Olen psykiatrin diagnosoima narsisti

* Voi olla muuta - lauseella tarkoitin, että voi olla hyviäkin piirteitä.

Olet vain kasa paskaa. Vedä ittes pöntöstä alas.

Millä tavalla sait diagnoosin? Huijaisivatko läheiset sut lääkäriin ja antoivat omat haastattelunsa vai miten tämä niinkuin tapahtui?

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Mistä arvelet kohdallasi barsismin johtuvan?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät ettei se ole aspergerpiirre tai jokin muu? Tai uraputki, stressi, alkoholi jne. Ellei ole pätevä lekuri jollain tavalla. Ja mitä jos sellainen rooli jää päälle, kun miettii sitten että on joku piirre, vaikka voi olla muuta.

Mistä tiedän? Häh? No koska se psykiatri ei diagnosoinut minulla aspergeria tai jotain muuta. Vaan se psykiatri diagnosoi minut narsistiksi, kirjoitti potilastietoihini diagnoosin: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja tuo tarkoittaa narsistia!

Tuota viestisi loppuosuutta en ymmärrä, ilmaisit niin epäselvästi, joten en osaa sitä kommentoda.

ap

No nythän sä olet kaltaistesi seurassa täällä. Tervetuloa!

Provohan tämä. Narsisti ei ikinä kykenisi tunnustamaan, että on saanut diagnoosin narsimistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet persu

En ole millään lailla poliittinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät ettei se ole aspergerpiirre tai jokin muu? Tai uraputki, stressi, alkoholi jne. Ellei ole pätevä lekuri jollain tavalla. Ja mitä jos sellainen rooli jää päälle, kun miettii sitten että on joku piirre, vaikka voi olla muuta.

Mistä tiedän? Häh? No koska se psykiatri ei diagnosoinut minulla aspergeria tai jotain muuta. Vaan se psykiatri diagnosoi minut narsistiksi, kirjoitti potilastietoihini diagnoosin: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja tuo tarkoittaa narsistia!

Tuota viestisi loppuosuutta en ymmärrä, ilmaisit niin epäselvästi, joten en osaa sitä kommentoda.

ap

Eikö tuo sisällä pari muutakin persoonallisuushäiriötä narsismin lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Onko diagnoosilla ollut vaikutusta elämääsi? Positiivista? Negatiiviasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät ettei se ole aspergerpiirre tai jokin muu? Tai uraputki, stressi, alkoholi jne. Ellei ole pätevä lekuri jollain tavalla. Ja mitä jos sellainen rooli jää päälle, kun miettii sitten että on joku piirre, vaikka voi olla muuta.

Mistä tiedän? Häh? No koska se psykiatri ei diagnosoinut minulla aspergeria tai jotain muuta. Vaan se psykiatri diagnosoi minut narsistiksi, kirjoitti potilastietoihini diagnoosin: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja tuo tarkoittaa narsistia!

Tuota viestisi loppuosuutta en ymmärrä, ilmaisit niin epäselvästi, joten en osaa sitä kommentoda.

ap

Eikö tuo sisällä pari muutakin persoonallisuushäiriötä narsismin lisäksi?

Arvelen että tuo sisältää kaikki psykiatrian "salaiset" diagnoosit. Arvelen että ne on "narsisti" ja "psykopaatti". En tiedä onko mitään muita salaisia diagnooseja. Ehkä "sosiopaatti"?

ap

Onko sinut tuomittu rikoksista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Kirjoitan nyt vähän tarkemmin tuosta hoito-/diagnosointiprosessista. Yleislääkäri tosiaan mainitsi "taitaa olla trauma". Mutta häntä en koskaan enää nähnyt ja myöskään tuon jälkeen ei yksikään ammattiauttaja enää maininnut sanaa "trauma".

Aiemmin minulla oli ollut ongelmia poliisin kanssa. Ne ongelmat olivat jo täysin takana, mutta se hoitaja kuitenkin kysyi niistä, ei kysynyt paljon, vaan kysyi vain jotain yhden tai kaksi kysymystä. Vastauksena minä valehtelin hänelle. Mutta hoitaja tiesi mistä niissä poliisiongelmissa oli ollut kyse, hän vain ei sitä minulle kertonut. No, myöhemmin, jollain toisella tapaamisella hoitaja uudestaan kysyi tasan saman kysymyksen niistä poliisiongelmista, vähän niinkuin ihan vain "ohimennen tarkistaakseen", tyyliin "niin mistä niissä poliisiongelmissa olikaan kyse?" Ja niin minä kerroin hänelle taas tasan saman valheen.

