Tapailu ja masennus

Mulla on juuri todettu masennus ja sitä nyt hoidetaan. Oon aika väsynyt ja ahdistunut. Mulla on myös sosiaalistentilanteiden pelkoa ja lievää paniikkihäiriömäistä oireilua.

Tosiaan saan näihin apua ja oon motivoitunut toipumaan parempaan suuntaan jne.

Mutta! Tässä kävi nyt ihan vahingossa niin että oon samaan aikaan tavannut mielenkiintosen ihmisen. Aluks olin ehdoton että vain kaverina tutustutaan, mutta nyt on alkanu tulee ihastumisen merkkejä.

Järki sanoo edelleen että ei missään nimessä pitäs nyt tämmösessä elämäntilanteessa ryhtyä mihinkään tapailuun. Mut en saa kuitenkaan tätä tyyppiä pois mun ajatuksista ja sydän taitaa sanoa joo.

Ollaan paljon viestailtu, mut nähty vasta muutaman kerran. Tää tyyppi tietää et mulla on hankala elämäntilanne, mut vissiin ois valmis kattoo mitä meiän jutusta tulis.

Mut mua pelottaa ihan hirveesti. Mitä jos mua sattuu pahasti tai mää ite aiheutan toiselle jotain harmia kun en oo ihan kunnossa. Entä jos mulla ei oo voimia olla toiselle sitä mitä haluaisin. En kerta kaikkiaan tiiä mitä tehä. Tai mitä jos vaan oon nyt jossain masennushöyryissä vaan epätoivosesti ihastunu enkä pysty ajattelee selkeästi. En tiedä.

Oon kaiken kukkuraks ollu sinkku vuosia, enkä tosiaan oo ettinykkään parisuhdetta tai mitään. Oon niin surkee tämmösissä suhdekuvioissa muutenkin. Olin valmistautunu täysin vaan nyt huolehtii itteeni kuntoon, mut aivan jostain puskista tupsahti tämmönen ihminen mun elämään.

Voi olla että tässä ei käy alkuunkaan hyvin tai sit käy tosi kivasti. Apua...