Minusta on todella tyhmää kun vuosia avoliitossa olleet

menevät sitten oikein kirkossa naimisiin häähuntujen kanssa, isota kalliit häät pidetään ja saattaapa muutama muksukin pyöriä jo valmiiksi tehtynä, kintuissa.

Miksi ihmeessä? miksi kaikki aloitetaan nykyään vähän kuin väärästä päästä.

Jos pitää vihille mennä niin miksi pidetään sellaset suurelliset häät kun ollaan jo vanha pari?

Tosin emme mekään vielä ole naimisissa ja olemme olleet yhdessäkin jo 21 vuotta... MUTTA mitään suuria häitä emme TODELLAKAAN pidä! Tuntuisi se vähän tyhmältä, joo. Sitäpaitsi minusta rahat voi laittaa johonkin järkevämpäänkin, kuten matkaan tai asumiseen...

Rahaa menee, kun ostaa juhlavaatteet, lahjat ym ja pari eroaa kuitenkin muutaman vuoden sisään. Älkää siis turhaan kutsuko minua!

Olin tässä muutama vuosi sitten. Parilla oli jo kaksi lasta ja kerran oli ehditty erotakin ja sitten pidettiin ne prinsessahäät ja 200 vierasta oli kutsuttu.

Mutta kuis ollakaan puolen vuoden päästä, ennenkuin häätkään oli maksettu, pari erosi. Nyt molemmilla on uudet kumppanit.

niin tuskin tarkoittaa että kaikille pitkään avoliitossa asuneille lapsellisille käy samoin. Heidän tapauksessaan ehkä naimisiinmenolla koitettiin paikata jotain suhteen säröjä eikä tajuttu ettei se mitään muuta. Siitähän kertoo sekin että kyseinen pari oli jo kertaalleen eronnut.

Huntua ei ollut, mutta muuten häät olivat kyllä ihan perinteisen kaavan mukaiset. Jätti-isoja niistä ei tullut, kun meillä ei sitä sukua niin ole, mutta ei ne mitkään "vain lähipiirin" bileetkään olleet.



Syy: Meille häät olivat ehdottoman ainutlaatuinen tilaisuus, nimenomaan juuri meille kahdelle. Halusimme häistä ikimuistoiset, emmekä jaksaneet häpeillä sitä, että häät eivät olleet miehelle ensimmäiset.

Ehkä he haluavat isot juhlat?



Itse olen miettinyt sitä, että jos eroaisin ja menisin uudelleen naimisiin (ap:n tapauksessa pari meni ensimmäistä kertaa naimisiin), en haluaisi samanlaisia, perinteisiä häitä, jotka omani olivat aikoinaan. Tuntuisi oudolta toistaa samaa muuten paitsi eri miehen kanssa. Luulen, että juhlat olisivat hyvin pienet, tyyliin kalliolla avojaloin vihkipapin ja todistajien läsnäollessa. Näitä kun mietin ääneen, mies kyllä aina vienosti pyytää: "Ota kuitenkin minut vielä mukaan!" Joo, otan mä sen vieläkin, eikä vain todistajaksi!

Ennen vanhaan mentiin kihloihin ja se oli suhteen koeaikaa: sulhasen ja morsiamen oli hyväksyttävää asua yhdessä, pitihän yhteiseloa testata. Naimisiin pyrittiin vuoden sisällä kihlautumisesta. Ja kun oltiin naimisissa, silloin saivat lapsetkin tulla.



Nykyään ihmiset saavat tehdä vapaammin valintoja, tarvitsematta miettiä valintojensa yhteiskunnallista soveliaisuutta.



Minä tutustuin mieheeni muutama vuosi sitten, ja olemme olleet kihloissa lähes vuoden. Minulle kelpaisi ihan maisterihäätkin, mitä uutta siinä tosiaan on että yhdessä ollaan... Mutta silti, tykkäisin juhlia liittoni virallistamista: ihan vain siitä syystä, että isoja juhlia on hauska järjestää! :) Tilaisuus hauskanpitoon on mielestäni ihan riittävä syy nykypäivänä. Oli häät missä vaiheessa tahansa, ihmiset haluaa tehdä hyviä ja ikimuitoisia päiviä.

kerran olimme tekemässä asioita väärinpäin.

Yhteisiä vuosia takana 15 ja kaksi pientä lasta.



Haettiin pappi ja 2 todistajaa saareen mökillemme. Pantiin päälle valkosta puuvillaa ja käveltiin paljain jaloin papin eteen kalliolle etelätuuleen. Seuraavana iltana yllätettiin parhaat ystävät kertomalla uutinen kesken kesäbileiden ja sitä mukaa sitten uutista eteenpäin sukulaisille kun on nähty. Aivan täydellinen tapa meille ja haaveiden täyttymys. Todellinen toteutunut toive.



Onnea kaikille muillekin virallistaneille, tyylistä riippumatta!

jos tykkää järjestää isot juhlat niin häät nyt ainakin ovat oiva syy.



Ihmetten miksi pariskunnat, jotka haluavat pienet häät muutamien läheisten läsnäollessa menevät aina maistraatissa naimisiin?

Vaikka olen vain tälläinen tapauskovainen, niin minusta olisi romanttista saada papin aamen liitolle. Eli me mentäisiin jossain kappelissa naimisiin papin edessä parin vieraan läsnäollessa (molempien perheet?)



itse naimisiinmenon kyllä ymmärrän vaikka olisi pitempiaikainenkin suhde ja lapsia. Vanhetessa ymmärtää avioliiton tuoman juridisen turvan.

Pakko olla noi ilkee?



Kolmatta lasta odotan. 10 vuotta saman ukon kanssa oon eläny. Ja pitäis jokkut vaisut juhlat pitää? Kiva..



Mää haluan varata kaupungin isoimman kirkon (koska rakastan sitä kirkkoa).

Juhlat jossain nätissä paikassa.

Ja juhlia rakkauttani tähän ukkooni.

Sitten kun se aika on.



Toiset juhlii aikasemmin, toiset myöhemmin.

Toivottavasti et ole mun tuttu, tai ainakin oikeesti jätät tosiaan tulematta häihimme. Haluan että ne on ilosen päivän juhla. Ei tunnu hyvältä jos joku nyrpistelee nenäänsä ja arvostelee.

Me mennään naimisiin suuresta rakkaudesta. Ja halutaan tehä se niinkun meistä tuntuu hyvältä.



Lapset on, ja pysyy. Näin on meistä hyvä. Ja me tehään niinkun meistä tuntuu hyvältä!