Onko "sosiaalinen introvertti" joku uusi muotidiagnoosi?

On koska kaikille pitää löytää jokin hienolta kuulostava diagnoosi. Itse en pidä ihmisistä missään tilanteissa mutta ei siiihen tarvita muuta termiä kuin että kanssaeläjät on ärsyttäviä

Ei introvertti ole koskaan ollut diagnoosi

Ennen introvertti termiä näitä kutsuttiin hiljaisiksi vässyköiksi.

Sosiaalinen introvertti kuvaa mielestäni ainakin omaa lastani hyvin. Hän harrastaa joukkuelajia, on pidetty kaveri, tykkää olla ihmisten seurassa ja aikoo ihmisläheiselle alalle "isona". Toisaalta stten väsyy liiasta hälinästä, liian paljosta sosiaalisuudesta, nauttii yksinolosta. Asuukin yksinään, ja tykkää siitä, ettei tarvitse kotona "katsella muita" (toki poikaystävän ottaisi varmasti samaan talouteen asumaan, mutta se on vähän eri asia).

Introverttiyshän on sitä, että sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää, kun taas ekstrovertit saavat siitä lisää virtaa. Introverttiys ei aina ole mitään erakoitumista ja epäsosiaalisuutta, eikä varsinkaan ujoutta.

Onko aivan pakko laatikoida joka ihminen johonkin termiin?

En ole ikinä kuullut, mutta otsikko kiinnosti ja saa minut kommentoimaankin. Ajattelin, että vihdoin minullekin saatiin oma termi. Koen olevani juuri tuollainen. Olen hyvä sosiaalisilta taidoiltani, tulen ihmisten kanssa toimeen mainiosti, olen työssä, jossa joudun jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisiin ja minua voisi luulla ulospäinsuuntautuneeksi jne, mutta kotona olenkin siten ihan omiin oloihini vetäytyvä, enkä halua tavata ketään. Viikonloppu kotona ilman mitään suunnitelmia on paras viikonloppu. Kaupassa hipsin huppu päässä hyllyjen väliin, jos huomaan jonkun tutun.

Introversio-ekstroversio -ulottuvuus liittyy siihen, mistä saa energiaa. E saa itsensä ulkopuolelta, I itsensä sisältä.

Eli sosiaalinen introvertti on ihminen, joka tykkää ihmisten kanssa kanssakäymisisestä, mutta nämä eivät auta palautumaan.

Onhan niitä ektroverttejäkin, jotka tykkäävät olla yksin, mutta se ei anna heille energiaa.

Minä ajattelen itseni tuon termin alle. Olen usein tosi sosiaalinen ja sanavalmis, mutta kuitenkin introvertti ihmisenä. Jos sanon ihmisille olevani introvertti, kukaan ei oikein usko tai osaa yhdistää minua siihen. Olen kyllä ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen ajoittain, ihmisiä tavatessani, mutta väsähdän kohtaamisista ja kaipaan vastapainoksi yksinoloa ja rauhaa ja rajoitan noita hetkiä minimiin. Silti ihmiset näkevät minut pääsääntöisesti puheliaana läpänheittäjänä.

Näin ollen koen termin sosiaalinen introvertti kuvaavan parhaiten itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Introversio-ekstroversio -ulottuvuus liittyy siihen, mistä saa energiaa. E saa itsensä ulkopuolelta, I itsensä sisältä.

Eli sosiaalinen introvertti on ihminen, joka tykkää ihmisten kanssa kanssakäymisisestä, mutta nämä eivät auta palautumaan.

Onhan niitä ektroverttejäkin, jotka tykkäävät olla yksin, mutta se ei anna heille energiaa.

Tämä oli mahtavasti selitetty 👍

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen introvertti kuvaa mielestäni ainakin omaa lastani hyvin. Hän harrastaa joukkuelajia, on pidetty kaveri, tykkää olla ihmisten seurassa ja aikoo ihmisläheiselle alalle "isona". Toisaalta stten väsyy liiasta hälinästä, liian paljosta sosiaalisuudesta, nauttii yksinolosta. Asuukin yksinään, ja tykkää siitä, ettei tarvitse kotona "katsella muita" (toki poikaystävän ottaisi varmasti samaan talouteen asumaan, mutta se on vähän eri asia).

Introverttiyshän on sitä, että sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää, kun taas ekstrovertit saavat siitä lisää virtaa. Introverttiys ei aina ole mitään erakoitumista ja epäsosiaalisuutta, eikä varsinkaan ujoutta.

Hyvin kirjoitettu 🙏🏼

Tunnistan tästä itseni ja esikoiseni, ei olla ujoja tai sosiaalisesti estyneitä, muttei myöskään kestetä sosiaalista hälinää pitkään ja yksinolo on mahtavaa vaikka ystäviä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut, mutta otsikko kiinnosti ja saa minut kommentoimaankin. Ajattelin, että vihdoin minullekin saatiin oma termi. Koen olevani juuri tuollainen. Olen hyvä sosiaalisilta taidoiltani, tulen ihmisten kanssa toimeen mainiosti, olen työssä, jossa joudun jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisiin ja minua voisi luulla ulospäinsuuntautuneeksi jne, mutta kotona olenkin siten ihan omiin oloihini vetäytyvä, enkä halua tavata ketään. Viikonloppu kotona ilman mitään suunnitelmia on paras viikonloppu. Kaupassa hipsin huppu päässä hyllyjen väliin, jos huomaan jonkun tutun.

Niin tuttua!

Nîmesin itseni sosiaaliseksi introvertiksi vuosia sitten. Musta on tosi kuvaava termi sille että on ulospäinsuuntautunut, tulee hyvin kaikkien kanssa toimeen ja ystäviä on paljon, mutta kaiken kanssakäymisen vastapainoksi tarvitsee paljon omaa rauhaa, yksinoloa ja kuormittavan sosiaalisen sälän nollausta.

Parhaita työkavereita, eivät lähde mukaan juoruporukoihin. Luottopelaajia. 🧡