En haluaisi että lapsista tulee aikuisia
Onko kellään muulla tätä samaa tunnetta, että ahdistaa kun tajuaa lasten olevan jo nuoria ja itsenäisempiä. Kaipaan jo nyt ns. pikkulapsiaikaa takaisin! Miten tämä on mahdollista? Vielä pari vuotta sitten toivoin, että kunpa kehittyisivät pian ja eivät olisi minusta niin riippuvaisia. Nyt kun ovat vahvasti teini-iässä ja on omat menot, niin itkeskelen välillä, että mihin ne pienet tyttöni katosivat. Kohta muuttavat kotoa pois ja tämä kaikki oli sitten tässä.
Minä vanhenen, tulee sairauksia ja kuolen pois. Elämä jatkuu lapsissani. Tätäkö elämä on?
Kommentit (12)
Mä en taas ajattele yhtään noin. Lapseni muutti pois syksyllä ja on hienoa nähdä hänen aloittavan oman elämän. Miten hieno nuori nainen hänestä onkaan kasvanut:) On myös todella ihanaa, että on jälleen omaa aikaa ja parisuhdeaikaa enemmän. Nyt saan toteuttaa omia mielenkiinnon kohteita (opiskelu, työ..) niin paljon kuin haluan.
Hiukan masentuneen oloinen ap. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Se on just sitä. Kaikki me kuollaan joskus. Se on ihan väistämätöntä.
Niin, me synnytään ja kuollaan. Ja siinä välissä me elämme.
Elät vain lasten kautta? Työ? Mies? Ystävät? Harrastukset?
Harmi, että lapsesi eivät ole kehittyneet normaalisti, eivätkä kykene itsenäistymään.
Omieni aikuistumisen ja itsenäistymisen seuraaminen on ollut pelkästään suuri ilo.
Voit haluta ihan mitä vain, mutta väistämätön tosiasia on, että lapset aikuistuvat. Onko ongelmasi läheisriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että lapsesi eivät ole kehittyneet normaalisti, eivätkä kykene itsenäistymään.
Omieni aikuistumisen ja itsenäistymisen seuraaminen on ollut pelkästään suuri ilo.
Nyt oli kyllä todella erikoinen tulkinta ap:n tekstistä. Älä lähde opiskelemaan kirjallisuutta ainakaan.
Onhan se lapsi vielä sen ison lapsen sisällä. Sielut. Vaikka teini-iässä irtaudutaan vanhemmista joksikin aikaa. Hanki pari lapsinukkea kotiin koristeeksi? Keksi harrastuksia. Ehkä tulee lapsenlapsi joskus tai kuka tietää.
Tarviit nyt jotain muutakin sisältöä elämääsi kuin lastesi elämät.
Vierailija kirjoitti:
Tarviit nyt jotain muutakin sisältöä elämääsi kuin lastesi elämät.
Samaa mieltä. Muuten ap:sta tulee se äiti, joka soittaa joka päivä lapsilleen ja tuppautuu väkisin kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on just sitä. Kaikki me kuollaan joskus. Se on ihan väistämätöntä.
Niin, me synnytään ja kuollaan. Ja siinä välissä me elämme.
Niin, käytännössä kyllä. Se on sitten jokaisen omassa hallussa, että elämmekö oikeasti, vai olemmeko vaan elossa. Ne on ihan eri asiat.
Se on just sitä. Kaikki me kuollaan joskus. Se on ihan väistämätöntä.