Osaako miehesi pukea itsensä? Entä (pienen) lapsen?
Minua jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää tämä.
Mieheni pukeutuu tyylikkäästi. Valitsee itse vaatteensa. Myös poikamme pukeminen ts. vaatteiden esille laittaminen onnistuu häneltä hyvin. Vaatteet ovat järkeviä ja sointuvat hyvin toisiinsa.
Mutta se tyttären pukeminen... Miten voi olla niin vaikeaa vuodesta toiseen? Oikeasti en voi tietää onko 3-vuotiaan vaatteet valinnut isä vai tyttö itse. Vaateyhdistelmät, värit ja kuosit ovat niin kummallisia. Välillä tuntuu että mies tahallaan valitsee tytölle jotain erityisen kammottavaa jotta minä hoitaisin vaateasiat jatkossa aina.
Esim. lähdimme huvipuistoon ja mies valitsi tytölle päälle mm. mekon ja college-housut. Kaikki vaatteet sukista lippikseen olivat mahdollisimman eri värisiä ja eri tyylisiä. Mukaan oli mahdutettu veljen vanhat kuluneet housut ja tuttavien vanha rupunen lippis. Siis vaatteita, joita ei itselleni tulisi mieleenkään laittaa tytölle "ihmisten ilmoille". Miten muka voi olla tytön pukeminen miehelle niin vaikeaa?
Kommentit (13)
Ja yleensä löytää kaapista juuri sen kulahtaneen tai vähän liian pienen paidan, jonka olen tarkoituksella laittanut vähän sivuun "varavaatteeksi". Paras oli kun noin kaksi vuotta sitten hain tytön (nyt jo 5v) päiväkodista niin hänellä oli pyjaman paita hameen kanssa. Nielaisin muutaman kerran, mutta eihän siinä voinut kuin nauraa. Tyttöähän se ei haitannut. Siitä lähtien laitan edelleen päiväkotivaatteet illalla valmiiksi. Nykyään kyllä esim. viikonloppuisin mies löytää suht hyviä vaateyhdistelmiä ja tyttö osaa jo toki itsekin katsoa päällepantavansa. Kyllä miehesi varmaan vieläk kehittyy, jos tyttö onv asta 3 v :)
Eipä ole tullut mieleenkään etteikö mies tietäisi lasten vaatteita ja niiden yhdistelmiä ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Samalla tavalla tässä niitä päivittäin puetaan. Eikä se mikään tyhmä ole, osaa kyllä katsoa vallan hyvin mikä sopii minkäkin kanssa.
Kyllä päiväkodissa yleisesti naureskellaan isien pukemille lapsille. Tai siis ei lapsille, vaan niille vaateyhdistelmille. Onkohan suurin osa miehistä värisokeita vai missä vika?
Kyllä päiväkodissa yleisesti naureskellaan isien pukemille lapsille. Tai siis ei lapsille, vaan niille vaateyhdistelmille. Onkohan suurin osa miehistä värisokeita vai missä vika?
meidän pk:ssakin tädit hihittelivät näille vaateyhdistelmille!
Juu, meillä mies oli lasten kanssa reissussa juhlissa, minä olin laittanut tytölle mekon mukaan. Vaan mies puki sen alle tytölle kuvapaidan, jonka kuva näkyi osittain mekon yläosan alta. Samaten hän ei saanut päiväkodin naamiaisiin tytölle prinsessamekon kanssa sukkahousuja jalkaan, olivat muka liian pienet. (Oikeasti ne sukkahoust olivat jopa hieman pitkät.) Että oli sitten tytöllä verkkarit sen prinsessamekon alla. Onhan näitä...
Joskus ihmettelin miten mieheni onnistui aina laittamaan työllemme päälle ne kaikista sopimattomimmat vaatteet mitä kaapista löytyi. Oli pieneksi jäänyttä paitaa ja vielä liian isoja housuja jne.
