaikka sitä olisi vähemmän. Molemmilla on oma elämä ja parisuhde, jota ei halua rikkoa.
Onko sinusta ok, että en kerro puolisolleni yhteydenpidosta? Lisään vielä, että häntä se ei mitenkään loukkaa. En koskaan viestittele muutenkaan kenenkään kanssa silloin, kun vietämme yhdessä aikaa, eikä hänen saamansa huomio ja läheisyys ole muuttunut eikä muutu miksikään.
Mä laskisin tämän pettämiseksi, jos viestittelet exän kanssa salaa. Kyllä mieskin tuntee ja näkee valehtelun. Jossain kohtaa parisuhde voi romahtaa, kun valkoisia valheita on liikaa ja toista on yritetty "suojella". Siinä kohtaa miehenä voinkin kysyä, että miten vaimo oikein käyttäytyy kun on niin paljon suojeltavaa eli salailtavaa. Jos on flirtti ja on naimisissa, tulee eteen enemmän vaikeita tilanteita, joita pitää salata, flirtti on saattanut mennyt pidemmälle kuin oli aikomus.
Mies tunnistaa valheisiin ja vaimo tietenkin puolustautuu: "olet sairaan mustasukkainen", "et sä voi mua omistaa", "et sä voi sille mitään että miehet ihastuu muhun"
Vaimo pyörittää sellaista valheverkkoa. Vai tunnustatteko miehelle, jotain mistä olette alunperin lähteneet valehtelemaan? Valheet syö lopulta luottamuksen nollaan. Siihen loppuu se parisuhde. Olkaa rehellisiä.
Hyväksyn valkoiset valheet. Niihin kuuluu myös se, että jättää kertomatta asioita, jotka voisivat tuottaa toiselle pahan mielen vaikka niistä ei todellisuudessa ole mitään harmia tai riskiä parisuhteelle.
Mustasukkaisen ihmisen kanssa en kuitenkaan olisi.