Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitinä ulkomailla - kokemuksia?
15.02.2023 |
Miehelleni on tulossa työkomennus ulkomaille, kyseessä vähintään kaksi vuotta, mahdollisesti pysyvä. Meillä on kaksi lasta, päiväkoti- ja kouluikäiset, ja mietinnässä on, miten minä tekisin työni suhteen. Todennäköisesti olisi mahdollista jatkaa nykyisessä työssä etänä, taloudellisesti se ei olisi välttämätöntä.
Löytyykö täältä kokemusta asumisesta vieraassa maassa kotiäitinä, oliko toimiva ratkaisu vai oletteko kaivannut omaa työtänne? Jos tuosta on pidempi aika, miten olette työllistyneet myöhemmin?
Muitakin kokemuksia lapsiperheen muutosta ulkomaille saa mieluusti jakaa (meillä kohteena länsieurooppalainen maa).
Kommentit (18)
Mitä teet siinä vaiheessa, kun miestä alkaa uuden maan naiset eksoottisina houkuttaa vähän liikaakin, ja olet jättäytynyt pois töistä, eli et pysty elättämään itseäsi? Aikooko mies muuten hoitaa eläkemaksusi ajalta, jolloin et voi tehdä sitä itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tavallaan toimiva ratkaisu mutta kyllä kaipasin omaa työtä, lasten kasvaessa olisin varmasti jossain vaiheessa hakeutunut kielikursseille ja sitten etsinyt töitä, mutta palattiinkin jo Suomeen sitten, toki jonkun verran opin kieltä itse opiskellen ja yrittämällä keskustella paikallisten kanssa. Vähän yksinäistä se oli kun omat kaverit ja sukulaiset Suomessa, miehellä oli työyhteisö. Mutta yhden hyvän kaverin sain sieltä jolla on saman ikäinen kuopus kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä kysymyksenä, mihin päin työkomennus olisi? Mietin vain, minkälaiset lasten hoito/koulu- ja sinun työssäkäyntimahdollisuudet kohdemaassa on. Puhutko kieltä?
Uskoisin, että pelkkä kotiäitinä vieraassa maassa oleminen on itsellesi raskaampaa kuin mitä yhdistetty arki, jossa sinulla itselläsi on mielekästä tekemistä ja saisit myös sosiaalisia kontakteja paremmin kohdemaasta.
En nyt omakohtaisesti voi puhua kyllä kokemuksesta kotiäidin, itse olen aina ollut se, joka muuttaa milloin minnekin työn perässä ja se työ on tavallaan aina toiminut siihen arkeen ja yhteiskuntaan sulauttavana tekijänä. Toivottavasti siis joku pystyy vastaamaan ihan tuohon varsinaiseen kysymykseesikin :)
Länsieurooppalainen maa, puhun kieltä jonkin verran, mutta en täydellisesti. Kohteessa on kansainvälisiä kouluja, pystyisin jatkamaan omaa työtäni etänä tai todennäköisesti työllistymään kv-firmaan (kys. maan kielellä en usko, että pystyisin heti työskentelemään asiantuntijatyössä). Jotenkin mietin, menisikö liian rankaksi, jos mies kiinni työssään, erilainen päivähoitojärjestelmä kuin Suomessa ja ilmeisesti koulu kuitenkin vaatisi sitä, että viedään ja haetaan aina, ja tulisi vielä uusi työ siihen päälle. Täytyy pohtia!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä vaiheessa, kun miestä alkaa uuden maan naiset eksoottisina houkuttaa vähän liikaakin, ja olet jättäytynyt pois töistä, eli et pysty elättämään itseäsi? Aikooko mies muuten hoitaa eläkemaksusi ajalta, jolloin et voi tehdä sitä itse?
Ehdottomasti tulisi järjestelyjä eläkkeeni suhteen tuolta ajalta. Mikäli ero tulisi, minulla on ihan hyvä koulutus ja työkokemus, joten enköhän onnistuisi taas työllistymään, ainakin sitten Suomessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oli tavallaan toimiva ratkaisu mutta kyllä kaipasin omaa työtä, lasten kasvaessa olisin varmasti jossain vaiheessa hakeutunut kielikursseille ja sitten etsinyt töitä, mutta palattiinkin jo Suomeen sitten, toki jonkun verran opin kieltä itse opiskellen ja yrittämällä keskustella paikallisten kanssa. Vähän yksinäistä se oli kun omat kaverit ja sukulaiset Suomessa, miehellä oli työyhteisö. Mutta yhden hyvän kaverin sain sieltä jolla on saman ikäinen kuopus kuin meillä.
