Loppuis tää perhanan kesäloma jo pian!!!

Eivätkö isovanhemmat voineet ottaa poikaa hoitoonsa edes pariksi päiväksi? Ymmärrän kyllä Sinua, jos olet koko ajan ollut yksin lapsen kanssa...Ikävää, kun loma ei antanut voimia.

lapsen isä asuu 600km päässä eikä juuria halua lastaan tavata, saati sitten isän vanhemmat. Turvaverkkoja ei ole ja nyt kyllä huomaa miksi sellaisia pitäisi itselleen aktiivisesti osata rakentaa, että ei tällaiseen pisteeseen elämässään ajautuisi. Ajattelin jo varata ajan lääkärille, mutta katsotaan palautuuko oma mieli kun pääsee taas työelämän makuun ens viikolla. Koskaan elämäni aikana en ole ollut näin yksin ja totaalisen loppu. Huudan lapselle, pyydän anteeksi ja taas itken... Saakohan se pysyviä traumoja tällaisesta?

Lapsi voisi olla välillä aina tässä perheessä esim. viikonloppuja ja sinä saisit omaa aikaa. Ei tarvitse olla ongelmia, jos ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Ovat vain mielissään, jos joku osaa ottaa yhteyttä heihin ennaltaehkäisevässä mielessä. Minäkin olen paljon yksin lasten kanssa mieheni työn vuoksi ja yhteen aikaan myös huusin lapsille tosi paljon, kun olin niin väsynyt. Minäkin kävin työssä lepäämässä...Aikaa myöten tilanne on helpottanut, kun lapset ovat kasvaneet. Mutta se tosiasia ei nyt auta sinua juuri nyt! Tarvitset sitä kuuluisaa omaa aikaa!

Tukiperheistä vain on kova pula, joten sellaista ei ole helppo saada.