IL: jorvissa tehtiin virhe, vauva vammautui pysyvästi

Huhuu

Tiesitkö että vauvoja kuolee maailmalla - ja ihan Suomessaki - harva se päivä?

Pahinta oli, että se oli jonkun vika. Silloin tuntui, että en selviä.

Se tapahtui Espoon Jorvin sairaalan synnytysosastolla. Raskausviikkoja oli jo 42+2. Perheeseen odotettiin tervettä tyttövauvaa. Sitten asiat menivät karmivalla tavalla pieleen. Kun perheen äiti pääsi lukemaan vauvan epikriisiä, hän ymmärsi, että seuraukset olivat lopulliset.

Silloin tajusin, että kyse on vaikeasta vammasta, vaikka en sitä halunnut uskoa.

Tämä on Minna Sulasen ja hänen tyttärensä tarina.

Nyt ei ole kaikki hyvin

Kun Minna alkoi odottaa perheen kolmatta lasta, hän oli 39-vuotias. Oma ikä jännitti hieman. Hän kävi kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa lapsivesipunktiosta lähtien.

Joskus Minna mietti ääneen miehelleen, että mitä jos vauvalla olisi jokin vamma tai vaikea sairaus. Puoliso vastasi epävarmasti. Ei sellaista halunnut edes ajatella.

Mutta tutkimukset toivat mielenrauhaa: vatsassa kasvoi terve vauva, ultraäänien perusteella tyttö. Epävarmuus vaihtui innokkaaksi odotukseksi. Koko perhe odotti pikkusiskoa saapuvaksi. Niin myös 5-vuotias isoveli ja 3-vuotias tuleva isosisko, minkä iältään ymmärsivät.

Minna osasi odottaa, että raskaus menisi yli lasketun ajan, sillä kahdessa edellisessä synnytyksessä niin oli käynyt. Molemmat oli käynnistetty.

Kolmaskaan synnytys ei tuntunut käynnistyvän millään. Minna meni yliaikaiskontrolliin Espoon Jorvin sairaalaan.

Täysiaikainen raskaus kestää 3842 viikkoa. Raskaus on yliaikainen, jos se jatkuu näiden viikkojen yli. Mutta silti Minnan mukaan häntä oltiin vielä tässäkin vaiheessa lähettämässä kotiin odottamaan.

Sanoin, että ei käy. Mahakin oli jo niin iso.

Minna sai jäädä Jorviin ja synnytystä alettiin käynnistää. Mutta mikään ei tuntunut etenevän.

Kun vauva viimein alkoi syntyä, ajatus hiipi Minnan mieleen.

Nyt ei ole kaikki hyvin.

Kun Minna Sulanen alkoi tuntea synnytyksen aikana, että kaikki ei ole hyvin, hän yritti työntää ajatukset taka-alalle. Synnytykseen sattui sama tuttu kätilökin, joka oli ollut mukana Minnan edellisessä synnytyksessä.

Ajattelin, että olen ammattilaisten ympäröimänä ja he tietävät, mitä tekevät. Ajatus oli, että olen synnyttänyt jo kaksi lasta alateitse. Että kyllä se kolmaskin sieltä ulos tulee. Mutta ei, Minna kertoo.

Jossain vaiheessa Minna vilkaisi synnytyssalin ovelle. Siellä seisoi vakavan näköinen joukko ihmisiä. Minna ihmetteli, keitä he mahtavat olla.

Kun vauva viimein oli syntynyt, ovella seisoneiden ihmisten rooli selvisi.

Elvytysryhmä.

Tavallaan kuollut

Vauvan saapumisen maailmaan pitäisi olla elämän onnellisin hetki. Minna Sulaselle ja hänen miehelleen se oli järkyttävä kokemus.

Tyttö syntyi elottomana, Minnan mukaan tavallaan kuolleena. Elvytys aloitettiin välittömästi. Vauva oli ollut maailmassa vain hyvin lyhyen aikaa, kun hänet intuboitiin eli henkitorveen asetettiin hengitysputki.

