Lue keskustelun säännöt.
Minua epäiltiin n. 11-12 vuotiaana myymälävarkaaksi täysin syyttä
20.02.2023 |
Ja vieläkin muistan miten nöyryyttävä kokemus se oli. Kyseinen kauppa on edelleen olemassa enkä ole sen jälkeen astunut siihen jalallanikaan.
Kommentit (19)
Sulla on trauma, postraumaattinen stressihäiriö tai sitten olet vain lumihiutale joka jaksaa märehiä jokaista väärinkohtelua vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen näpistellyt pentuna ja nuorena aikuisena paljon kaupasta eikä koskaan ole epäilty mistään. Kiltti naama ja siistit vaatteet kait tekivät viattomaksi. Onneksi kasvoin tuosta tavasta yli ennen kuin jäin kiinni.
Mulla ihan toisenlaiset kokemukset asiasta.
Olin jo teininä myymälävaras, enkä koskaan kärähtänyt varastamisesta.
Minun lapsia on syytetty monta kertaa vaikka mistä, koska lapset ovat helppoja kohteita. Olen jokaisen syytöksen tutkinut ja selvittänyt aiheellisuuden. Ihan oikein teet, kun et kanna rahojasi kierokauppaan.
Minulle ihan suoraan sanottiin että laitoit taskuusi jotain, kun vaan tutkin jotain koruja tai hiustarvikkeita. Pengottiin sitten taskut, vaatteet ja kaikki. Enkä saanut edes anteeksipyyntöä. Minulle jäi mielikuva, että kauppias ei edes uskonut minua lopulta, mutta ei voinut todistaa mitään kun mitään ei löytynyt. Nyt jälkeen päin aikuisena ajattelen että oli kyllä tosi tökerösti tehty, mutta ei kilttinä ujona tyttönä uskaltanut pistää tuossa tilanteessa vastaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on trauma, postraumaattinen stressihäiriö tai sitten olet vain lumihiutale joka jaksaa märehiä jokaista väärinkohtelua vuosikausia.
En tätä nyt aktiivisesti murehdi, mutta aina tuo asia tulee mieleen, kun näen kyseisen kaupan. Siinä vaiheessa koin sen jopa traumaattisena, kun olin oikeasti tosi kiltti ja tunnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on trauma, postraumaattinen stressihäiriö tai sitten olet vain lumihiutale joka jaksaa märehiä jokaista väärinkohtelua vuosikausia.
En tätä nyt aktiivisesti murehdi, mutta aina tuo asia tulee mieleen, kun näen kyseisen kaupan. Siinä vaiheessa koin sen jopa traumaattisena, kun olin oikeasti tosi kiltti ja tunnollinen.
Kilttejä ja kunnollisia on helppo epäillä ja näyttää kaapin paikka. Kiltin kiusaaminen on pelkurin ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ja nuoria on syytä kohdella asiallisesti. Koskaan et tiedä, onko se myymälävarkaaksi epäilemäsi tyyppi vaikka tulevaisuuden yritysrahoituksesta vastaava tai kaupunginjohtaja, joka taatusti ei päätöksiä tehdessään unohda, miten huonosti häntä tietyssä liikkeessä lapsena kohdeltiin. Ja tietysti muutenkin pitää kohdella kohdella asiallisesti, mutta vielä tämä, että ei välttämättä ajatella, että se voi kapsahtaa omaan nilkkaan jonain päivänä.
on tapahtunut elämänkokoinen vääryys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kauheeta, siis tooooooosi kauheeta. Nyt tuota tilannetta pitääkin selvittää vuosia verovaroin kustannettavissa mielenterveyspalveluissa. Te nykynuoret ette kestä enää lainkaan vastoinkäymisiä.
Mulle on sattunut samaa ihan aikuisena ja jopa lasten kanssa kaupassa ollessa on tultu tarkistaa rattaa yms. Ja kyllä sellainen on noloa. Mutta ei saa liikaa välittää siitä mitä muut ajattelevat, ei tuollaisen takia kannata yöunia menettää. Olis tietty kiva että vartia vaikka sanoisi pällistelijöille ei että väärähälytys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta, siis tooooooosi kauheeta. Nyt tuota tilannetta pitääkin selvittää vuosia verovaroin kustannettavissa mielenterveyspalveluissa. Te nykynuoret ette kestä enää lainkaan vastoinkäymisiä.
En ole enää nuori, vaikka muistankin asian edelleen hyvin. Ihan olen hyvin pärjännyt elämässä ilman mielenterveyspalveluita, tästä dramaattisesta kokemuksesta huolimatta :) Onneksi on tämä mainosvaroin kustannettu palsta, jossa voi näitä kokemuksia purkaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on trauma, postraumaattinen stressihäiriö tai sitten olet vain lumihiutale joka jaksaa märehiä jokaista väärinkohtelua vuosikausia.
Onko sulle tullut mieleen että jollain on paljon enemmän väärin kohteluita ollut elämässsä kun muilla keskimäärin. Vaikka sulle ehkä on selitetty, että ei ole tuollaista, niin mitä jos se "joka vain luulee" on oikeasti oikeassa. Oletko ajatellut kuinka idioottimaiselta kommenttisi tuntuvat. Sellaisia vääryyksiä, mitä monikaan ei osaa edes kuvitella.
Ai miksikö sitten ei muut tiedä näistä, tai et tuo niitä julki?
