Lapsen kanssa lievästi kaoottista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit käydä neuvolassa keskustelemassa epäilyistäsi.

Jos kyse on 3-vuotiaasta, jonka pitäisi istua syöttötuolissa vain siksi, ettei kykene pysymään yhden ruokailun ajan aloillaan, on syytä havainnoida. Se, että mietit asioita nyt, on fiksua. Olet lapsen paras asiantuntija ja jos epäilet jotakin, epäilet varmasti syystä.

Jos lapsellasi olisikin myöhemmin tarvetta diagnosoinnille, teet hänelle suuren palveluksen tutkimalla asiaa jo varhaisessa vaiheessa.

Juu ei kykene istumaan aloillaan ellen ole siinä jatkuvasti mukana tukemassa ja vahvasti itse läsnä. Siis hänellä pakka hajoaa jos itse juuri nousen pöydästä hakemaan jotain unohtunutta tms. Mutta mietin myös onko kyseessä meidän välistä dynamiikkaa jotenkin, että olenko itse lievästi tai ei niin lievästi sähläävä, mitä lapsi ei jotenkin kestä.

ap

No tuon ikäinen toimii enemmän mallista kuin harkiten. Kun sä nouset, hänkin nousee.

Se, että itsellä pakka hajoaa, on sekin ihan tavallista. Aina ei jaksa.

Ota puheeksi neuvolassa sekä lapsen käytös, että oma jaksaminen.

Hienoa kun mietit asioita ja käyttäytymistä. Lapsille joutuu usein sanomaan 1001 kertaa samoista asioista ja mikä vaikeinta, toimimaan itse esimerkkinä. Sitkeyttä ja jaksamista sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ap menet "johonkin tilaan", niin se ei ole normaalia. Mitä sillä edes tarkoitat..? Useimmat lapset häsläävät enemmän tai vähemmän, mutta sinun ei pidä sählätä. Lapsi tarvitsee vakaan turvallisen aikuisen/vanhemman joka ohjaa ja tukee lasta toimimaan oikein.

Se minun "tilaan meneminen" on sellaista että jäädyn ehkä noin 20 sekunniksi (??, ehkä minuutiksi max) jossa en jotenkin osaa toimia mitenkään ja tilanteen kaoottisuus menee itselläni yli. En osaa sitä paremmin kuvata. Ikään kuin minilamaantuminen josta kuitenkin suht nopeasti pääsen taas normaalitilaan. Toki nuo jotkut tilanteet lapsen kanssa koen extra-kuormittavina.

ap

Vierailija kirjoitti:

Nuo kuvailemasi tilanteet ovat melko tavallisia pikkulapsen kanssa. Leikkipuistosta lähteminen on tylsää, joten lapsi yrittää venyttää sitä mahdollisimman pitkälle. Iltapalan aikaan lapsi saattaa yksinkertaisesti olla vain väsynyt. Silloin meno voi äityä hulinaksi. Kaoottisuudeksi katsoisin selkeät rajojen puuttumiset, ei saada kontaktia lapseen tai vanhempi antaa jatkuvasti liikaa vaihtoehtoja ja päätöksiä, arjessa meinaa jäädä tai jää perusasioista tekemättä jatkuvasti kun ne eivät suju. Mutta tuo kuvaamasi tilanne kuulostaa ihan päivittäiseltä pikkulapsiarjelta, jossa lapsi on aktiivinen ja omaa tahtoa löytyy.

Meillä ei onneksi varsinaisesti jää tekemättä muut asiat kuin hänen osallistuminen lelujen pois siivoukseen :D, muut asiat saamme hoitumaan tavalla tai toisella, vaikka vaikka iltapesutoimet ovat aikamoista taistelua usein... Jotenkin en vain jaksa tuota yhteistä siivousta mikä sekin kuulemma joissain perheissä onnistuu. Meillä kyllä onnistuu esim hänen osallistuminen ruoanlaittoon / leivontaan, mistä hän on hyvin innoissaan, tosin kyllähän nuokin tilanteet joskus menevät ainakin lievästi kaoottisiksi. 

ap

Miksi ihmiset nykyään aina ensimmäisenä ajattelevat adhd:n mahdollisuutta jos lapsi on kuriton?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset nykyään aina ensimmäisenä ajattelevat adhd:n mahdollisuutta jos lapsi on kuriton?

Järkevä vanhempi ottaa selvää lapsen käytöksen juurisyistä. Kuritus ei lapsen käytöstä korjaa vaan synnyttää vain katkeruutta.

Koitahan ruveta ennakoimaan tilanteet. Iltapan valmistelu etukäteen ettet " säädä" silloin mitään jne. Itse nyt aiheutat turhia tilanteita molemmille..