Sitten lapsi vietiin pois.

Minulla oli sellainen olo, että tämä on pahinta painajaista. Mietin, miten näin voi tapahtua. Olin sairaalassa ammattilaisten ympäröimänä ja odotin tervettä lasta. Olin todella raskain sydämin. Pelkäsin, että lapseni on kuollut.

Vauva ei ollut kuollut, mutta lääkärit kertoivat olevansa lapsesta erittäin huolissaan. Oli selvää, että hän oli kärsinyt hapenpuutteesta pitkään. Mutta lääkärit eivät halunneet arvioida, mitä se tarkoittaisi tytön tulevaisuuden kannalta.

Olin todella raskain sydämin.

Minnalla itsellään on taustaa terveydenhuoltoalalta, joten kun hän sai käsiinsä vauvansa epikriisin, hän tiesi. Siinä puhuttiin laajasta vauriosta aivoissa. Silloin Minna ymmärsi, että tilanne on erittäin vaikea.

Lapsi sai nimekseen Minna kotiutui sairaalasta kauan ennen lastaan. Se tuntui järkyttävän pahalta.

Kun tulin sairaalasta kotiin, menin pää painuksissa äkkiä kotiin. En halunnut, että kukaan naapureista kysyy, mitä on tapahtunut tai missä vauva on. Olin keskellä painajaista ja mietin, miten voisin herätä. Että eihän tämä voi olla totta.

Yksi kysymys oli jatkuvasti mielessä: miksi?

Ensin lääkärit antoivat Minnan mukaan ymmärtää, että näin vain kävi eikä mitään ollut tehtävissä. Se olisikin Minnan mielestä ollut helpompaa hyväksyä. Joskus elämässä tapahtuu kamalia asioita, eikä niille voi mitään.

Mutta sitten joku osastolta kehotti tekemään potilasvahinkoilmoituksen. Sen lisäksi Annin vanhemmat tekivät kantelun Valviraan. Se takasi sen, että asiasta piti tehdä perusteellisempi selvitys.

Kun Minna sai luettavakseen tapahtumien kulun, hän romahti.

Ensinnäkin sikiön syke oli ollut poikkeava STAN-rekisteröinnin alkaessa. STAN-laite analysoi sikiön sydämen sykkeen vaihteluita ja se oli kiinnitetty sikiön päähän.

Mutta sen jälkeen laite ei hälyttänyt. Synnytyksen seurannasta vastannut erikoislääkäri kertoi myöhemmin, että hän uskoi laitteen hälyttävän, jos sikiötä uhkaa hapenpuute.

Valvira totesi ratkaisussaan, että sikiön voinnin seurannassa tapahtui arviointivirhe, koska seuranta perustui yksinomaan STAN-laitteen antamaan tietoon. Valviran mukaan synnytys olisi tullut jo kalvojen puhkaisuvaiheessa arvioida riskisynnytykseksi tuolloin tiedossa olleen sykekäyrän perusteella.

Asiantuntija pitää todennäköisenä, että lapsen hapenpuute olisi voitu välttää, jos olisi otettu mikrovesinäyte tai päädytty keisarileikkaukseen sykekäyrän poikkeavuuden vuoksi, Valviran ratkaisuun kirjattiin.

Valvira yhtyi asiantuntijansa arvioon.

Lapsen vaikea CP-vamma olisi todennäköisesti voitu estää, jos synnytys olisi päätetty keisarileikkauksella pian kalvojen puhkaisun jälkeen, Valviran ratkaisussa todettiin.

Tämän tiedon lukeminen vei Minnan pohjalle.

Karmiva tapahtuma.

Ei ole ainoa laatuaan tämä tapahtuma. Valitettava kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kun Minna sai luettavakseen tapahtumien kulun, hän romahti.