Mitä todennäköisimmin tuo oli jo osa "narsistitestaamista". Hoitaja oli jo aiemmin huomannut että olin valehdellut hänelle, joten hänen piti tarkistaa että olenko minä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöinen patologinen valehtelija, olenko valheiden toistelija. Koska eihän yhden kerran valehteleminen heille vielä riitä todisteeksi. Se vain antoi syyn epäillä. Heidän tarvitsi vahvistaa tuo epäilys kysymällä uudestaan. Jos potilas kaksi kertaa tekee saman "luonnevikaisen teon" niin se vahvistaa heidän epäilyksensä. Mutta tietenkään tästä hoitaja ei kertonut minulle mitään, hoitaja ei kertonut tietävänsä totuutta poliisiongelmistani ja hoitaja ei kertonut että hän tiesi minun valehtelevan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Kirjoitan nyt vähän tarkemmin tuosta hoito-/diagnosointiprosessista. Yleislääkäri tosiaan mainitsi "taitaa olla trauma". Mutta häntä en koskaan enää nähnyt ja myöskään tuon jälkeen ei yksikään ammattiauttaja enää maininnut sanaa "trauma".

Aiemmin minulla oli ollut ongelmia poliisin kanssa. Ne ongelmat olivat jo täysin takana, mutta se hoitaja kuitenkin kysyi niistä, ei kysynyt paljon, vaan kysyi vain jotain yhden tai kaksi kysymystä. Vastauksena minä valehtelin hänelle. Mutta hoitaja tiesi mistä niissä poliisiongelmissa oli ollut kyse, hän vain ei sitä minulle kertonut. No, myöhemmin, jollain toisella tapaamisella hoitaja uudestaan kysyi tasan saman kysymyksen niistä poliisiongelmista, vähän niinkuin ihan vain "ohimennen tarkistaakseen", tyyliin "niin mistä niissä poliisiongelmissa olikaan kyse?" Ja niin minä kerroin hänelle taas tasan saman valheen.

Mitä todennäköisimmin tuo oli jo osa "narsistitestaamista". Hoitaja oli jo aiemmin huomannut että olin valehdellut hänelle, joten hänen piti tarkistaa että olenko minä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöinen patologinen valehtelija, olenko valheiden toistelija. Koska eihän yhden kerran valehteleminen heille vielä riitä todisteeksi. Se vain antoi syyn epäillä. Heidän tarvitsi vahvistaa tuo epäilys kysymällä uudestaan. Jos potilas kaksi kertaa tekee saman "luonnevikaisen teon" niin se vahvistaa heidän epäilyksensä. Mutta tietenkään tästä hoitaja ei kertonut minulle mitään, hoitaja ei kertonut tietävänsä totuutta poliisiongelmistani ja hoitaja ei kertonut että hän tiesi minun valehtelevan.

ap

Jatkoa...

Psykologia tavatessani, kun hän esitti minulle loputtoman monia "älykkyyskysymyksiä" (laskutehtäviä) ja "yleistietokysymyksiä" ja "tiesmitämuitakysymyksiä", niin jotkin niistä kysymyksistä olivat sellaisia "sanamääritelmäkysymyksiä" jne. Esim "mitä tarkoittaa joviaali?" tms. Tai myös "miksi on tärkeää että alaikäiset eivät saa äänestää?" tms. Jostain sellaisesta kysymyksestä minulla ei ollut yhtikäs mitään aavistusta mitä se tarkoitti, minun olisi pitänyt vastata rehellisesti "en tiedä", mutta sen sijaan minä vastasin jotain ihanmitäliepuutaheinää, vastasin täyttä potaskaa. Tuo oli psykologin mielestä varsin merkittävä seikka. Arvelen, että psykologin mielestä tuo tarkoitti sitä että "minä en kehdannut myöntää että en tiennyt vastausta". Ja tuo psykologin mielestä viittasi erittäin vahvasti narsismiin/persoonallisuushäiriöön, koska narsisteilla tosiaan on mukamas paljon sitä vikaa että "he eivät kehtaa myöntää sitäsuntätä".