Saako kysyä, missä päin maailmaa olitte, ja miten normi arkipäiväsi yleensä meni? Oliko lapsia kotihoidossa, koulussa vai sekä että? Miten lasten sopeutuminen meni?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä kysymyksenä, mihin päin työkomennus olisi? Mietin vain, minkälaiset lasten hoito/koulu- ja sinun työssäkäyntimahdollisuudet kohdemaassa on. Puhutko kieltä?
Uskoisin, että pelkkä kotiäitinä vieraassa maassa oleminen on itsellesi raskaampaa kuin mitä yhdistetty arki, jossa sinulla itselläsi on mielekästä tekemistä ja saisit myös sosiaalisia kontakteja paremmin kohdemaasta.
En nyt omakohtaisesti voi puhua kyllä kokemuksesta kotiäidin, itse olen aina ollut se, joka muuttaa milloin minnekin työn perässä ja se työ on tavallaan aina toiminut siihen arkeen ja yhteiskuntaan sulauttavana tekijänä. Toivottavasti siis joku pystyy vastaamaan ihan tuohon varsinaiseen kysymykseesikin :)
Länsieurooppalainen maa, puhun kieltä jonkin verran, mutta en täydellisesti. Kohteessa on kansainvälisiä kouluja, pystyisin jatkamaan omaa työtäni etänä tai todennäköisesti työllistymään kv-firmaan (kys. maan kielellä en usko, että pystyisin heti työskentelemään asiantuntijatyössä). Jotenkin mietin, menisikö liian rankaksi, jos mies kiinni työssään, erilainen päivähoitojärjestelmä kuin Suomessa ja ilmeisesti koulu kuitenkin vaatisi sitä, että viedään ja haetaan aina, ja tulisi vielä uusi työ siihen päälle. Täytyy pohtia!
Ap
En menisi töihin, sillä lasten tukeminen uudessa ympäristössä vie jo aikaa ja voimia. Itse ulkosuomalaisena, osa-aikaisesti työssäkäyvänä äitinä olen välillä todella uupunut niihin tarhan ja koulun vaatimuksiin. Ei täällä keski-Euroopassa juuri kukaan alle 14-vuotiaan äiti tee suomalaisittain täyspäiväistä työtä, sillä kuka sen kodin ja lapset ehtisi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä kysymyksenä, mihin päin työkomennus olisi? Mietin vain, minkälaiset lasten hoito/koulu- ja sinun työssäkäyntimahdollisuudet kohdemaassa on. Puhutko kieltä?
Uskoisin, että pelkkä kotiäitinä vieraassa maassa oleminen on itsellesi raskaampaa kuin mitä yhdistetty arki, jossa sinulla itselläsi on mielekästä tekemistä ja saisit myös sosiaalisia kontakteja paremmin kohdemaasta.
En nyt omakohtaisesti voi puhua kyllä kokemuksesta kotiäidin, itse olen aina ollut se, joka muuttaa milloin minnekin työn perässä ja se työ on tavallaan aina toiminut siihen arkeen ja yhteiskuntaan sulauttavana tekijänä. Toivottavasti siis joku pystyy vastaamaan ihan tuohon varsinaiseen kysymykseesikin :)
Länsieurooppalainen maa, puhun kieltä jonkin verran, mutta en täydellisesti. Kohteessa on kansainvälisiä kouluja, pystyisin jatkamaan omaa työtäni etänä tai todennäköisesti työllistymään kv-firmaan (kys. maan kielellä en usko, että pystyisin heti työskentelemään asiantuntijatyössä). Jotenkin mietin, menisikö liian rankaksi, jos mies kiinni työssään, erilainen päivähoitojärjestelmä kuin Suomessa ja ilmeisesti koulu kuitenkin vaatisi sitä, että viedään ja haetaan aina, ja tulisi vielä uusi työ siihen päälle. Täytyy pohtia!
