Lue keskustelun säännöt.
En löydä elämälle mitään suuntaa.
20.02.2023 |
Olen siis pian 30-vuotias ja melkeen päivittäin on itsetuhoisia ajatuksia. Käyn kerran viikossa psykoterapiassa mutta sekään ei oikein auta.
Hyvä kun suihkuun jaksaa mennä tai viedä roskat.
Taustalla on jo 13 vuotta jatkunut masennus ja koitin aloittaa koulun mutta stressaan aivan liikaa, ja olen taas alkanut saamaan paniikkikohtauksen. Epäilen että mulla saattaisi olla epävakaa tai ADHD tai ADD. Jokin psyykkeessä nyt mättää ja pahasti.
Kellään vinkkejä miten saisin itseni taas jollain tapaa kasaan, onko esim olemassa jotain tukihenkilöitä tai vastaavaa. Olen AIVAN loppu tähän oloon.
Käyttäydyn välillä aivan holtittomasti, en ymmärrä mitään mitä mussa tapahtuu :(
Kommentit (10)
Hakeudu hoidon piiriin ja vaadi itsellesi enemmän kuin ilmaiset 5 kertaa, sekä neurologiset testit päälle. Ja lääkitys, jos sitä vähänkin tarvitaan.
Tunnut olevan aika hyvillä jäljillä oireittesi suhteen. Tuo voi syventyä pahaksikin masennukseksi ilman jatkotoimenpiteitä. (Avioliittoni kaatui exän vastaaviin ongelmiin. Hänellä on keskittymishäiriö, enemmän add kuin adhd.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoidon piiriin ja vaadi itsellesi enemmän kuin ilmaiset 5 kertaa, sekä neurologiset testit päälle. Ja lääkitys, jos sitä vähänkin tarvitaan.
Tunnut olevan aika hyvillä jäljillä oireittesi suhteen. Tuo voi syventyä pahaksikin masennukseksi ilman jatkotoimenpiteitä. (Avioliittoni kaatui exän vastaaviin ongelmiin. Hänellä on keskittymishäiriö, enemmän add kuin adhd.)
Oletkin jo hoidossa,sori. Kyllä tuo kuitenkin tarvitsee jotain muutakin, ne neurologiset tutkimukset ainakin.
Tsemppiä.
Kiitos vastauksesta, neurologiset testit olisi kyllä enemmän kuin paikallaan tällä hetkellä.
Itsereflektiota, ihminen hyvä. Laita vaikka pariksi viikoksi puhelin pois, opettele olemaan itsesi kanssa ilman turhia ärsykkeitä, lepää ja kirjoita ajatuksiasi ylös.
Ja tänne kyllä on intoa kirjoitella ja vastailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus kirjoitti:
Ja tänne kyllä on intoa kirjoitella ja vastailla.
No en tässä nyt koko elämäntarinat kirjoittanut, olisikin vain "laiskuus"
Sentään yritän opiskella, siinähän sitä laiskuutta on kerrakseen?
Tekeminen ja toiset ihmiset ovat parasta lääkettä. Ollessasi yksin toimettomana vatvot samoja asioita uudestaan ja uudestaan, jolloin olo vain huononee ja olet elämäsi kanssa vain enemmän solmussa. Liika miettiminen ja menneissä eläminen lisää ahdistusta yms. Tee jotain hyödyllistä, opiskele, liiku, näe ystäviä omien voimavarojesi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ei ole helppo sairaus varsinkin silloin kun se on vakava ja siitä kestää toipua. Epävakaalla masennus tulee jaksoittain ja sitten on taas niitä hetki kun käydään ihan ylikierroksilla. Tää vaihtoehto sinulla saattaa olla kun kuvailet että välillä köytös on holtitonta.
Adhd ei oireile noin, se liittyy keskittymiskyvyn puutteeseen.
Ota päivä kerrallaan. Jatka terapiaa ja ota esiin voiko kartoittaa oireita enemmän.
Koulu ei todellakaan ole hyvä vaihtoehto nyt, hae sairaslomaa. Sun kunto on luultavasti romahtanut juuri siksi että oot yrittänyt toipua liian äkkiä monien vuosien masennuksesta.
Aloittaja kirjoitti:
Piti kirjoittaa ahdistus mutta kirjoitin masennus. Kai sitäkin on mutta ei ole diagnosoitu.
Masennukseen noi kaikki oireet ainakin viittaa täysin.
Piti kirjoittaa ahdistus mutta kirjoitin masennus. Kai sitäkin on mutta ei ole diagnosoitu.