Lopulta huomasimme että mies ei tiennyt missä kaapissa tytön käyttövaatteita säilytetään. Otti vaatteet aina siitä viereisestä kaapista, johon olin laittanut pieneksijääneitä ja vielä tytön kasvamista odottelevia tuttavilta saatuja vaatteita.
Sukkahousuja ei saa tytön jalkaan eikä myöskään tunnista mikä vaate on mekko ja mikä paita. Tuota tunnistustahan tarvittaisiin koska verkkareiden kanssa voi laittaa paidan, mutta ei mekkoa. Paidan kanssa on pakko olla jokin alaosa, mekon kanssa riittää lämpimällä pelkät pikkarit.
Tuohan onkin varsinaista ydinfysiikkaa - päätellä onko joku paita vai mekko.
Mitäköhän rekkakuski-raunoja ne kaikki on.
Meillä mies kerran kysyi että mitkä on legginsit, trikoot, tunikat yms. Olen puhunut niistä monta vuotta, mutta ilmeisesti ei vieläkään ymmärrä minkälaisia vaatteita ne käytännössä ovat :). Myös meillä mies valittaa AINA, että sukkahousut on liian pienet. Eivät vain ymmärrä, että sukkahousujen kuuluu olla tiukat ja ihonmyötäiset. Ilmeisesti niiden pitäisi lepattaa kuten verkkareiden.
Ja oma tarinanasa on tytön uimapuvun päälle pukeminen. Puvussa on selässä useita naruja ja nyt vuoden verran harjoiteltuaan (sama puku mahtuu vielä) menee narut oikein, mutta on kyllä ollut mitä ihmeellisempiä virityksiä. Mutta, saman olen huomannut mm. uimahallissa. Keväällä yksi pieni tyttö oli isänsä kanssa hallissa ja uimapuvun narut kiristi kaulalla niin että meinasin mennä sanomaan, että narut kuuluu selkäpuolelle ja että tyttö kuristuu kohta. Onneksi en näyttänyt kuitenkaan tyttöä haittaavan.
Mieheni on siis ydinfyysikko :))).
terv. 11
Tuohan onkin varsinaista ydinfysiikkaa - päätellä onko joku paita vai mekko. Mitäköhän rekkakuski-raunoja ne kaikki on.
Ei itseään eikä lasta. Ei jotenkin edes tunnista värejä oikein, en tiedä onko jonkuntyyppinen värisokeus. Saatta väittää vaaleanruskeaa keltaiseksi, vihreää siniseksi jne..
Ja joka aamu joutuu silti lapsen pukemaan kun meidän työt menee silleen että mies vie aina lapsen kun mä olen jo töissä. Ja vaatteita en valmiiksi varaa, koska haluan antaa miehelle myös itsenäisen vastuun huolehtia lapsestaan. Vähän saatan aina henkeä haukkoa kun lapsen päiväkodista haen.. ja päiväkodin tädit saa varmaan hyviä nauruja meidän väriyhdistelmistä.. Mutta ei ole vaarallista!
Kyllä te olette valinneet itsellenne älykkäitä miehiä Tuohan onkin varsinaista ydinfysiikkaa - päätellä onko joku paita vai mekko.
Ap:n mies on oikeasti fyysikko (FT) ;). Hän ei todellakaan tunnista mikä on paita, mikä tunika ja mikä mekko. Melkoisen kiistan saivat tyttären kanssa aikaisiksi myös caprileggareista (2/3-pituisista leggingseistä). Mies halusi laittaa tytölle shortsit, tyttö vaati caprileggareita. Samasta vaatteesta kylläkin oli kyse. Siis lyhyistä ohuista housuista. Tuon sanan mies sitten oppi tänä kesänä. :)
tuollaisia.
Mun mies osaa pukea vauvan mutta minä en kato kyllä jos laittaa eri sävyjä mitenkään pahalla.