Ap
En menisi töihin, sillä lasten tukeminen uudessa ympäristössä vie jo aikaa ja voimia. Itse ulkosuomalaisena, osa-aikaisesti työssäkäyvänä äitinä olen välillä todella uupunut niihin tarhan ja koulun vaatimuksiin. Ei täällä keski-Euroopassa juuri kukaan alle 14-vuotiaan äiti tee suomalaisittain täyspäiväistä työtä, sillä kuka sen kodin ja lapset ehtisi hoitaa.
Jotenkin alkuun pidin itsestäänselvänä, että työskentelisin ihan normaalisti, mutta olen tosiaan alkanut miettiä asiaa tarkemmin. Tuolla ymmärtääkseni tosiaan on aika yleistä myös, että äidit ovat kotona, mikäli eivät ole yksinhuoltajia, koulu vaatii osallistumista, ei ole mitään subjektiivisia päivähoito-oikeuksia. Toisaalta vaakakupissa painaa oman uran "uhraaminen" ja ahdistaako olla ilman omia tuloja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että lapset laitetaan täällä muualla tarhaan oppimaan sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista. Useimmiten lapset haetaan jo kello 14, jonka jälkeen sinne jää vaan kourallinen lapsia kello 16 asti, joiden äidit ovat pidempään töissä. Tarhan aukioloajatkin ovat meillä vain 7.30-16.00.
Koulussa tosiaan odotetaan vanhempien osallistumista ja koulupäivä saattaa loppua yhtäkkiä aiemminkin, jos opettaja on sairas jne. Eikä vois kuvitellakaan, että lapsi kävelisi yksin kouluun ja takaisin. Täällä vaani juuri viime viikolla taas joku tyyppi alakoulun edessä autossaan ja oli yrittänyt jututtaa lapsia. Onneksi yksi äiti oli puuttunut asiaan. Ei valitettavasti edes eka kerta, että sellaista on tapahtunut tämän kouluvuoden aikana.
Koska kouluissa ei välttämättä ole lounasta, pitää ruoka olla kotona valmiina.
Ymmärrän huolen omasta urasta, mutta toisaalta lapset ovat niin hyvin pienen aikaa pieniä Minkälainen talouspoliikka teillä oli aikanaan sun äitiyslomalla? En aina ihan ymmärrä sitä suomalaista tapaa, että pitäisi maksaa kaikki puoliksi. Täällä nimittäin on tavallista, että mies maksaa kuluja huomattavasti enemmän, arvostaa naisen työpanosta kotona ja on oikeasti ylpeä siitä.
Se ulkosuomalainen äiti
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että lapset laitetaan täällä muualla tarhaan oppimaan sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista. Useimmiten lapset haetaan jo kello 14, jonka jälkeen sinne jää vaan kourallinen lapsia kello 16 asti, joiden äidit ovat pidempään töissä. Tarhan aukioloajatkin ovat meillä vain 7.30-16.00.
Koulussa tosiaan odotetaan vanhempien osallistumista ja koulupäivä saattaa loppua yhtäkkiä aiemminkin, jos opettaja on sairas jne. Eikä vois kuvitellakaan, että lapsi kävelisi yksin kouluun ja takaisin. Täällä vaani juuri viime viikolla taas joku tyyppi alakoulun edessä autossaan ja oli yrittänyt jututtaa lapsia. Onneksi yksi äiti oli puuttunut asiaan. Ei valitettavasti edes eka kerta, että sellaista on tapahtunut tämän kouluvuoden aikana.
Koska kouluissa ei välttämättä ole lounasta, pitää ruoka olla kotona valmiina.
Ymmärrän huolen omasta urasta, mutta toisaalta lapset ovat niin hyvin pienen aikaa pieniä Minkälainen talouspoliikka teillä oli aikanaan sun äitiyslomalla? En aina ihan ymmärrä sitä suomalaista tapaa, että pitäisi maksaa kaikki puoliksi. Täällä nimittäin on tavallista, että mies maksaa kuluja huomattavasti enemmän, arvostaa naisen työpanosta kotona ja on oikeasti ylpeä siitä.
