Lue keskustelun säännöt.
Olin tänään töissä, missä oli tylsää ja aloin arvostaa omaa työtäni, missä ei ole tylsää ikinä
09.02.2023 |
Omassa työssäni tulee n. 10-15 000 askelta. Klo 7-15 se on koko ajan tossua toisen eteen. Ei ole yksinkertaisesti hetkeä, että ehtisi istua ja omaa puhelinta ei edes ehdi katsoa kuin minuutin. Työkavereiden naamoihin ei kyllästy, koska niillä on yhtä kiire ja ei niitä ehdi nähdäkkään, kuin tauolla vartin verran.
Tänään olin keikkatöissä, missä oli oikeasti todella tylsää. Liikaa työkavereita, liian vähän töitä, töistä oikein tapellaan ja loppuaika on kellon katsomista ja väsyttävää smalltalkkia työkavereiden kanssa. Tuntuu, että koko ajan on jonkun tiellä, vaikkei toisellakaan ole mitään järkevää tekemistä. Koko ajan tulee vilkuiltua kelloa, eikö se liiku lainkaan ja mihinkään ei pääse edes pakoon.
Olin hyvin väsynyt jälkimmäisestä. Aloin arvostamaan omaa työtäni ja nyt näen siinä vain hyviä puolia. On ihanaa, kun päivä on ohi niin nopeasti ja pystyy täysillä keskittymään työn imuun.
Ei ole mitään niin ikävää, kuin tylsä työ ja hitaasti menevä kello.
Kommentit (4)
Ap jatkan. Jälkimmäisessä tylsässä työssä on äärettömän huono työhenki. En yhtään ihmettele, koska heillä on yksinkertaisesti liian tylsää ja tulee käytettyä ylimääräinen aika etsien muiden virheitä. Siellä on liikaa aikaa miettiä moista.
Omassa työssäni on äärettömän hyvä henki, koska nähdään niin vähän työkavereita ja työkaverin näkeminen on vain virkistävä tuulahdus. Siellä ei yksinkertaisesti ole aikaa miettiä kenenkään virheitä, ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on onneksi kyky upota fantasiamaailmoihin hetkinä, joina ei ole erityisesti mitään tekemistä. Mä voisin onnellisena istua vaikka 8 h päivässä tuijottaen seinää tekemättä mitään, mun mielen sisällä pyörisi omatekoiset elokuvat.
Ymmärrän tuon. Tämä fantasiamaailmoihin uppoaminen ei vain ole mahdollista tässä tylsässä työssä, koska paikka oli pieni ja se oli täyteen ahdettu työkavereita. Siellä oltiin kuin sillit suolassa ja aika piti heidän mielestä käyttää smalltalkkailuun. Siinä ei ollut sellaista nurkkaa, mihin olisi voinut mennä piiloon fantasioimaan.
Itselläni on onneksi kyky upota fantasiamaailmoihin hetkinä, joina ei ole erityisesti mitään tekemistä. Mä voisin onnellisena istua vaikka 8 h päivässä tuijottaen seinää tekemättä mitään, mun mielen sisällä pyörisi omatekoiset elokuvat.