Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset, tunnetteko itsenne henkisesti kypsiksi?
Kommentit (26)
Joo. Vaikka monesti haluaisi olla 26v ulkoisesti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu
mutta 50 kymppisenä varmaan pidän nykyistä itseäni lapsena
Vierailija kirjoitti:
Joo. Vaikka monesti haluaisi olla 26v ulkoisesti. :D
miksi?
En ole yhtään seesteinen tai kypsä tai viisas kuten kuvittelin olevani tässä iässä. No, vähän vähemmän impulsiivisempi ja paljon kyynisempi kyllä mikä estää joitain aiempia friikahtamisia.
Olen aina ollut henkisesti kypsä, en kiusaa muita ja osaan käyttäytyä ja osaan lukea ihmisten tunteita ja olotiloja. En saa raivokohtauksia ja osaan hallita tunteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole kovin kypsäksi päässyt. Sama pikkukersa tuolla pääkopan sisällä elää edelleen.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Mutta tämän asettaa oikeisiin mittasuhteisiin sen muistaminen, että tunsin samalla tavalla jo esim. 12-vuotiaana.
En nyt ihan kohderyhmää ole, kun olen 51.
Mutta n 40 en todellakaan ollut henkisesti kypsä. Se tuli pikkuhiljaa tuossa 47-48 v paikkeilla ja nyt kyllä koen olevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Vaikka monesti haluaisi olla 26v ulkoisesti. :D
miksi?
Että on aikaa olla nuori vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muihin verrattuna ehkä, mutta en kyllä edelleenkään osaa olla kovin tärkeänä töissä vaikka pitäisi.
Olenko sitten 10 vuoden päästä ylikypsä? 😉
Uskon siis ihmisen kehittyvän läpi elämänsä, jos hän antaa itselleen siihen mahdollisuuden.
Valmis ja täydellinen tuskin on koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin nelikymppisenä että rakastan punkkia ja punk-rockia,
joo teininä metallia ja sitten koska itse soittanut alle kouluiästä asti instrumentteja ja laulanut niin kaikki musiikki ollut tuttua sitä kautta, mutta se todellinen sieluni musiikki on punk ja punk-rock, ei edes metalli.
Oli joku ikäkriisi varmaan että voiko tämän ikäinen nainen vaan kuunnella tällaista musiikkia, ja niinpä luukutin sitä täysillä autossa niin että kukaan muu ei ollut kuulemassa, ja kotona tietysti(asun yksin).
Ehkä se on henkistä kypsyyttä tunnustaa edes itselleen että mikä on, vaikka sitä ei kauheasti viitsi ympäristölleen mainostaa.
Kyllä ja ei. Tunnen olevani sisäisesti 20v, mutta paljon suuremmalla viisaudella varustettuna ja tyhmimmät jutut karsittuna, järkevä. Mutta kuitenkin se hassutteleva tyttömäinen nainen, joka jaksaa ihmetellä maailman kauniita asioita silmät innosta hehkuen.
Tiedän paljon eli oli sivistynyt, sikäli joo... mutta henkisesti olen pieruhuumoritasolla varmaan ikuisesti.
Ylikypsäksi tässä vaiheessa. Tämä miinakenttä jota elämäksi Suomessa kutsutaan on alkanut väsyttää.
Tunnen, olen panostanut todella paljon omaan henkiseen kasvuun viime aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Tunnen olevani sisäisesti 20v, mutta paljon suuremmalla viisaudella varustettuna ja tyhmimmät jutut karsittuna, järkevä. Mutta kuitenkin se hassutteleva tyttömäinen nainen, joka jaksaa ihmetellä maailman kauniita asioita silmät innosta hehkuen.
Mielest'ni ne henkisesti kypsemmät ihmiset nimenomaan osaavat olla myös lapsenmielisiä ja uteliaita elämää kohtaan.
Täysin kypsäksi.