Onko hyvä vai huono et uusperheessä kerrotaan rehellisesti

että toisen lapsissa ärsyttää ihan mikään

että toisen lapsissa ärsyttää ihan mikään

Ihan samalla tavalla kuin omassa lapsessakin ärsyttää. Ei lapsi muutu täydelliseksi vain sillä että hän on puolison edellisestä liitosta.

Itsestä tuntuu että jos kerrotaan rehellisesti, niin toinen voi loukkaantua tai tuntea olonsa epämukavaksi vanhempana. Toinen voi myös ottaa nokkiinsa ja tuntea että toinen ei välitä hänen lapsistaan.



Mutta jos ei kerrota, niin ei pääse purkamaan ja luomaan yhteistä perhettä ja vanhemmuutta. Normaalia on että lapsissa joku piirre joskus ärsyttää, niissä omissakin. Tällöin on hyvä että pääsee puolison kanssa purkamaan ja keskustelemaan siitä.



Eli vaikeaa on ja puolensa ja puolensa kummassakin. Kertominen on rohkea teko. Kertomatta jättäminen taas varmaa.

Tero

Ei siis "Vittu kun toi sun exäs kakara vinkuu taas JOKA asiasta. Kai sillekin vois jonkin kurin laittaa?! Vai onko se täysin kyvytön oppimaan odottamista ja hiljaa olemista?"



Esimerkiksi voisi kokeilla sanoa: "Elli on ollut aika tyytymätön kaikkeen viime aikoina. Voisitko jutella sen kanssa jos sillä onkin jokin hätänä?"



Viesti menee perille molemmissa, mutta lapsen ja vanhemman turha loukkaaminen jää pois jälkimmäisestä. Ja tärkeää jättää pois sen korostaminen ettei ole oma lapsi.