Minut sitten jätettiin

Lapsia on, yhteinen asunto on. Mies vaikuttaa välinpitämättömältä, minä olen hermoromahduksen partaalla. Jännä juttu miten se vannottu rakkaus voi lopahtaa kun toinen ei kestä arkea...



Vikaa oli toki minussakin, paljon. Sairastan useampaa perussairautta niin fyysisellä kuin henkiselläkin osastolla enkä ole kovinkaan helppo ihminen. Silti jaksoin luottaa siihen että miehen rakkaus ei lopu- että arjen riidat eivät ole niin pahoja kuin miehen mielestä. Ei väkivaltaa, aineita tms. kuvioissa mukana.



Niin..mitä nyt sitten? Asuinkuntamme asuntotilanne on todella surkea ja meidän asunto on juuri rempattu. Mies ehdottikin että jatkaisimme kulissiliitossa ja minä suostuin pohtimaan asiaa. Mutta...mies on todella välinpitämätön, suorastaan töykeä minua kohtaan. Levittelee tavaroitaan sikamaisesti mm. keittiön ruokapöydälle, olkkariin jne. eikä katso minua päinkään kun puhuu. Nakkelee niskojaan, tapaa naispuolisia kavereitaan kertomatta minulle jne. Itken joka ilta itseni uneen ja sydäntä puristaa niin ettei henkeä meinaa saada...päivisin ahdistaa ja päässä pyörii tuhannet kysymykset. Olen pettynyt, vihainen ja surullinen. Ja niin helvetin yksin....



Kuinka eteenpäin? Mitä nyt tehdään?