Lapsen kanssa lievästi kaoottista
Voisitteko kommentoida että onko tämä normaalia vai epänormaalia :) Mulla on erittäin usein sellainen tunne että elämä lapsen kanssa on kaoottista, enkä tiedä johtuuko tämä lapsen tai minun omasta olemuksesta / sähläävydestä. Lapsi on pieni leikki-ikäinen ja suhteellisen vilkas, kukaan päiväkodin aikuinen ei ole kuitenkaan vihjannut että olisi esim adhd tai muuta vastaavaa. Mutta moni tilanne kuten iltapalan syöminen tai leikkipuistoon lähtö on usein kaoottinen, iltapalalla lapsi esim nousee heti pöydästä jos itse nousen "hakemaan lisää maitoa" ja lähtee puuhaamaan mitä lie. Usein tietysti yrittää jotain kiellettyä kuten kiivetä liedelle mutta usein vain vaikka katsomaan jotain lattialla lojuvaa lelua. Sitten kun tätä yhteistä (?) sähläystä on riittävästi, mulla itsellä ikään kuin pakka hajoaa ja menen johonkin tilaan, jossa tunnen kovaa stressiä ja lamaannun hieman. En siis osaa nyt ehkä kuvailla hyvin sitä kaaosta mutta moni vilkkaan pienen kanssa elävä varmaan osaa tunnistaa millaista se voi olla. Eli tämän lapsen kanssa pitäisi olla ERITTÄIN johdonmukainen ja jämäkkä ja edelleen minun pitäisi keskittyä hänen iltapalaansa vahvasti; itse asiassa asiat olivat helpompia pienempänä kun hän vain istui syöttötuolissa kun ei muualle päässyt. Mutta onko ikään kuin normaalia että yhteistoimintamme on näinkin kaoottista, onko siis normaalia että itse en oikein "kestä" lapsen sähläystä, vai onko meillä molemmilla ehkä adhd...
Kommentit (26)
Ihan normaalilta lapselta kuullostaa.🤣
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan kun lapsi on kouluikäinen.
Ai sittenkö vasta näkee onko adhd vai ei :D Oikeastaan mietin että onko omakaan toimintani normaalia... Pitäisikö tuota häsellystä kestää itse paremmin että se ei menisi usein vähän yli mulla.
ap
Voit käydä neuvolassa keskustelemassa epäilyistäsi.
Jos kyse on 3-vuotiaasta, jonka pitäisi istua syöttötuolissa vain siksi, ettei kykene pysymään yhden ruokailun ajan aloillaan, on syytä havainnoida. Se, että mietit asioita nyt, on fiksua. Olet lapsen paras asiantuntija ja jos epäilet jotakin, epäilet varmasti syystä.
Jos lapsellasi olisikin myöhemmin tarvetta diagnosoinnille, teet hänelle suuren palveluksen tutkimalla asiaa jo varhaisessa vaiheessa.
Mitä sinä luulit, että se arki lapsen kanssa on? 🤣 Lapsi ei ole nukke, jonka voi pukea somasti ja joka käyttäytyy aikuisen tavoin ja aikuisen tahdon mukaan.
Sitten kun ei ole syöttötuolissa, niin pitää opetella olemaan itse paikoillaan. Riippuu lapsen iästä ja ruokahalusta. Ei kai kaikki vaeltele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan kun lapsi on kouluikäinen.
Ai sittenkö vasta näkee onko adhd vai ei :D Oikeastaan mietin että onko omakaan toimintani normaalia... Pitäisikö tuota häsellystä kestää itse paremmin että se ei menisi usein vähän yli mulla.
ap
Alle kouluikäisiä EI vielä diagnosoida. Jos olet itsestäsi huolissasi voit hakeutua tutkimuksiin, hih hih.
Vierailija kirjoitti:
Voit käydä neuvolassa keskustelemassa epäilyistäsi.
Jos kyse on 3-vuotiaasta, jonka pitäisi istua syöttötuolissa vain siksi, ettei kykene pysymään yhden ruokailun ajan aloillaan, on syytä havainnoida. Se, että mietit asioita nyt, on fiksua. Olet lapsen paras asiantuntija ja jos epäilet jotakin, epäilet varmasti syystä.
Jos lapsellasi olisikin myöhemmin tarvetta diagnosoinnille, teet hänelle suuren palveluksen tutkimalla asiaa jo varhaisessa vaiheessa.
