Miten saada itseluottamusta mennä juhliin joissa on ei-toivottu?
Heti alkuun, kutsujien kanssa olen hyvissä väleissä, varmasti toivovat minun osallistuvan vaikka toisaalta, isohkoista juhlista jos puutun niin eivät jää harmittelemaan. Kutsuja on puolisoni lähisukulainen ja minullekin ihan tärkeitä ihmisiä siis.
Sitten juhlissa on muut miehen muut lähisukulaiset jotka vihaavat minua :D Yksi heistä on kauan sitten käyttäytynyt väkivaltaisesti minua kohtaan ja levittänyt minusta paskapuheita, jonka sitten nämä muut ovat uskoneet. Sen myötä välit heihin on menneet poikki eli siis puolisokaan ei ole heidän kanssa tekemisissä. Suvun juhlissa ovat kuitenkin niiiiin onnellisia kun näkevät puolisoni pitkästä aikaa ja niin päin pois, jokseenkin teatraalista haloota ja esitystä hyvistä väleistä muille. Puoliso juttelee tuolloin vain pakolliset heidän kanssa. Minä en kiinnosta ketään, välttelevät viimeiseen asti.
Mutta tämä kutsuja puolisoineen, he eivät paskapuheita ole uskoneet t.s. tievävät ettei ne pidä paikkaansa. Samoin kaukaisemmat sukulaiset, eivät tiedä koko selkkauksesta ja muutenkin olen hyvissä väleissä heidän kanssaan. Heitäkin juhlissa on.
No niin eli. Ensireaktio juhlista kuultuani oli että en tule. Että en jaksa taas nähdä ja tuntea sitä inhoa ja että niin monen mielestä en ole toivottu juhliin. Että säästän itseäni, en tule.
Sitten kuitenkin välillä tulee sellainen tunne että vitut, laittaudun viimeisen päälle ja menen juhliin puolison rinnalla ylpeänä ja onnellisena. Puolisohan on valinnut minut jo kauan sitten, ei heitä. Nauran ja juttelen kaikkien niiden hyvien sukulaisten kanssa.
Ja sitten tulee se uskonpuute taas, kun kuvittelen kuuntelevani sitä heidän kikatustaan ja ihailua miten ihana puolisoni on ja sitten minun "asema" tehdään hyvin selväksi, ne katseet että hyi tuo on taas lihonut, ja muut.
Eli jos nyt olisi joku ollut samankaltaisessa tilanteessa niin millä olette boostanneet itsenne ennen tällaista tapahtumaa? Ensisijaisesti haluaisin nyt siis mennä sinne pää pystyssä itsevarmana, voittajana. Edes itseni voittajana. Vaikka pelkään kyllä että kaikki päättyy siihen että jäänkin kotiin.
Auttakaa!
Kommentit (24)
En menisi. Juhlissa on tarkoitus pitää hauskaa, eikä toi kuulosta yhtään hauskalta. Miksi turhaan kiusata itseään, kun voi vain olla menemättä?
10 x 10.
Olet varmaan jo yli 20 v. Ehkä jo niin vanha että alat huomaamaan kuinka nopeasti vuodet menevät.
100 vuoden kuluttua kukaan ei muista että olit edes olemassa, sama koskee muita juhlijoita. Ja 100 vuotta ei ole niin pitkä aika lopulta, vain 10 kpl 10 vuoden jaksoa.
Itselläni vähän sama tilanne. Miehen sukulainen levitellyt minusta paikkansa pitämättömiä juoruja. En ole mennyt juhliin enkä hautajaisiin - niihin, mihin tulevat ne ihmiset, jotka minua siedä. Fiilis menee täysin.
Kyllä pitäisi koota itsensä todella hyvin, että jaksaisi useamman tunnin sellaista, kun tuntee nahoissaan sen ylenkatseen.
Tässähän toimii vanha kikka: syöt bufee-pöydän tyhjäksi polvisaappaat kiiltäen ja bailaat kuin olisi 80-luku jälleen.
Miksi pitäisi mennä juhliin, joihin ei ole toivottu?
En menisi eikä miehenikään menisi tuossa tilanteessa.
Jos joku sukulaiseni kohdistaisi väkivaltaa tai edes huonoa kohtelua puolisooni, katkaisisin välit heti. Samoin jos mieheni suku kohtelisi minua huonosti, välit poikki. Ei tulisi mieleenkään toimia toisin.