Se ulkosuomalainen äiti
Hoitovapaan ajalta mies maksoi kaiken, vanhempainvapaalla tulojen suhteessa, kuten muutenkin. Ei mitään absoluuttista "kaikki puoliksi", sellaiseen en lähtisi, kun kuitenkin molemmat panostetaan tähän työllämme sekä kotona että sen ulkopuolella. Tulojen puolesta ei sinällään olisi ongelmaa, mutta toki mietityttää ajatus toisen tuloilla elämisestä, kun olen itseni nuoresta pitäen elättänyt ja pyrkinyt myös omaan urakehitykseen panostamaan. Toisaalta ajatus siitä, että saisi keskittyä lapsiin houkuttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin vuoden satsaus lapsiin kannattaa! Lapset todellakin kaipaavat tukea muutoksessa, ja sekä koulu että päiväkoti edellyttävät vanhempien panosta. Yhteiskunta on rakentunut pitkälti kotiäitiyden varaan (lyhyet koulu- ja pvkotipäivät, lasten vienti/haku, kotilounas etc), joten oma työnteko voi olla kovin hankalaa.
Edustusrouvan päiväkirja blogissa kirjoittaja on paljon pohtinut sitä miten on kokenut kotiäitiyden miehen uran vuoksi vaihtuvissa ( ja "vaikeissa" ,kuten vaikka Sudan) maissa.
Hän on pitänyt ratkaisustaan. Ulkosuomalaisten blogit ryhmästä Facebookista löydät myös halutessasi paljon keskustelua aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edustusrouvan päiväkirja blogissa kirjoittaja on paljon pohtinut sitä miten on kokenut kotiäitiyden miehen uran vuoksi vaihtuvissa ( ja "vaikeissa" ,kuten vaikka Sudan) maissa.
Hän on pitänyt ratkaisustaan. Ulkosuomalaisten blogit ryhmästä Facebookista löydät myös halutessasi paljon keskustelua aiheesta.
Kiitos vinkistä, täytyykin tutustua tuohon ryhmään. Ihan noin eksoottisiin maihin meille en usko tulevaisuudessakaan tulevan tarvetta muuttaa, mutta muiden kokemuksista on kiinnostavaa lueskella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden satsaus lapsiin kannattaa! Lapset todellakin kaipaavat tukea muutoksessa, ja sekä koulu että päiväkoti edellyttävät vanhempien panosta. Yhteiskunta on rakentunut pitkälti kotiäitiyden varaan (lyhyet koulu- ja pvkotipäivät, lasten vienti/haku, kotilounas etc), joten oma työnteko voi olla kovin hankalaa.
Joo ei se työ sinällään ole elämäni sisältö, jotenkin tuntuu olevan vaan aika korkea henkinen kynnys ajatella luopuvansa mieluisasta työstä, joka on kuin minulle tehty. Toisaalta, ehkä se olisi myös mahdollisuus kehittää jollain aikavälillä jotain uutta, vielä omannäköisempää, ja nyt panostaa lapsiin. Kiitos näkemyksistä ja sparrailusta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä kysymyksenä, mihin päin työkomennus olisi? Mietin vain, minkälaiset lasten hoito/koulu- ja sinun työssäkäyntimahdollisuudet kohdemaassa on. Puhutko kieltä?
Uskoisin, että pelkkä kotiäitinä vieraassa maassa oleminen on itsellesi raskaampaa kuin mitä yhdistetty arki, jossa sinulla itselläsi on mielekästä tekemistä ja saisit myös sosiaalisia kontakteja paremmin kohdemaasta.
En nyt omakohtaisesti voi puhua kyllä kokemuksesta kotiäidin, itse olen aina ollut se, joka muuttaa milloin minnekin työn perässä ja se työ on tavallaan aina toiminut siihen arkeen ja yhteiskuntaan sulauttavana tekijänä. Toivottavasti siis joku pystyy vastaamaan ihan tuohon varsinaiseen kysymykseesikin :)
Länsieurooppalainen maa, puhun kieltä jonkin verran, mutta en täydellisesti. Kohteessa on kansainvälisiä kouluja, pystyisin jatkamaan omaa työtäni etänä tai todennäköisesti työllistymään kv-firmaan (kys. maan kielellä en usko, että pystyisin heti työskentelemään asiantuntijatyössä). Jotenkin mietin, menisikö liian rankaksi, jos mies kiinni työssään, erilainen päivähoitojärjestelmä kuin Suomessa ja ilmeisesti koulu kuitenkin vaatisi sitä, että viedään ja haetaan aina, ja tulisi vielä uusi työ siihen päälle. Täytyy pohtia!
