Hirveä olo, kun uusi kaveri haluaisi ystävyyttä, mutta itse haluan vain perua...

Up

Puhu vain perheestäsi ja kieltäydy tapaamisista, koska olet perheesi kanssa. Kyllä se kyllästyy.

Aika kurja tilanne, kun et haluaisi varmaankaan loukata. En osaa neuvoa.

Ymmärrän mitä tarkoitat. En osaa minäkään neuvoa, mutta ei sinun ainakaan tarvitse tuntea tuosta mitään syyllisyyttä. Ei ihmisten tarvitse väkisin kaveerata ja viettää säännöllisesti aikaa sellaisten kanssa, joiden seurassa ei viihdy. Ei säälistä, ei velvollisuudentunnosta.

Kerran kaveerasin puoliksi "säälistä" yhden yksinäisen nuoremman naisen kanssa, josta kuoriutuikin sitten todella häiriintynyt tapaus. Uhkaili itsem*rhalla, jos en ole enää hänen ystävänsä. Lopulta oli pakko laittaa välit poikki ihan kokonaan. En väitä, että tämä sinun kaverisi on samanlainen - taitaa olla aika harvinaisia tällaiset sekopäät - mutta minut tuo kokemus sai todella varovaiseksi uusien ihmisten kanssa. Tärkein hälytysmerkki minulle on se, kun joku yrittää hyvin nopeasti läheiseksi ystäväksi ja kertoo liian nopeasti yksityisiä asioitaan.

Hänellä on ollut masennustaustaa, oli kaksi kertaa sairaslomalla lähes vuoden sen takia. Hän asuu äitinsä kanssa ja käy osapäivätöissä, muttei rahan takia tarvitsisi. Olemme niin eri maailmoista. Olen niin pahoillani tästä ja vatvon mielessäni tätä, mutten yksinkertaisesti pärjää tässä tilanteessa. Ja kiitos sinulle #4, ymmärrät mitä käyn läpi. Ap

Jos olisin tuo nainen, arvostaisin rehellisyyttä sinulta. Vaikka se varmasti harmittaisi, haluaisin kyllä silti totuuden. Sitä ei tarvitse tehdä rumasti. Kertoisit hänelle, että hän on herttainen ihminen ja hyvä tyyppi, mutta sinun elämäsi on kiireistä eikä sinulla ole aikaa nyt uusille ihmissuhteille, ja että elämäntilanteenne ovat niin erilaisia eikä yhteistä kauheasti löydy.

Ei tuosta oikein ole helppoa tietä ulos. Jos alat välttelemään häntä, hän kyllä tajuaa senkin ja itselleni sellainen olisi vielä ikävää totuuttakin suurempi pettymys.

MIksi ystävien yhteisten intressien ja puheenaiheiden aina pitäisi seurata samanlaisesta elämästä?

Ettekö te voisi puhua vaikka taiteesta tai politiikasta tai luonnosta tai liikunnasta tai pikkukivistä?

Sinusta tulee lepso!

Elä elämääsi, vastaa että on kiirettä. Jos ehdottaa jotain, olette sopineet perheinesi muuta. Älä itse ota yhteyttä. Anna viestien luvun viivästyä tarkoituksella. Näkee sen itse ettet ole niin kiinnostunut tai olet kiireinen.

Tee sillä lailla, että vetoa perhekiireisiin tapaamisten suhteen mutta voithan olla silloin tällöin tekemisissä puhelimitse ja muuten, jutelkaa niitä näitä jos toinen ei ole ihan hirveä yksinpuhuva energianviejä. Kyllä kumpikin huomaa jos menee hirveän väkinäiseksi ja hänkin ymmärtää lopettaa. Ymmärrän, jos oikeasti ei ole yhteistä ja sitä fiilistä ei voi sivuuttaa olivat ne syyt sitten kelläkin mitäkin. Häntä tulee kyllä loukkaamaan jos sanot tosi suoraan.

Itseäni eivät jotkut tuloerot ja eri perhetilanne haittaa yhtään mutta se hankala fiilis kyllä kertoo. Itseäni vaivaa joissain ihmisissä se, että haluavat olla todella usein jonkun uuden tuttavuuden kanssa tekemisissä ja soitellaan ja viesteillään monta kertaa viikossa että lähdetäänkö yhdessä k-kaupan ilta-aleen ja viemään suunnilleen roskapussi ja tämä toistuu vaikka kuinka vihjailee (ei vois vähempää kiinnostaa yhdessä maksalaatikon osto ja viihdyn tosi hyvin yksin) ja ahdistaa ja sitten menee välit. En ole läheisempien ystävienikään kanssa jatkuvasti tekemisissä, miksi siis jonkun roikkujan vaikka ei häntä vastaankaan ole mitään.