Lue keskustelun säännöt.
Olen saanut "vaarallisen" kasvatuksen
03.03.2023 |
Aina, kun oli vaikea hetki tulossa elämässä, minut lahjottiin tavaroilla, että en itkisi. Tai jos itketti, niin suunnattiin huomio muualle kurjasta olosta, jolloin se tunne varmaan unohtui. Aikuisena on ihan äärettömän vaikeaa olla vaikeiden tunteiden kanssa. En sano sitä, että vaikeissa tunteissa tulisi velloa päivä tolkulla, mutta kun ei ole oppinut tuota taitoa tunteiden käsittelyyn, niin on ongelmia. Onko muilla samaa kasvatusta ollut ja miten olette selviytyneet?
Kommentit (4)
Minulle sanottiin että ennen veri päästä kuin itku silmästä. Itkeä sai jos oli pää irti ja kainalossa. Periaatteessa sama kasvatus mutta hieman eri tavalla. Surun tunnetta ei siis saanut näyttää. Opin että julkisesti ei voi itkeä ja itkinkin sitten aina salaa ja en koskaan kotona. Yleensä itkin koulussa. Vasta aikuisena kun näin muita käyttäytymismalleja opin että surua voi näyttää ja se saakin näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lahjottu, vaan jätettiin huomioimatta tai raivottiin hiljaiseksi. Aikuisena olen opetellut tuntemaan normaalisti.
Kyllä se siitä lutviutuu kun hakeutuu vain sellaisten ihmisten seuraan jotka pystyvät näyttämään myös kielteisiä tunteita. Aika ja elämänkokemus tekevät tehtävänsä.
Väkivaltaa kaikilla mausteilla. :(