No olisko kuule siksi, että kun on kyse vääryyksistä on muut tehnyt vähän luvattomia ja rikollistakin. Kyllä niistä jotkut tietää, mutta sen laatuisia juttuja ja tekijöitä, että visusti katsotaan että ei tulisi kaikkien tietoon. Olisi todella haitallista monille tahoille paljastuminen. Siksi sinä dille et myöskään tiedä niistä, kun jonkun vääristellyn valhe version.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minuakin hooämmässä v. 1997 vai olikohan-98. Myyjä oli tarkkaillut ja kun tulin ulos kopista syytti varkaaksi, ja että olin irroitellut hälyttimiä, uhkasi vartijoilla ja sitä rataa. Oli nöyryyttävä kokemus varhaisteinille joka oli ostamassa ensimmäisiä rintaliivejään muutenkin nolona kaverin kanssa. Muistan edelleen tuon myyjän naaman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta, siis tooooooosi kauheeta. Nyt tuota tilannetta pitääkin selvittää vuosia verovaroin kustannettavissa mielenterveyspalveluissa. Te nykynuoret ette kestä enää lainkaan vastoinkäymisiä.
En ole enää nuori, vaikka muistankin asian edelleen hyvin. Ihan olen hyvin pärjännyt elämässä ilman mielenterveyspalveluita, tästä dramaattisesta kokemuksesta huolimatta :) Onneksi on tämä mainosvaroin kustannettu palsta, jossa voi näitä kokemuksia purkaa. Ap.
No, et ole nuori, mutta vastoinkäymisiä et kestä.
Ostin kerran yläasteikäisenä torilta mansikoita. Vasta bussissa huomasin, että myyjä oli antanut minulle liian vähän vaihtorahaa takaisin. En usko vahinkoon, sillä limainen miesoletettu oli todella ylimielinen ja piti kädestäni hetken kiinni kun antoi rahoja takaisin.
Tämän sama pulju on torilla edelleen joka kesä, enkä koskaan ikinä osta siitä mitään. Viereisen teltan thainaiselta kyllä. Hänen mittansa on aina kukkurallaan ja hän on oikeasti aivan ihana.
Samoin kerran yksityisen pitämällä kioskilla kävi niin, että olin ostamassa naapurin mummolle tupakkaa ja keksejä ja itselleni suklaata. Silloin Visa Electron oli uusi juttu, ja ne ei toimineet aina niin hyvin. Näin kävikin, enkä saanut ostettua mitään. Jätin kaiken siihen tiskille, ja käännyin pois. Silloin myyjä huusi perääni että "anna ne tupakat takaisin". Käännyin ihan hölmönä katsomaan, ja myyjä pyysi toista asiakasta estämään lähtöni. Sanoin aivan rauhallisesti että siinähän ne kaikki on. Mitään pahoittelut en saanut, pelkkää mulkoilua vain. Ikinä en sille kioskille mennyt.
Onneksi naapurin mummo lohdutti heti tilanteen jälkeen, muuten olisin herkkänä nuorena ihmisinä varmasti kehitellyt ahdistuksen aiheen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta, siis tooooooosi kauheeta. Nyt tuota tilannetta pitääkin selvittää vuosia verovaroin kustannettavissa mielenterveyspalveluissa. Te nykynuoret ette kestä enää lainkaan vastoinkäymisiä.
En ole enää nuori, vaikka muistankin asian edelleen hyvin. Ihan olen hyvin pärjännyt elämässä ilman mielenterveyspalveluita, tästä dramaattisesta kokemuksesta huolimatta :) Onneksi on tämä mainosvaroin kustannettu palsta, jossa voi näitä kokemuksia purkaa. Ap.
No, et ole nuori, mutta vastoinkäymisiä et kestä.
Nykyään kyllä kestän, ja osaisin varmasti suhtautua vastaavaan tilanteeseen järkevästi, mutta lapsena ei oikein ollut siihen keinoja. Olen edelleen sitä mieltä, että minua ei kohdeltu tilanteessa reilusti, enkä toivo kenenkään muun lapsen joutuvan kokevan samaa nöyryyttävyyden tunnetta. Siksi tein tämän aloituksen, jotta kauppiaat ajattelisivat vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta, siis tooooooosi kauheeta. Nyt tuota tilannetta pitääkin selvittää vuosia verovaroin kustannettavissa mielenterveyspalveluissa. Te nykynuoret ette kestä enää lainkaan vastoinkäymisiä.
En ole enää nuori, vaikka muistankin asian edelleen hyvin. Ihan olen hyvin pärjännyt elämässä ilman mielenterveyspalveluita, tästä dramaattisesta kokemuksesta huolimatta :) Onneksi on tämä mainosvaroin kustannettu palsta, jossa voi näitä kokemuksia purkaa. Ap.
No, et ole nuori, mutta vastoinkäymisiä et kestä.
Nykyään kyllä kestän, ja osaisin varmasti suhtautua vastaavaan tilanteeseen järkevästi, mutta lapsena ei oikein ollut siihen keinoja. Olen edelleen sitä mieltä, että minua ei kohdeltu tilanteessa reilusti, enkä toivo kenenkään muun lapsen joutuvan kokevan samaa nöyryyttävyyden tunnetta. Siksi tein tämän aloituksen, jotta kauppiaat ajattelisivat vähän.
Ja vielä se, että jos minulta olisi pyydetty siinä tilanteessa anteeksi, niin en varmaan olisi jäänyt silloinkaan asiaa pidemmälti märehtimään, mutta kun jäi sellainen tunne, että epäily minua kohtaan jäi, niin se jäi vaivaamaan. Ap.
Minua pyydettiin nuorena monta kertaa avaamaan kassini kassalla, mutta aikuisena ei ole pyydetty kertaakaan.