Kannattaako pakottaa itsensä harrastamaan liikuntaa sellaisinakin päivinä kun kokee olevansa liian väsynyt siihen?

Pakottaminen voi johtaa ylikuntoon. Varsinkin tuo ettei liikunnan jälkeen ole parempi olo on aika huolestuttava merkki.

Vierailija kirjoitti:

Pakottaminen voi johtaa ylikuntoon. Varsinkin tuo ettei liikunnan jälkeen ole parempi olo on aika huolestuttava merkki.

Mulla ei todellakaan ole ylikuntoa. Mutta en myöskään ole ikinä kokenut mitään parempaa oloa liikunnan jälkeen. Itselleni se on pakkopullaa, mutta vain sillä saan edes jotenkin pidettyä kuntoa yllä.

Pitää levätä. Liikunta on myös stressin lähde keholle. 

No mä oon yleensä sitä mieltä että sillon sä voitat itsesi kun teet vaikka ei haluttaisikaan. Mutta se nyt vähän riippuu, on mulla itselläniki lepopäiviä välillä ton takia.. Välillä se on parempi pitää tauko, ei niinkään ylikunnon takia vaan sen keskittymisen takia. Jos esim treenaat ja teet sen hätiköiden vaikka ei kiinnosta, voit hajottaa vaan paikkojas. Mielummin sillee että on täys focus

parissa viikossa sen huomaa, jos haluaa lenkkeillä niin reipas tahti tai ei ole hyötyä

Kroppaa ei tarvitse rääkätä koko ajan jos siltä tuntuu.

Kävelylenkki rääkin sijaan ja lepoa tarvitaan välillä,

Anna itsellesi kahden viikon loma tavoitteellisesta liikunnasta ja katso väsyttääkö edelleen silloin, kun alat taas liikkumaan.  Oletko löytänyt varmasti mielenkiintoisen ja sinulle sopivan liikuntalajin?  Liikunnan olisi oltava hauskaa ja vähän addiktoivaakin. Syötkö hyvin? Mene lääkäriin, jos olo ei korjaannu. Minä liikun ulkona. Sisäliikunta ei tuo hyvää oloa minulle.

Jos laiskottaa niin hyvä mennä liikkumaan.

Jos väsyttää huonon unen tai muun kuormituksen takia, silloin parempi jättää raskas treeni väliin. Ehkä pieni kävely ok.

Teen jotain kevyempää liikuntaa silloin, kun kroppa tuntuu liian raskaalta liikutella.

Voi olla, että kannattaa lepäillä, jos siltä tuntuu. Jos siltä tuntuu kovin usein, niin voi olla välillä pieni pakko paikallaan.

Jätän liikkumatta lepopäivien lisäksi vain silloin, kun olen jossain taudissa tai toipumassa taudista. Perussairauksien huonon tasapainon takia olo on jatkuvasti väsynyt eikä muutenkaan kehuttava, mutta en koe, että liikkumatta jättäminen ainakaan parantaisi tilannetta.

Kai se riippuu siitä, jääkö se liikunta väliin vain sinä yhtenä kertana ja sitten taas seuraavalla kerralla tulee lähdettyä. Vai käykö niin, että seuraavallakin kerralla väsyttää liikaa ja sitäkin seuraavalla, ja kohta onkin kaksi viikkoa jäänyt väliin.

Itselleni on joskus käynyt niin, että jos väsymykselle antaa periksi yhden kerran, on sille helppo antaa periksi toistekin. Siksi kaikkein tärkeintä on saada itsensä liikkeelle juuri silloin kun väsyttää kaikkein eniten.

Mutta jos itse saat itsesi liikkeelle normaalisti sen yhden lepopäivän jälkeen, niin pidä ihmeessä se lepopäivä.

Joustoa pitää olla. Kevyt liikunta parasta väsyneenä (kävely, joogailu/venyttely/verryttely/muutamia lihaskuntoliikkeitä.) Jos suoritat hampaat irvessä ja inhoat joka sekuntia kun olet niin uupunut, niin kotia sohvalle lepäämään. Eli järki päässä kokeillen löytyy oikea rasituksen taso.

Vierailija kirjoitti:

Kai se riippuu siitä, jääkö se liikunta väliin vain sinä yhtenä kertana ja sitten taas seuraavalla kerralla tulee lähdettyä. Vai käykö niin, että seuraavallakin kerralla väsyttää liikaa ja sitäkin seuraavalla, ja kohta onkin kaksi viikkoa jäänyt väliin.

Itselleni on joskus käynyt niin, että jos väsymykselle antaa periksi yhden kerran, on sille helppo antaa periksi toistekin. Siksi kaikkein tärkeintä on saada itsensä liikkeelle juuri silloin kun väsyttää kaikkein eniten.

Mutta jos itse saat itsesi liikkeelle normaalisti sen yhden lepopäivän jälkeen, niin pidä ihmeessä se lepopäivä.

Jaan tämän kommentin näkemykset. Jos harrastaa liikuntaa tavoitteellisesti, on hyvä ottaa asenne, että kun treenin aika on, se tehdään. Riippumatta siitä, onko olo pirteä vai väsynyt tai siitä, huvittaako sinä päivänä vai ei. Kun kerran antaa periksi, on kynnys tehdä niin uudelleen pienempi. Tätä kautta treenikertojen määrä vähenee, sitä myötä liikunnasta saatava hyöty vähenee. Huonoimmillaan treenien toistuva väliin jättäminen johtaa lopulta liikunnan loppumiseen kokonaan.

Pitää toki huomioida väsymyksen laatu. Hyvin voimakas fyysinen uupumus on usein merkki jostain vakavammasta: sairaudesta, ylikunnosta, alkavasta flunssasta tms. Sellaisessa tapauksessa treeni on tietenkin syytä jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Pitää levätä. Liikunta on myös stressin lähde keholle. 

Kyllä. Sen huomaa kun on ibs, liikunta saa vatsan turpoamaan entistä pahemmin koska stressi vaikuttaa tuohon (keho ei erota onko stressi nyt henkistä vai fyysistä stressiä.)

Pidätkö viikottain lepopäiviä? Mikäli pidät, niin silloin kannattaa vaan raahata itsensä sinne lenkille silloinkin kun väsyttää. Mikäli et pidä lepopäiviä, eli yrität painella menemään joka päivä, niin ala pitää niitä lepopäiviä.