Lue keskustelun säännöt.
Mikä yksittäinen työelämän tapahtuma on kyynistänyt sinua eniten?
16.02.2023 |
Aika moni on kohdannut työelämässään asioita, jotka pikku hiljaa kasaantuessaan vuosien mittaan ovat saaneet aikaan tunteen, että vaikka mitä tekisit, se ei riitä eikä tule koskaan riittämään. Sitten tulee se viimeinen pieni heinänkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Mikä itselläsi on ollut sellainen yksittäinen, silmiä avaava tapahtuma, jonka seurauksena olet ollut valmis haistattamaan pitkät koko alalle? Mielenkiintoista olisi tietysti vielä kuulla tarkemmin ammattinimikkeesi/-alasi.
Itse opettajana suunnittelin kevään viimeiselle tunnille kivan, leppoisan ja kaikkia miellyttävän ohjelman: otin koiran mukaan töihin, mentiin pihanurmikolle istumaan, jaoin oppilaille paperit, kynät ja väriliidut. Sai piirtää ja väritellä, jos kiinnosti, sai rapsutella koiraa tai vain istua ja jutella kaverin kanssa. Oli hieno auringonpaiste ja sopivan lämmintä. Täydellinen lopetus raskaalle keväälle - niin luulin.
- Eikö voitais mennä sisälle, onko meidän pakko olla täällä, miks ei voida mennä sisälle, valivali. Yksi ainoa oppilas onnistui siinä, missä kahteenkymmeneen vuoteen pahimmatkaan perseilijät eivät vielä häntä ennen olleet onnistuneet: sen jälkeen en enää ole jaksanut uskoa tämän nuorison tulevaisuuteen. En myöskään enää ole juuri jaksanut suunnitella uusia kivoja juttuja oppilaille, kun ei kuitenkaan kelpaa.
Kommentit (12)
Olin myös opettaja. Kamelin selän katkaisi se, että toin pitkon oppilaille. Se oli virhe. Ensimmäiset oppilaat nappasivat enemmän kuin yhden palan ja sitten kaikille ei riittänytkään. Myöskään pitkosta ei kiitetty, vaan mätettiin suuhun suoraan koko pala. Ihanat teinitnot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaista ei voi miellyttää koko aikaa. En ymmärrä miksi otit noin itseesi jos YKSI oppilas 20:stä, vai kuinka monta sinulla olikaan heitä, ei jaksa kiinnostua värittelystä eikä pidä ulkona olemisesta jostain syystä.
Kyllä se taksihommissa ysärillä oli pelkkää päivää ajaessa palkka. Toinen oli tietysti se että fysiikka prakaa siinä hommassa kun istut 12h päivässä, eikä sen jälkeen jaksa tehdä mitään.
Jos en olisi pystynyt tekemään pimeästi, niin hommassa ei olisi ollut mitään järkeä, olisi pitänyt hakea toimeentulotukea lisäksi ja itse asiassa alkuun hainkin pari kertaa.
Alaisen suorittama selkäänpuukotus ja tarinat ylemmälle johdolle tavoitteena päästä kalifiksi kalifin paikalle. Kaveri oli vielä niin taitava, että en koskaan saanut selville mitä kaikkea selän takana oli tapahtunut. Erosin itse työpaikasta mahdottoman tilanteen vuoksi. Kymmenien vuosien työuran aikana ainoa kerta kun tuollaisia hankaluuksia on ollut.
Keksin keinon säästää työnantajalle 3200 €/kk ja pyysin siksi palkankorotusta 10% tästä summasta. En saanut. Lopetin säästämisen eli palautin työtapani samalle tasolle kuin ennen keksintöäni. Samalle tasolle kuin muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten vaikeaa on päästä töihin.. eli työnhaku. Kamelin selkä meni siinä, kun jäin työttömäksi ja nykyään pitää työkkäriin raportoida paikat joihin on hakenut että saa pitää työttömyysetuuden. Haen kyllä töitä ahkerasti, mutta pidän tuota raportointia nöyryyttävänä ja todella turhana.
Viimeisimmän työpaikkani esimies ja työyhteisö yhdessä katkaisivat multa kamelinselän ja päätin vaihtaa alaa. Törkeää eriarvoistamista, tietojen pimitystä, perseennuolijoita ja selkäänpuukottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä se, kuinka epäreilua palkkaus lopulta on. Hyvä tyyppi saa ansaitusti lisää palkkaa, mutta jossain kohtaa menettää motiavaationsa ja alkaa luistamaan hommistaan. Samalla itse teet vieressä huomattavasti enemmän hommia, huomattavasti korkeammalla tasolla ja huomattavasti huonommalla palkalla.
Tämä ongelma on niin vaikea ratkoa, koska palkkaa ei voi alentaa ilman työtehtävien muutosta. Työntekijä pystyy luomaan itselleen suojatyöpaikan, josta pitää kiinni kynsin hampain. Sitten nämä samat tyypit ovat usein myös ilkeitä pätijöitä, koska teot eivät enää puhu puolestaan, täytyy esittää ammattilaista pätemällä muille.
Nyt on sitten tullut sellainen fiilis, että mitäpä minä tässä sykin, kun ei siitä nettoa samaa kuin työpaikalla lähinnä hengaileva ankeuttaja.
Vaikea enää muistaa, mikä oli se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän, mutta tässä nyt yksi esimerkki.Ex-työpaikallani otettiin käyttöön palkitsemisjärjestelmä, jossa kuka tahansa sai ehdottaa parannuksia ja niistä sai jonkin pienen palkkion. Eräässä toisessa tiimissä ollut henkilö teki ehdotuksen X sitä tiimiä kohtaan, jossa minä olin. Eli hänen mielestään olisi hyvä, jos me toimisimme tietyllä tavalla. Ihan kiva muuten, mutta olimme jo vuosikausia toimineet sillä tavalla ja se oli meille arkea. Meidän tiimissä oltiin ihan hölmistyneitä, että joku häiskä eri osastolta palkittiin nolla-asista.
Ihan sama jos minä keksisin tänään, että kaupassa voisi olla hinnat tuotteissa kiinni. Ihan yhtä uutta ja mullistavaa.
Toinen juttu oli se, kun lähin esimies jakoi omia töitään meille muille, siis alaisilleen. Omalle esimiehelleen hän väitti tekevänsä ne itse. Tämä tuli ilmi eräästä sähköpostista, jonka hän vahingossa välitti meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se yksi oppilas oli se, joka pelkää koiria ja on pahasti allerginen siitepölylle.
Toimistotöissä olen hieman pöyristynyt jos en kuitenkaan kyynistynyt. Olin töissä osastolla, missä esimies vaihtui muutaman kerran ja tilalle tuli lopulta henkilö, joka vain esitti esimiestä. Ei siis ihan totta edes aikonut opetella työtään, perehtynyt järjestelmiin, asiakkaisiin, ei mihinkään. Ihan pokkana tuli töihin puhumaan säästä ja kielsi alaisilta mm. palaverit. Aika absurdi tilanne kun jatkuikin vuosia. Itse lähdin litomaan.
Tein kovasti töitä ja kiitokseksi sain puukkoa selkään verbaalisesti. Enää en pidä työyhteisöäni, menneitä tai tulevia, minkään arvoisena.