Juu ei kykene istumaan aloillaan ellen ole siinä jatkuvasti mukana tukemassa ja vahvasti itse läsnä. Siis hänellä pakka hajoaa jos itse juuri nousen pöydästä hakemaan jotain unohtunutta tms. Mutta mietin myös onko kyseessä meidän välistä dynamiikkaa jotenkin, että olenko itse lievästi tai ei niin lievästi sähläävä, mitä lapsi ei jotenkin kestä.
ap
Lasten kasvatus vaatii sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä, selostamista jatkuvasti miksi, miten, missä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä luulit, että se arki lapsen kanssa on? 🤣 Lapsi ei ole nukke, jonka voi pukea somasti ja joka käyttäytyy aikuisen tavoin ja aikuisen tahdon mukaan.
En todella luullut mutta kysynkin teiltä onko normaalia että häslää tuonkin verran ja että onko normaalia että itse en ihan kestä sitä vaan menen johonkin tilaan. En siis yleensä huuda hänelle (toki joskus hermostun) mutta jäädyn jotenkin kun sitä häsläystä on riittävästi.
ap
Kerro vielä lapsen ikä. On nimittäin aika iso ero onko kyse 2-vuotiaasta, 3-vuotiaasta vai 4-vuotiaasta.
Lapset oppii esimerkistä. Jos et itse jaksa olla esim johdonmukainen, eikä ole niitä rutiineja, jne niin totta hitossa se lapsikin on sekaisin kuin seinäkello.
Kuulostaa enemmän, että se pakka hajoaa sulta, eikä lapselta. Keskity noihin kipukohtiin ja valmistele ne etukäteen hyvin, kunnes lapsi on isompi. Iltapala valmiiksi pöytään etkä pompi sinne tänne, jos et saa lasta muuten pysymään paikallaan. Voit myös esim. keskustella lapsen kanssa + pitää katseyhteyttä, jos on pakko hakea jotain, niin teillä ns. pysyy yhteys ja lapsi keskittyy sinuun. Jos vain yllättäen pyyhällät jääkaapille, niin helposti se lapsi siitä häipyy, kun pohdit mitä tulikaan hakemaan keittiöstä... Ulos mennessä rattaat ja vaatteet valmiiksi ja lapsi suorana putkena ulos. Omat ulkovaatteet myös valmiiksi ja ne nopeasti päälle, kun lapsi rattaissa. Voit myös antaa sekoilla, mutta sitten sun pitää vaan sietää se ja toimia hitaammin.
Se lapsi ei voi tukea sua sun tilojen estämisessä tai niistä pois pääsemisessä. Sinä olet se esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vielä lapsen ikä. On nimittäin aika iso ero onko kyse 2-vuotiaasta, 3-vuotiaasta vai 4-vuotiaasta.
Reilu 4v.
ap
Olen huomannut, että joskus äitien pitää oppia lapsen kanssa olemaan "pomotteleva" jotta asiat hoituu. Se tarkoittaa määrätietoisuutta ja joskus sitä että on jämpti asioiden hoitamisessa. Lapsia joskus pitää käskyttää tiukasti ja kytätä ettei mitään luvatonta touhua. Mutta kyse on myös asennoitumisesta ja liian kiltti äiti ei helposti kykene tälläiseen.
Jos sinä ap menet "johonkin tilaan", niin se ei ole normaalia. Mitä sillä edes tarkoitat..? Useimmat lapset häsläävät enemmän tai vähemmän, mutta sinun ei pidä sählätä. Lapsi tarvitsee vakaan turvallisen aikuisen/vanhemman joka ohjaa ja tukee lasta toimimaan oikein.
Nuo kuvailemasi tilanteet ovat melko tavallisia pikkulapsen kanssa. Leikkipuistosta lähteminen on tylsää, joten lapsi yrittää venyttää sitä mahdollisimman pitkälle. Iltapalan aikaan lapsi saattaa yksinkertaisesti olla vain väsynyt. Silloin meno voi äityä hulinaksi. Kaoottisuudeksi katsoisin selkeät rajojen puuttumiset, ei saada kontaktia lapseen tai vanhempi antaa jatkuvasti liikaa vaihtoehtoja ja päätöksiä, arjessa meinaa jäädä tai jää perusasioista tekemättä jatkuvasti kun ne eivät suju. Mutta tuo kuvaamasi tilanne kuulostaa ihan päivittäiseltä pikkulapsiarjelta, jossa lapsi on aktiivinen ja omaa tahtoa löytyy.
Jos lapsi käyttäytyy ruokailulla huonosti, niin siitä on syytä olla seurauksia lapselle. Esimerkiksi ruokailun keskeytys siltä erää ja lapsen laitto jäähylle tms.
Kyllä 4-vuotiaskin pysyy valjailla kiinni tuolissa jos tarvitaan. Ja jos tähän vaihtoehtoon päädytään, niin ei niitä valjaita yleisimmin kovin montaa kertaa tarvitse käyttää ennen kuin muksu hoksaa mikä on homman nimi.
Palataan asiaan kun lapsi on kouluikäinen.