En koskaan lakkaa hämmästelemästä, miten paljon huonoa käytöstä ihmiset sietävät sukulaisiltaan.
Sitten kuitenkin välillä tulee sellainen tunne että vitut, laittaudun viimeisen päälle ja menen juhliin puolison rinnalla ylpeänä ja onnellisena. Puolisohan on valinnut minut jo kauan sitten, ei heitä. Nauran ja juttelen kaikkien niiden hyvien sukulaisten kanssa.
Tuossahan on vastaus ap:n kysymykseen.
Aikoinaan ex-mieheni uusi puoliso oli uskomattoman mustasukkainen minulle,(vaikka mies jätti minut hänen takiaan) ja levitteli perättömiä juttuja minusta ympäri kaupunkia. Kuulin erilaisia versioita itsestäni ja etenkin tuon naisen ystävät jakoivat niitä auliisti kaikille. Tiesin, että minun on turha alkaa puolustamaan itseäni, joten nostin pääni pystyyn ja ajattelin, että ne jotka tuntevat minut, eivät usko juttuja ja ne, jotka uskovat eivät ole ystäviäni! Jälkeenpäin kuulin, että naista oli raivostuttanut suuresti se, etten alkanutkaan puolustautua, vaan jatkoin elämääni juoruista huolimatta. Samaa suosittelen sinulle. Älä alennu samalle tasolle panettelijoiden kanssa.
Tee mitä haluat. Itse en menisi välttämättä. En haluaisi väkisin tuppautua muiden perhejuhlaan. Ehkä siellä on liikaa väkeä muutenkin, joka saa joidenkin stressitasot kohoamaan. Jos se on heidän äidin ja isän koti, kokevat omakseen ja lapsuuden kodiksi. Sinne en ainakaan menisi. Enhän haluaisi omaan kotiinikaan ketä tahansa, vaikka äiti taas kutsuu omaansa porukkaa.
Hyi, helkkari. Miksi kukaan haluaisi mennä patsastelemaan väkivaltaisten ihmisten eteen?
Laittaudut tyylikkääksi, käyttäydyt kauniisti, selkä suoraksi, hartiat taakse, et lymyile seinänvieristoilla vaan seiso keskellä huonetta.
En ymmärrä, miksi olet noin voimakkaasti riitaantunut monen kanssa.
Etkö voi käyttää juhlia hyväksi ja sopia ainakin osan kanssa.
Antaa leukojen louskua, keskityt puolisosi kanssa hauskanpitoon niiden teille mielekkäiden ihmisten kanssa.
Jos juorut kerran ei ole totta, voit mennä ihan hyvällä omalla tunnolla. Asiat selviävät vain niin että te kommunikoitte.
Vain se ratkaisee haluaisitko mennä jos noita tyyppejä ei olisi? Ei sun tarvitse heidän takiaan kieltäytyä jostain, mitä haluat tehdä ja olet kutsuttu vieras. Ei se voi olla itsetuntokysymys. Menisin. Jos et välittäisi mennä, niin ne sukulaiset olisi hyvä tekosyy kyllä.
Mä en menisi. Pystyisin kyllä, mutten haluaisi. Juhlat eivät ole juhlat, jos joutuu miettimään miten paljon osa porukasta minua inhoaa ja mitähän uusia valheita he taas minusta keksivät ja käykö joku mulkvisti mahdollisesti päälle. En uhraisi aikaani tällaiseen kyräilytilaisuuteen.
Minä en ole riitaantunut kenenkään kanssa. Minua kohtaan hyökättiin, sillä en ole se ihminen jonka perhe olisi halunnut jäsenelleen puolisoksi vaan aivan väärä. Kaikki muut uskoivat hyökkääjää, nämä nyt meidät kutsuneet eivät. Siksi he ovat ainoat lähisukulaiset joiden kanssa enää olemme tekemisissä. Ja koska he ovat ne ainoat, niin puolisolle on siksi tärkeää että menisimme juhliin. Ja hän haluaisi minun tulevan mukaan.
Tämä minua kohtaan hyökännyt tietää kyllä että välien palautuksen yrittäminenkin vaatisi häneltä anteeksipyynnön. Ei kuulema aio anteeksi pyytää.
Minä menisin. Lappaisin hurjasti herkkuja lautaselle ja viihtyisin oikein hyvin.