Tosiaan, se hoitajan kysymys poliisiongelmistani ja tuo psykologin oivallus että "en kehdannut myöntää etten tiedä", tuota heidän toimintatapaa voi tosiaan kutsua "piilotestailuksi". Koska siis hoitaja kysyi poliisiongelmistani - mutta ei siksi että saisi tietää poliisiongelmistani vaan siksi että näkisi että valehtelenko vai en. Ja kun psykologi kysyi jotain vaikeaa määritelmäkysymystä niin hänelle ei merkittävää ollut se että minkä määritelmän tasan tarkkaan kerron vaan se että kehtaanko kertoa jos en jotain tiedä. En muista piilotestailiko hoitaja minua tuon enempää. Psykologi luultavasti piilotestaili minua hieman tuota enemmän, mutta yhtään tuon enempää en muista. Sen kuitenkin psykologin toimista muistan että kesken älykkyystestailun hän harrasti minulle kettuilemista, naljailemista, veetuilua. En tiedä miksi, mutta jokin sellainen "psykiatrinen syy" sille varmasti oli, jostain kumman syystä psykiatrian työntekijät ovat sitä mieltä että (mahdollisille) narsisteille täytyy keljuilla kaiken aikaa.

Psykiatria kun tapasin niin hän ei muistaakseni piilotestaillut ollenkaan. Hän vain saarnasi ja paasasi ja huusi minulle täysillä päin naamaa. Tai siis psykiatrin toinen tapaaminen oli tuollaista sairasta touhua, pelkkä himskatin pelottelunäytelmä, täydellä voimalla henkistä väkivaltaa suoraan vasten kasvojani.

Sen tapaamisen päätteeksi minä nousin paikaltani, kiitin, hyvästelin, poistuin. Tietysti kiitin, hyvästelin,... koska olen asiallinen kohtelias kiltti lempeä ihminen. No, kohteliaisuuksissa en ole taitava vaan olen sosiaalisesti kömpelö, mutta olen aina asiallinen.

ap

Oletko KALA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Kirjoitan nyt vähän tarkemmin tuosta hoito-/diagnosointiprosessista. Yleislääkäri tosiaan mainitsi "taitaa olla trauma". Mutta häntä en koskaan enää nähnyt ja myöskään tuon jälkeen ei yksikään ammattiauttaja enää maininnut sanaa "trauma".

Aiemmin minulla oli ollut ongelmia poliisin kanssa. Ne ongelmat olivat jo täysin takana, mutta se hoitaja kuitenkin kysyi niistä, ei kysynyt paljon, vaan kysyi vain jotain yhden tai kaksi kysymystä. Vastauksena minä valehtelin hänelle. Mutta hoitaja tiesi mistä niissä poliisiongelmissa oli ollut kyse, hän vain ei sitä minulle kertonut. No, myöhemmin, jollain toisella tapaamisella hoitaja uudestaan kysyi tasan saman kysymyksen niistä poliisiongelmista, vähän niinkuin ihan vain "ohimennen tarkistaakseen", tyyliin "niin mistä niissä poliisiongelmissa olikaan kyse?" Ja niin minä kerroin hänelle taas tasan saman valheen.

Mitä todennäköisimmin tuo oli jo osa "narsistitestaamista". Hoitaja oli jo aiemmin huomannut että olin valehdellut hänelle, joten hänen piti tarkistaa että olenko minä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöinen patologinen valehtelija, olenko valheiden toistelija. Koska eihän yhden kerran valehteleminen heille vielä riitä todisteeksi. Se vain antoi syyn epäillä. Heidän tarvitsi vahvistaa tuo epäilys kysymällä uudestaan. Jos potilas kaksi kertaa tekee saman "luonnevikaisen teon" niin se vahvistaa heidän epäilyksensä. Mutta tietenkään tästä hoitaja ei kertonut minulle mitään, hoitaja ei kertonut tietävänsä totuutta poliisiongelmistani ja hoitaja ei kertonut että hän tiesi minun valehtelevan.

ap

Eikö valehteleminen ole mielestäsi tyhmää?

Mitkä asiat on sinulle niin kivuliaan häpeällisiä, että niiden esiin tuominen aiheuttaa sinussa narsistisen raivon? Tiedätkö, että kaikki sinut, narsistin tuntevat tietävät että nolostut helposti asioista ja meillä on ne sinua nolaavat asiat mielessä ja puhumme niistä, mutta koska käyttäydyt kuin vesikauhuinen koira niin niitä ei tuoda esiin vaan annamme sinun rakentaa itsestäsi niitä satuja joihin kukaan ei usko?

Ainakin sinulla on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö, mutta mitään narsistista persoonallisuushäiriötä tuskin.