Ensinnäkin sikiön syke oli ollut poikkeava STAN-rekisteröinnin alkaessa. STAN-laite analysoi sikiön sydämen sykkeen vaihteluita ja se oli kiinnitetty sikiön päähän.

Mutta sen jälkeen laite ei hälyttänyt. Synnytyksen seurannasta vastannut erikoislääkäri kertoi myöhemmin, että hän uskoi laitteen hälyttävän, jos sikiötä uhkaa hapenpuute.

Valvira totesi ratkaisussaan, että sikiön voinnin seurannassa tapahtui arviointivirhe, koska seuranta perustui yksinomaan STAN-laitteen antamaan tietoon. Valviran mukaan synnytys olisi tullut jo kalvojen puhkaisuvaiheessa arvioida riskisynnytykseksi tuolloin tiedossa olleen sykekäyrän perusteella.

Asiantuntija pitää todennäköisenä, että lapsen hapenpuute olisi voitu välttää, jos olisi otettu mikrovesinäyte tai päädytty keisarileikkaukseen sykekäyrän poikkeavuuden vuoksi, Valviran ratkaisuun kirjattiin.

Valvira yhtyi asiantuntijansa arvioon.

Lapsen vaikea CP-vamma olisi todennäköisesti voitu estää, jos synnytys olisi päätetty keisarileikkauksella pian kalvojen puhkaisun jälkeen, Valviran ratkaisussa todettiin.

Tämän tiedon lukeminen vei Minnan pohjalle.

Se on mikroverinäyte, eikä mikrovesinäyte

Koska tämä on tapahtunut? Eihän stania ole käytetty enää vähään aikaan vaikka se siellä piipitteleekin edelleen, saati että sen perusteella jotain päätöksiä tehtäisiin.

Joo se on tämä meidän täysin sairas synnytys kulttuuri missä lapset pitää synnyttää alakautta vaikka äidin ja lapsen hengen uhalla. Mitään ei katsota miten edelliset synnytykset ja raskaudet on mennyt kunhan väkisin saadaa puserrettua mukula tähän maailmaan viis äidistä, viis lapsesta. Viis siitä onko kukaan lopussa elossa tai terve.

Onhan näitä, ei ole ainutlaatuinen tapahtuma.

Lyhyesti: Oma lapseni oli ulostanut lapsiveteen. Syke laski useampaan kertaan todella matalalle, ei kuitenkaan lähdetty leikkaamaan. Lopulta tyttö syntyi napanuora kaulan ympärillä. 5-vuotiaana diagnosoitiin lievä keva.

Sanottiinko jutussa, minkä ikäinen lapsi on nyt. Meillä nimittäin sattui Jorvissa melkein sama, stan-laite ei hälyttänyt vaikka vauvan syke romahti. Onneksi henkilökunnassa oli yksi, joka huomasi katsoa sykekäyrää ja hätäsektio tehtiin ajoissa. Aikaa tästä on yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä, ei ole ainutlaatuinen tapahtuma.

Lyhyesti: Oma lapseni oli ulostanut lapsiveteen. Syke laski useampaan kertaan todella matalalle, ei kuitenkaan lähdetty leikkaamaan. Lopulta tyttö syntyi napanuora kaulan ympärillä. 5-vuotiaana diagnosoitiin lievä keva.

Miksi ei leikattu?

Lapsi nyt 15v

Seinäjoella kun synnytin, niin aina kun tuli STAN- hälytytys otettiin heti verinäyte vauvan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Seinäjoella kun synnytin, niin aina kun tuli STAN- hälytytys otettiin heti verinäyte vauvan päästä.

No voihan STANA.

Tämmöisten takia niitä lapsia EI KANNATTAISI TEHDÄ...!

Mutta kun ne vɪtun hormonit...

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisten takia niitä lapsia EI KANNATTAISI TEHDÄ...!

Mutta kun ne vɪtun hormonit...

Hyvä että tajusit. Joku silti meni tekemään sinut.