Ap
En menisi töihin, sillä lasten tukeminen uudessa ympäristössä vie jo aikaa ja voimia. Itse ulkosuomalaisena, osa-aikaisesti työssäkäyvänä äitinä olen välillä todella uupunut niihin tarhan ja koulun vaatimuksiin. Ei täällä keski-Euroopassa juuri kukaan alle 14-vuotiaan äiti tee suomalaisittain täyspäiväistä työtä, sillä kuka sen kodin ja lapset ehtisi hoitaa.
Totta tuo, että tukeminen vie aikaa. Mutta lopussa on sen kaiken arvoista. Lapsista kasvaa avarakatseisia kansainvälisiä ja fiksuja nuoria. Suomen piirit ja kuviot on niin pieniä, että tuosta on lapsille pelkkää hyvää varsinkin tulevaisuudessa. Maailma aukeaa koko ajan enemmän. Oppivat myös nopeasti uuden kielen, mikä taas helpottaa kielten oppimista tulevaisuudessa entisestään. Lapsista tuskin tuon kokemuksen jälkeen tulee mitään peräkammarijuntteja tms kylähulluja.
Mies lähtee töihin ulkomaille ja äiti jää lasten kanssa Suomeen. Äiti ja lapset saavat pitää tutun elämänsä ja työnsä ja koulunsa. Onko kukaan miettinyt näissä kuvioissa, miten itsekästä on lähteä ulkomaille töihin ja uhrata sitten kaikki muu? Entä sitten jos lapsissa on erityislapsi, joka ei pärjää edes suomalaisessa koulussa äidinkielellään? Äitikö sitten opettaa tällaista lasta kotona ulkomailla?
Minä olin aikanani kotiäitinä. Sitten sain osa-aikatyön. En millään olisi pystynyt käymään kokoaikatyössä. Työpäivät oli siellä 9-18, välissä toki parin tunnin ruokatuntia. Aupairilla tietty homman olisi voinut pyörittää, mutta ei muuten. Päivökouluikäisten (3-5 v) koululuokassa oli 24 lasta ja yksi aikuinen, niin iltapäiväkerho oli vielä hurjempi.
Vierailija kirjoitti:
Mies lähtee töihin ulkomaille ja äiti jää lasten kanssa Suomeen. Äiti ja lapset saavat pitää tutun elämänsä ja työnsä ja koulunsa. Onko kukaan miettinyt näissä kuvioissa, miten itsekästä on lähteä ulkomaille töihin ja uhrata sitten kaikki muu? Entä sitten jos lapsissa on erityislapsi, joka ei pärjää edes suomalaisessa koulussa äidinkielellään? Äitikö sitten opettaa tällaista lasta kotona ulkomailla?
Tätäkin olen miettinyt vaihtoehtona, mutta kyllä minuakin kiinnostaisi kokeilla ulkomailla asumista, varsinkin kun kohdemaa olisi ihan hyvänoloinen ja kuitenkin puhun jonkun verran kieltä. Tietyiltä osin asiat siellä paremminkin kuin Suomessa. Nyt olisi ihan hyvä hetki lähteä, kun lapset ovat vanhempia, on aina haastavampaa.
Toki mikäli suuria ongelmia tulisi, lapset eivät millään sopeutuisi tms. pääseehän sieltä tarvittaessa takaisin.
Ensimmäisenä kysymyksenä, mihin päin työkomennus olisi? Mietin vain, minkälaiset lasten hoito/koulu- ja sinun työssäkäyntimahdollisuudet kohdemaassa on. Puhutko kieltä?
Uskoisin, että pelkkä kotiäitinä vieraassa maassa oleminen on itsellesi raskaampaa kuin mitä yhdistetty arki, jossa sinulla itselläsi on mielekästä tekemistä ja saisit myös sosiaalisia kontakteja paremmin kohdemaasta.
En nyt omakohtaisesti voi puhua kyllä kokemuksesta kotiäidin, itse olen aina ollut se, joka muuttaa milloin minnekin työn perässä ja se työ on tavallaan aina toiminut siihen arkeen ja yhteiskuntaan sulauttavana tekijänä. Toivottavasti siis joku pystyy vastaamaan ihan tuohon varsinaiseen kysymykseesikin :)