Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on liian kauan ilman ystäviä
06.03.2023 |
Ei hän niitä opi ikinä kaipaamaankaan. Olen ollut tyytyväinen elämääni monta vuotta. Ahdistaa ajatus että joutuisi olemaan jonkun ystävä, en edes osaa olla.
Kommentit (14)
Minulla on kolme hyvää ja pitkäaikaista ystävyyssuhdetta. Voimme olla kuukausia näkemättä, tai soittamatta puhelimella. Riittää tieto, että voin soittaa milloin vain, ja tavatessamme voin luottaa ettei mikään ole tullut väliimme.
Kaipaako pitkään yksin ollut edes seurustelukumppania? Jos kaipaa, sen löytäminen voi olla vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme hyvää ja pitkäaikaista ystävyyssuhdetta. Voimme olla kuukausia näkemättä, tai soittamatta puhelimella. Riittää tieto, että voin soittaa milloin vain, ja tavatessamme voin luottaa ettei mikään ole tullut väliimme.
Kaipaako pitkään yksin ollut edes seurustelukumppania? Jos kaipaa, sen löytäminen voi olla vaikeaa.
Kaipaan seurustelukumppania vaikka olen pitkään yksin ollut. Ja on vaikeuksia löytää. Ap
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Mulla sama.
Moni on yksinäinen sen vuoksi, että on liian passiivinen ihmissuhteissaan. Ei toinen ikuisesti jaksaa toista perässään. Pitää olla molemminpuolista osallistumista.
Esimerkiksi minä en kutsu ihmistä toistuvasti luokseni syömään jos toinen ei ole välillä valmis edes pyytämään minua kahville joko kotiinsa tai kahvilaan. Myös se lupailu, että tarjoaa pizzan kun on saanut syödä kolmiruokalajisen päivällisen luonani, ei ole näillä passiivisilla ikinä toteutunut.
Jos on kyse rahapulasta niin siitä voi kertoa avoimesti ja suurin osa ymmärtää sen. Kukaan ei kiellä vaikka laittamasta kahveja tai teetä termokseen ja tapaamaan kävelylenkillä ja juomaan ulkona kahveja tai teetä.
En kaipaa ystäviä enkä kavereita. Ihanaa saada olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ajatus osaamattomuudesta ja jaksamisesta on tuttua. Käytännössä muistan kyllä mitä ystävyys on ja miten siinä on tarkoitus toimia, mutta näin monen vuoden jälkeen kaikki se tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja yllättäen turhaltakin; mitä minä sillä, saanko siitä edes mitään enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme hyvää ja pitkäaikaista ystävyyssuhdetta. Voimme olla kuukausia näkemättä, tai soittamatta puhelimella. Riittää tieto, että voin soittaa milloin vain, ja tavatessamme voin luottaa ettei mikään ole tullut väliimme.
Kaipaako pitkään yksin ollut edes seurustelukumppania? Jos kaipaa, sen löytäminen voi olla vaikeaa.
Kaipaan seurustelukumppania vaikka olen pitkään yksin ollut. Ja on vaikeuksia löytää. Ap
Kyllähän sosiaaliset taidot kärsii, jos on pitkään yksin, vielä kun tottuu yksinäisyyteen, tulee kuvitelma ettei tarvitsekaan ihmisiä elämäänsä.
Toivon, että yhtä ihmistä muistutin tästä tarpeesta tapaillemalla häntä säännöllisesti. Vaikka meidän välimme eivät sitten tulleet niin lämpimiksi kuin toivoin, olen nähnyt hänen toisen kanssa. Oli kuulemma viisi vuotta asunut kotikaupungissani, muttei tuntenut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys tuli tutuksi murrosiässä.
Jossain vaiheessa mietin että mikä musaa on vikana kun ei ole ystäviä. Yritin ystävystyä mutta ei se jotenkin vaan luonnostunut.
Nykyään en kaipaa ystäviä. Muutama ystävä on mutta näemme harvoin. Ja se riittää.
Sama. Ei ole ollut 1lk jälkeen ystäviä, enkä enää edes haluakkaan.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnen ajoittain yksinäisyyttä ja kaipaan ystäviä. Mutta sitten kun seuraa olisi tarjolla, se väsyttää ja ahdistaakin ja olen helpottunut palatessani kotiin. Tiedän myös olevani tosi passiivinen yhteydenpitäjä. Jospa löytyisi toinen samanlainen möllöttäjä kaveriksi...
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen ajoittain yksinäisyyttä ja kaipaan ystäviä. Mutta sitten kun seuraa olisi tarjolla, se väsyttää ja ahdistaakin ja olen helpottunut palatessani kotiin. Tiedän myös olevani tosi passiivinen yhteydenpitäjä. Jospa löytyisi toinen samanlainen möllöttäjä kaveriksi...
Samoin minua väsyttää ihmisten kanssa oleminen, ja varsinkin suuressa joukossa oleminen jopa ahdistaa. Olen tätä lähimmille ystävilleni avannutkin, ja saanut ymmärrystä, onneksi.
Suosittelen kaikille yrittää edes vähän pitää yhteyttä ystäviin ja kavereihin jaksamisensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni on yksinäinen sen vuoksi, että on liian passiivinen ihmissuhteissaan. Ei toinen ikuisesti jaksaa toista perässään. Pitää olla molemminpuolista osallistumista.
Esimerkiksi minä en kutsu ihmistä toistuvasti luokseni syömään jos toinen ei ole välillä valmis edes pyytämään minua kahville joko kotiinsa tai kahvilaan. Myös se lupailu, että tarjoaa pizzan kun on saanut syödä kolmiruokalajisen päivällisen luonani, ei ole näillä passiivisilla ikinä toteutunut.
Jos on kyse rahapulasta niin siitä voi kertoa avoimesti ja suurin osa ymmärtää sen. Kukaan ei kiellä vaikka laittamasta kahveja tai teetä termokseen ja tapaamaan kävelylenkillä ja juomaan ulkona kahveja tai teetä.
Kuulostaa vähän oudolta vaihtokaupalta tuo sun logiikka.
Jos olisit kirjoittanut vain siitä, ettei ystävä pidä itsenäisesti yhteyttä, niin ei kuulostaisi tuolta, mutta kirjoitit siitä, kuinka ystävä ei tarjoa sinulle ruokaa. Vaikka sinä tarjoat hienoja päivällisiä!
Tarjoaisit päivälliset ilolla ja pyyteettömästi jos kerran haluat tarjota. Kaikki eivät ole päivällisten kokkaajia. Tapaa ihmisiä joiden seurasta nautit. Minkä vaan ruoan kanssa. Tai jopa ruoatta.
Ps. Ihmisillä voi tosiaan olla kiireitä, murheita tai sitä rahapulaa, voiko sinulle kertoa niistä avoimesti, oletko hyväksyvä, kun sinulle kertoo ongelmista?
Mä olen erakkoluonne eikä mulla ole koskaan ollut ystäviä. Ikää lähemmäs 50. Olen ainoa lapsi, enkä ikinä lapsenakaan leikkinyt muuta kuin yksin. Pystyn kyllä toimimaan muiden kanssa jos nyt ajattelee vaikka opiskeluaikoja. Töissä voin jutella niitä näitä työkavereittein kanssa mutta mitään syvempiä kontakteja en halua. Viihdyn yksin, tiesin jo varhain että lapsia en halua.
Ymmärrän, että hyvin sosiaaliset ihmiset kummastelevat elämäntapaani. Ei voida käsittää kuinka joku tulee toimeen ilman ystäviä.
Onko muita?