Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään aikuisella lapsella skitsofreniaa? Miten jaksatte jatkuvia harhoja ja sekavuutta? Olen niin loppu.
12.02.2023 |
Lapsellani diagnosoitiin 22-vuotiaana masennus ja ahdistus, pystyi vielä opiskelemaan. Sitten sairastui ekaan psykoosiin. Oli sairaalassa kaksi kuukautta, sai sairaslomaa puoli vuotta. Kävi ahkeraan avohoidossa. Söi lääkkeet, mutta oli vaisu ja alkoi lihomaan sekä persoonallisuus muuttui.
Puolen vuoden jälkeen sairaslomaa jatkettiina lopulta se muuttui määräaikaiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Sairastui uudestaan psykoosiin, ja maniaan, diagnosoitiin harvinainen skitsoaffktiivinen häiriö (osia skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta). Ei tähän päivään mennessä ole kyennyt uudelleen opiskelemaan, on nyt 28 vuotias. Harmittaa. Soittelee minulle hätääntyneenä useamman kerran päivässä. Saattaa olla todella hämmentynyt vähän kaikenlaisesta. Jutut välillä aika sekavia.
Otin yhteyttä hänen avohoitoon ja selvisi että eläkkeen takia aikoja on antaa enää kerran kuussa. Se ei mielestäni riitä ja aloitin taistelun, jotta saisin lisää hoitoa lapselleni. Se on kesken, toistaiseksi ei muutosta.
Olen ihan loppu. Kenellekään en viitsi puhua paitsi miehelleni, koska hävettää ja harmittaa. Olen myös huolissani lapsen yksityisyydestä. Mitä ihmettä tässä kannattaisi tehdä, että hän saa apua ja minä vähän lepoa? Käyn töissä, mutta työteho laskenut.
Kommentit (25)
Eikö kellään ole samaa kokemusta? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielisairaudet on tuollaisia. Pitäisi saada sopiva lääkitys, että arki sujuisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaudet on tuollaisia. Pitäisi saada sopiva lääkitys, että arki sujuisi.
Joo, on kokeiltu ainakin kymmentä eri lääkettä. Lastani pelottaa myös myrkytetyt tabletit eli ei ota lääkkeitääm useinkaan kotona. Joudun maanittelemaan puhelimitse että ottaisi, enkä siltikään tiedä ottaako.
Ei ole samaa kokemusta, mutta mietin sitä, että hän siis kuitenkin asuu omillaan. Eikö ole vertaisryhmiä hänelle ja sinullekin omaa? Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hävettää? Ei ole sinun tai lapsesi syy että hän sairastui ja että joutuu hänelle hoitoa vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole samaa kokemusta, mutta mietin sitä, että hän siis kuitenkin asuu omillaan. Eikö ole vertaisryhmiä hänelle ja sinullekin omaa? Voimia!
Asuu omillaan mutta välillä on täällä meillä vanhemmilla. Sillon asiat tuppaavat suoriutua paremmin, koska voin esim vahtia lääkkeidenoton kanssa. Paras olisi tuettu asuminen, johon on nyt jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä vaikuttaa siltä, että nyt on joku vinossa. Joko lääkitys ei oo kunnossa tai sitten tullut uusia mt-ongelmia. Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa oo kun yrittää saada aika psykiatrille hoitajien kautta asioita selvittelemään.
Olisiko joku tuettu asuminen mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkityksiä saa nykyään injektioina, niin ei tarvitse joka päivä itse muistaa ja ottaa.
oletteko käyneet amerikassa? Sieltä saa rasvaliukoista b1 vitamiinia nimeltään benfotiamiini jonka pitäisi korjata aivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeiden haittavaikutukset? Alkoholi? Lääkitys aiheuttaa joillekin sekavuutta, tulee zombimainen. Onko muita valmisteita päälle esim. unilääke tai e-pilleri, siitä tulee tokkuraiseksi jotkut. Nuorena moni on hätääntynyt, jos ahdistaa. Onko vitamiineja, joista apua.
Minulla on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Olen sairastanut psykoosin kolme kertaa. Psykoosien välissä olen pystynyt suorittamaan jonkin verran yliopisto-opintoja. Haaveena olisi päästä joskus työelämään. Tsemppiä sinulle ja pojallesi! Omalla kohdalla ainakin lääkitys on ollut todella tärkeä asia. Oikeanlainen keskusteluhoito on myös tärkeää. Olen niiden lisäksi yrittänyt kuntouttaa itseäni terveellisillä elämäntavoilla, eli ruokavaliolla, liikunnalla ja riittävillä yöunilla. Alkoholia en käytä ja kahvia en juo, koska ne saattavat laukaista psykoosioireita. Koeta saada poikasi ottamaan lääkkeet ja huolehtimaan terveellisemmistä elämäntavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä teille kaikille jotka tuette läheisiänne. Töissä usein kohtaa sekavia ihmisiä, kuka mistäkin syystä, ja kyllä työpäivän päätyttyä pyyhkäisen otsaani kun saan sulkea osaston oven perässäni.
Järjestökentästä löytyy tukea omaisille,kannattaa googlettaa.
Tuettu asuminen on hyvä juttu, myös teidän omais491ten kannalta.
*omaisten,. anteeksi kirjoitusvirhe
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään ole samaa kokemusta? :(
On 20 plus nuori, varhsin sairastui. Useita sairaalahoitojaksoja. Nyt asuu palveluasumisessa ja kuormitukseni on lievittynyt, koskasiellä ympärivuorokautinen hoiva ja tuki, ryhmätoimintaa, kävelylenkkejä ym. Tavoite pitkällä aikavälillä on asteittainen itsenäistyminen. Matka on ollut raskas. Nuori tuskin pääsee milloinkaan ns. Normaalielämään. Perhe jää yksin, ihmiset karttavat.
Poikasi eläkkeen takia ei ole antaa aikoja avohoidossa kuin kerran kuussa? Mitä ihmettä, ei tuo voi pitää paikkaansa! Voimia, ja ymmärrän huolesi. Toivon, että poikasi osaisi kuunnella sinua ja ottaa päivystykseen itse yhteyttä. Soita uudelleen jonnekin, katso vaikka oman paikkakuntasi psykiatrisen kriisipäivystyksen numero ja soita sinne. Toki aikuisen kanssa homma ei ole niin nopeaa, eli jos saisit poikasi itse soittamaan sinne, saisi hän apua varmasti nopeastikin, koska toisen puolesta, etenkin jo aikuisen kanssa, odotetaan potilaan itse ottavan yhteyttä.
Tutustu finfami saat itsellesi vertaistukea sekä apua ammattilaistasolla. Entinen nimi oli omaiset mielenterveystyön tukenaa. Tuettu asuminen on paras. Sairastamiseen ei ole syynä se mitä vanhemmat tekivät,tai jättivät tekemättä. Aivosairaus ja todella raskas omaisillekin.
Up