Mistä tietää johtuuko kurja olo väärästä kumppanista vai jostain muusta?
Mulla on selkeästi paha olla ja ollut jo jonkin aikaa. Yksi kaveri kerran sanoi että eroaa tyttöystävästään kun ei kestä enää yhdessäoloa. Oli myöhemmin perunut eron kun oivalsi ettei paha olo johtunut suhteesta vaan tyytymättömyydestä muihin asioihin.
Olen nyt vähän samassa tilanteessa. Päivittäin mietin haluanko tuon toisen kanssa olla. Toisaalta hänen kanssaan riitän tasan sellaisena kuin olen. Joku ajatusvinouma varmaan saa luulemaan että jossain löytyy joku vielä parempi. Varmasti sellaisia onkin, mutta kuinka todennäköistä kohdata ja löytää toisensa.
Ilmeisesti tämä on jokin ikäkriisi myös. Mutta olemme vasta vuoden olleet yhdessä, niin en pidä siitä että tuntuu tältä. Ja vaikka seksi on hyvää, niin en vain koe haluja niin paljon kuin haluaisin.
Kommentit (7)
Mulla oli viime vuonna samanlainen tilanne ja oli tosi lähellä etten pakannut tavaroita ja lähtenyt.
Masennukseksi paljastui. :)) Mies sanoi kyllä koko ajan olevansa tosi huolissaan mun mielenterveydestä, mutta otin senkin vain piikittelynä. Masentunut olen siis ollut ennen häntäkin, mutta nyt oli ollut parin vuoden oireeton jakso.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sen toisen kanssa ollessa parempi vai huonompi olo kuin yksin ollessa tai jonkun muun seurassa ollessa.
Aika neutraali olo. Suhteen alussa hänessä oli sellaista iloa ja hehkua mikä veti puoleensa. Sittemmin ollut valtavan paljon sairastelua mikä tehnyt hänet kiukkuisemmaksi ja muuttanut kasvonpiirteitä jotenkin siihen suuntaan että olisi sairaampi ja turvonneempi. Ihmisen yleinen vointihan voi näkyä kasvoissa hyvinkin suurina eroina.
Ja uskon vahvasti että jos asetelma olisi toisinpäin, niin hän varmasti epäröisi halujaan olla minun kanssa. Ap
Mitä vielä odotat, toimi heti ja saat kaupan päälle jännittävän ruskean rakastajan!
No, jos toinen kohtelee sinua hyvin, kunnioittaa ja arvostaa, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet - niin syy on sinun pääkopassasi.
Sairastelut muuttavat suhdetta. Eihän nyt sairas jaksa panostaa toiseen ihmiseen enää, koska itse yrittää selviytyä. Voi olla, että reagoit tähän?
Mutta tosi rakkaus hyväksyy toisen, myös silloin, kun tämä on sairas. Ja jaksaa odottaa.
Toisaalta minusta tuo ei lupaa hyvää, että miettii, voisiko olla parempaa. Vuoden seurustelun jälkeen sellaista ei pitäisi miettiä, varsinkaan jos toisessa ei ole mitään vikaa. Eli ehkä et oikeasti rakasta häntä?
Tälläistä se on naisten villien vuosien jälkeen.
Tuleeko sen toisen kanssa ollessa parempi vai huonompi olo kuin yksin ollessa tai jonkun muun seurassa ollessa.