Onko teillä kaikilla ihanat naapurit, jotka ovat ystäviänne?
... ja naapurissa lapsille samanikäistä ja -henkistä seuraa?
Itse asun vähän asuntoalueen ulkopuolella, en korvessa mutta omassa rauhassa. Talomme on ihana ja koulu, pk, työpaikat kilometrin päässä. Eli kaikki ok. Joskus kuitenkin harmittelen sitä ihanien naapureiden puuttumista, jolloin voisi kesällä vain "törmätä" postilaatikolla ja jatkaa juttua grillailun ja viinin kera....
Nyt tuntuu että sosiaaliset tilanteet on järjestettävä, spontaanius puuttuu. Onko tätä sosiaalisuutta kaikilla asuntoalueilla, oikeesti?
Kommentit (6)
ovat tunnettuja nimenomaan spontaanista seurustelusta puolituttujen kanssa :)
Tämä taloyhtiö on mahtava, naapurini on nykyisin yksi läheisimmistä (ellei läheisin) ystävä, olen niin onnellinen, että olen tavannut hänet! Vietämme paljon aikaa yhdessä, kerromme ilot ja surut, juhlimme kera perheidemme uudet vuodet yms.
Hyvin alkoholiin menevä mies löytyy kyllä. Kotona ollessaan pitää kauheaa meteliä, mutta saattaa olla "reissulla" pitkiäkin aikoja jolloin alan hiljaisuudesta huolissani haistella ilmaa hänen ovensa ulkopuolella ettei ole vaan kuolleena kotonaan, esim tukehtuneena omaan oksennukseensa.
Ennen saattoi tosin postilaatikolla törmätä naapurin emäntään, ja jutella, ja antaa lasten leikkiä keskenään. Mutta sittemmin se alkoi juosta karkuun, jos näki mun tulevan, ja nykiä lastaan perässään, ettei tarvitse edes tervehtiä.
Ei tietty kaikki taloyhtiöstä osallistu, mutta juurikin me lapsiperheet olemme löytäneet spontaniuden järkätä illanistujaisia, grillailuja, lasten juttuja yhdessä. Ja ihan ex tempore voi juurikin pyytää jotkut kylään ;)
todella sydämellisiä ja kivoja tyyppejä, joiden kanssa tullaan hyvin juttuun ja kastellaan kukkia puolin ja toisin yms. ja grillailtu on monet kerrat. Toiset naapurit eivät edes moikkaa meille ;)