Miten asuisit ja eläisit jos saisit nyt valita ja se olisi huomenna mahdollista

Muuttaisin keskelle metsää ihanaan hirsimökkiin ja haluaisin elää sellaista sopivan vaatimatonta ja leppoisaa elämää ,mutta kuitenkin ripauksella luksusta ja mukavuuksin. Työ voisi olla jotain etätyötä ta luontoon liittyvää.

Että saisi olla kaukana kaikesta hälinästä ja kaupallisesta.

Elän jo. Ulkona oravanpyörästä ja silti Ok talo , vaimo, lapsia, auto ja säännöllinen tulo lopun elämää.m40

Muuttaisin johonkin läpi vuoden lämpimään, englanninkieliseen suurkaupunkiin. Vaikkapa Honoluluun tai Melbourneen.

Mahdollisimman lähellä valkoista rantaa, riippumatossa, olisi vielä pieni bungalowi missä ruskettunut hyväkroppainen surffimies viettäisi aikaa kanssani.

Matkustelua ja metsässä asumista sopivassa suhteessa.

Talo olisi Saimaan rannalla jossain lähellä taajamaa, mutta riittävän kaukana, ettei tien äänet kantaudu pihapiiriin.

Talo olisi ihan tavallinen hirsitalo 2-3 huonetta, keittiö, kodinhoitohuone, sauna, jne, siis alle 100 neliöö

Rannalla olisi n. 30 neliön saunarakennus ja reilun kokoinen puu/pihavarasto. 

Sitten siellä olisi rinteessä, osittain maan alla olisi vähintään 300 neliön talli, jossa olisi tilaa kahdessa kerroksessa.

Yläkerta olisi tien puolelle, jossa olisi autotallit ja varastot.

Alakerta olisi pyhitetty moottoripyörien rakentelulle.

Pesupaikka, pari nosturipaikkaa ja lämmin säilytystila vähintään kymmenelle pyörälle.

Sitten siellä olisi hitsaamo, koneistamo ja pieni maalauskoppi, viimeisen päälle työkaluilla

Rahaa tulisi jostain, joka mahdollistaisi unelmaelämän elämisen ja sitten vaan asuisin siellä järven rannalla, rakentelisin moottoripyöriä, korjaisin naapureiden pieniä koneita ja auttelisin naapureita muutenkin.

Viettäisi niin sanottua kyläsepän ja kylähullun sekoitusta sopivassa suhteessa.

Olisin rikas, ostaisin oman asunnon tästä nykyisen asuntomme läheltä ja tekisin siitä unelma mökkini. Sinne tulisi myös oma verstas jossa voisin puuhailla kaikenlaista. Voisin kutsua kavereita kylään ja tehdä heidän kanssaan kaikkea kivaa

Mä asuisin just tässä unelma-asunnossamme Helsingin keskustassa. Tai no pari kerrosta ylempänä voisin haluta asua. Muuten asunto ja sijainti hipoo täydellistä. Mökki saisi olla lähempänä, vaikka Espoon Nuuksiossa, Kirkkonummella tai Sipoossa, sinne paetaan kun tulee kaipuu maalle ja kun kesäiset ilmat tulevat.

Mutta sit ne varsinaiset haaveet: voisin vielä lentää lämpimään, nauttia lasten kanssa uimisesta, snorklailusta, nähtävyyksien katselusta ja hyvästä ruuasta. Ei olisi enää kipuja, ei jatkuvaa ravaamista Meilahden sairaalaan, eikä ahdistusta ja tuskaa siitä että pienet lapseni joutuvat elämään äidittömänä nuoruutensa ja aikuisuutensa. Luopuisin kaikesta tästä maallisesta, jos saisin nähdä lasteni kasvavan, näkisin heidän ylioppilasjuhlansa, saisin tavata heidän puolisonsa ja lapsenlapsia. Mutta valitettavasti minun tulevaisuus on enää kitumista ja tuskaa - henkistä ja fyysistä. Ehkä haaveilen sittenkin kotisairaalasta, ettei tarvitse mennä osastolle pitkiksi ajoilsi, vaan saan kuitenkin olla kotona rakkaiden kanssa elämäni loppuun asti.

Fuck Cancer!

Asuisin etelän kodissamme ympäri vuoden, nyt vain muutamia kk/v.

Tunnissa päsee niin Alpeille kuin Välimerellekin. Ympärillä ihanat maisemat ja upeat kylät ja kaupungit. Aurinkoa ja elämää.

Lähtöä odotellessa

Haluaisin asua  ihan missä tahansa, jossa lähialue pysyisi samana vuosikymmenistä toisiin ja puut saisivat rauhassa kasvaa. Muutaman km kävelymatka kauppaan ja reitin varrella olisi paljon vanhoja, isoja vähän villejä puutarhoja ja joista riippuisi puiden oksia soratien puolelle. Ennen kauppaa olisi valtava peltoaukea, jonka reunaa pitkin soratie kulkisi.  Talvella soratie aurattaisiin vasta aamupäivällä niin, että selviäisi vain kävellen siitä. 

Muuttaisin pienempään kotiin, jossa olisi vähemmän tavaraa ja ulkona isompi, mutta helppohoitoinen puutarha.