Lue keskustelun säännöt.
Välinpitämättömyys kaikkea kohtaan elämässään. En välitä enää ulkonäöstä, terveydestä, raha-asioista tai työelämästä. Kaikki saa mennä enkä jaksa enää yrittää.
12.02.2023 |
Olen syönyt todella epäterveellisesti tässä vuoden sisään etenkin. Olen lihonut tosi paljon ja näytän aika kamalalta. Olen myöskin ottanut useamman kymmenentuhatta euroa lainaa. Olen eristäytynyt kotiini ja lopettanut työnteon. Poltan tupakkaa ja juon välillä runsaasti alkoholia.
Olen pelkkä varjo entisestäni. Millään ei mitään väliä enkä haluaisi nähdä edes ketään.
Olen kotona ja tuntuu etten jaksa nousta, olen päätynyt vain välitilaan jossa en mene eteenpäin tai mihinkään suuntaan. Kuolemaa suunnittelen. Omalla elämälläkään ei ole merkitystä. Sitä vain toivoo, että tässä parin kuukauden sisään olen jo menehtynyt. Apua ei saa, sitä olen yrittänyt. Tai saa mutta vain lääkkeitä ja saikkua.
En minä oikein tästä enää nouse, koko elämä on ollut aikamoista selviytymistä ja yksi isompi vastoinkäyminen sai minut kaatumaan mentaalisesti niin, etten ole jaksanut sieltä enää nousta vaan vihaan itseäni niin paljon, että olen päättänyt olla yrittämättä enää lainkaan.
Kellään muulla tällaista? Sääliä en todellakaan kaipaa vaan ihan asiallista keskustelua muiden rikkinäisten kanssa jos joku haluaa avautua.
Kommentit (13)
Jos tarjottu apu eli lääkkeet ja saikku ei riitä/kelpaa, niin mitä toivoisit? Pitäisikö jonkun keijukaisen tulla heiluttelemaan taikasauvallaan elämäsi ja olosi kuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet masentunut ihan selkeästi. Lääkkeitä kannattaa kokeilla useampia jos yksi ei toimi. Ja keskusteluapua tietysti myös pitäisi saada. Lääkäriin vaan uudestaan, kerro siellä koko totuus olostasi.
Voimia.
Ennen sentään jaksoi yrittää vaikka mitä tuli. Silti halusi pärjätä elämässä ja tehdä töitä, oli päämääriä ja unelmia. Siksi tämä nykyinen tilanne on aika epätodellinenkin ja joskus on vaikeaa kohdata tätä nykyistä tilannetta ja myöntää, että nyt on kyllä asiat todella vinksallaan. En vaan kuitenkaan jaksa enkä näe elämässä mitään suorittamisen arvoista. Ei jaksa yhtään ponnistaa ja kehitellä päässään hienoja kuvia, että kyllä tästäkin selvitään ja nousisin voittajana kaikesta. En jaksa edes siihen ryhtyä, en vain halua elää enkä näe elämässä mitään tavoittelemisen arvoista. Ap
Sinä teit saman minkä minä tein aikoinaan. Kunnolla läskiksi vaan kaikki ja nopeasti pohjalle. Hälläväliä kohti tuhoa. Sitten yksi päivä sitä heräsi ja havahtui mitä helvettiä olen mennyt tekemään?! Ei se matka pohjalle, mutta varustaudu siihen että joku päivä iskee elämänhalu. Se on armoton.
Sulla voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö koska olet kuitenkin lainaa jaksanut ottaa. Impulsiivisuus. Sitten vajoat taas pohjamutiin.
Jos olet pohjalla niin ole siellä tai sitten sieltä on vaan yksi suunta; eli ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut ihan selkeästi. Lääkkeitä kannattaa kokeilla useampia jos yksi ei toimi. Ja keskusteluapua tietysti myös pitäisi saada. Lääkäriin vaan uudestaan, kerro siellä koko totuus olostasi.
Voimia.
Olen pyytänyt keskusteluapua. Viimeksi taas kun oli soittoaika lääkärin kanssa niin sanoin, että tarvitsisin nyt jotain ammattiapua, että tulisi nähdyksi tämän olotilan kanssa. Laittoi mt-tiimille viestiä ja kartoituslomakkeen jonka täytin. Tuli viestiä perässä myöhemmin, etteivät voi ottaa minua mt-tiimin piiriin vaan ehdottivat diakoniassa käyntiä. Olen liian masentunut ja tilanteeni on aika vaikea, joten odottelen psykatrialle aikaa jota ei koskaan tule. Lääkärikin sanoi, että vaikka tulisi niin ei se psykatrikaan voi ihmeitä tehdä vaan kartoittaa vaan tätä tilannetta. Se on varmaan totta.
Itsestähän se olisikin kiinni, pitäs lähtee elämään mutta en minä vaan saa sitä impulssia siihen enkä pääse ylös täältä. Ulkomaailma on yhtä pelottavaa kuin, että lähtisi painimaan ison eläimen kanssa. En uskalla enää lähteä elämään mukaan. Ennen tällaista ei ollut, nykyään on sellainen harso elämän ja minun välissä. Olisipa edes hyvä ystävä joka tulisi ja osottaisi minulle jotain arvokasta, lähtisi vaikka käsi kädessä kanssani ulos ja olisi turvana. Tää on ihan sairasta tämä oman pääni kanssa kamppailu, siksi se kuolemakin tuntuu ainoalta ratkaisulta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö koska olet kuitenkin lainaa jaksanut ottaa. Impulsiivisuus. Sitten vajoat taas pohjamutiin.
Jos olet pohjalla niin ole siellä tai sitten sieltä on vaan yksi suunta; eli ylöspäin.
Niin no eihän sitä voi kieltää mutta en ehkä usko tuohon. En sitä ole ottanut kuitenkaan siksi, että olisin valloittamassa maailmaa tai ollut jotenkin maaninen vaan otin, että saisin edes jostain iloa. Pystyisin hetkeksi unohtamaan kaiken muun ja täydensin oloani rahalla, materialla ja kaikella sellaisella, että todellisuus unohtuu. Sama se on syömisen ja alkoholin kanssa. Todellisuutta täytyy jollain tavalla muuttaa.
Olen myös yrittänyt kuunnella tunteitani ja itkenytkin syvästi. Ei se ole kokonaistilannetta muuttanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta alkoholilla läträys ja syö kiltisti ne lääkkeet ja liiku niin vointi alkaa parantua. Mut valitettavasti se karutotuus iskee päin naamaa, että selvinpäin näkee koko elämänsä kurjuuden jolloin voi masentua lisää. Mutta siks just noi lääkkeet on. Ne alkaa vaikuttamaan parin viikon päästä, jos ovat siis toimivia lääkkeitä. Voit vaihtaa ne, jos eivät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin elämän merkityksellisyys jotenkin kadonnut, mutta koen sen johtuvan tästä paikasta jossa elän. Ei tunnu kodilta.
Joutavaa raatamista koko elämä.