Jos lapsia kinuaa lemmikkiä ei kannata ikinä ottaa koiraa. Kissa on parempi, kun lapsen mielenkiinto lopahtaa on hiekkalaatikon siistiminen pienempi paha kuin pakkoulkoilu räntäsateessa
"Kyllä mä sitä lenkitän" on ikivanha ansa johon ei pidä langeta.
Kommentit (32)
Meillä on neljä koiraa ja kaikki hankittu koska minua haluan harrastaa niiden kanssa. Lapsilta en odota kuin satunnaista apua ruokinnassa jos olen vaikka kipeä. Ihan normaali atoisen auttamista.
No äidillehän se lemmikki jää joka tapauksessa, on lapsi lähtee opiskelemaan. Jos ei sellaista halua, pitää osata sanoa ei lemmikille.
Lapsi tai toki aikuinenkin voisi esim, tarjoutua ulkoiluttamaan jonkun naapurin koiraa. Monilla huonoon kuntoon menneillä vanhuksilla on koiria, jotka eivät saa tarpeeksi liikuntaa.
Niin naapurissakin luultiin että teinit ulkoiluttaa. Kuitenkin 95 % kerroista hihnan päässä on jompikumpi vanhemmista.
Kissa on siinä mielessä helpompi, että se ei vaadi niin paljoa huomiota ja huolenpitoa kuin koira. On itsenäisempi kuin koirat, jotka jossakin tapauksessa ovat kuin pikkulapsia. Kissaakaan ei tosin saisi ottaa heppoisin perustein ja hylätä sitten kesän lopulla johonkin tienposkeen.
Nekin koiran tai muunkin lemmikin tuomat kustannukset pitää huomioida. Nykyisin ei riitä, että viskataan joku luu koiralle pihalle. Lakikin velvoittaa pitämään koirasta hyvää huolta ja se voi tulla aika kalliiksi. Jos budjetti on tiukka voi lapselta kysyä, mistä hän haluaa luopua lemmikin saadakseen. Hyvinkin kesälomamatkan verran voi maksaa varsinkin, jos joutuu lemmikkiä lääkärissä käyttämään,
Vierailija kirjoitti:
Kissa on siinä mielessä helpompi, että se ei vaadi niin paljoa huomiota ja huolenpitoa kuin koira. On itsenäisempi kuin koirat, jotka jossakin tapauksessa ovat kuin pikkulapsia. Kissaakaan ei tosin saisi ottaa heppoisin perustein ja hylätä sitten kesän lopulla johonkin tienposkeen.
Kesäkissat on myytti. Kuka edes asuu koko kesää mökillä. Kissat maksaakin nykyään useita satasia.
Kun lapsi kinuaa lemmikkiä jos joku on ihan pakko sille ostaa niin ei todellakaan kissaakaan koska se on niin pitkäikäinen. Paras vaihtoehto tuolloin on vaikkapa hamsteri koska kun/jos lapsen mielenkiinto loppuu ei aikuisten tarvitse siitä monta vuotta huolehtia.
Kissat kaipaa yhtä lailla ulkoilua. On väärin kuvitella että ne olisi onnellisia sisävankeina.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että ottaa lemmikin vain koska lapsi sellaista kinuaa? :D ja vielä oikeasti kuvittelee, että lapsi olisi riittävän kypsä ymmärtämään lemmikistä tulevan vastuun ja toimivan täysin sen mukaisesti? Kyllä se lemmikin ottaminen ja hoitaminen on aina vanhemman vastuulla. Lapselle opetetaan tietenkin vastuuta ja hoitamista, mutta ei pientä lasta voi velvoittaa hoitamaan samalla tavalla kuin aikuista.
Juuri näin.
Ja aloitukseen: mä päätyisin silti koiraan koska en halua kissaa. Mulle on pienempi paha lenkkeillä räntäsateessa kuin tyhjentää sisällä olevaa hiekkalaatikkoa. Lisäksi koiran voi ottaa helpommin mukaan eri paikkoihin. Mutta tosiaan ei kumpaakaan eläintä lapsen vastuulle ja osa kokee taas kissan helpommaksi. Itse vaan satun olemaan enemmän koiraihminen.
Haluaisin myös lisätä , että koiraa ei pidä ottaa tai ainakaan osallistua maksuihin, jos kumppani hinkuu koiraa. Mun täti aikoinaan oli avoliitossa miehen kanssa, joka alkoi hinkua, että hän haluaa koiran ja lupasi tehdä joka ilta pitkän lenkin sen kanssa. Sitten kun he hankkivat koiran, jonka tätini maksoi kokonaan ja myös siitä aiheutuneet kulut, ei mies osallistunut koiran hoitoon mitenkään vaan koira jäi täysin tätini hoidettavaksi.
Kyllä sitä kissaakin pitää hoitaa, muutenkin kuin vain siivoamalla vessalaatikko. Vaikka kissaa ei tarvitsekaan lenkittää, niin on sitä kuitenkin hyvä leikittää ja aktivoida, harjata turkkia, leikata kynnet ym.
Koiran pointti on juurikin se että sen kanssa tulee mentyä lenkille myös vaikka sataa. Mutta joo, ei sitä lapselle hankita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä kissaakin pitää hoitaa, muutenkin kuin vain siivoamalla vessalaatikko. Vaikka kissaa ei tarvitsekaan lenkittää, niin on sitä kuitenkin hyvä leikittää ja aktivoida, harjata turkkia, leikata kynnet ym.
Ja eläinlääkäriin voi huonolla onnella mennä hyvinkin paljon rahaa. Samoin ruokaan jos kissa sattuu olemaan ruoka-allergikko. Lomien ajaksi täytyy kissallekin hankkia hoitaja, ei ole halpaa sekään.
Kissa ihan viimeisenä mun kotiini, saati sitten sen haiseva hiekkalaatikko. Ei auta selittää ettei se muka haisisi, kun sen huolehtii kunnolla. Kyllä haisee. Ihan sama mitä pellettejä tai hiekkaa käyttää, se haisee. Enkä todellakaan halua kotiini elukkaa, joka ravaa ja leikkii yöt, kiipeilee pöydillä, varsinkin keittiössä, niillä käpälillään, joilla on just ollut siellä hiekkalaatikollaan yms. Tuhat kertaa mielummin ulkoilutan koiraa, vaikka satais ämmiä ja äkeitä taivaalta tai olis 30 astetta pakkasta.
Eihän kukaan voi ola niin, että hankkii mitään lemmikkiä lapsen kinutessa?
Mulla oli poikakveri, joka teininä kinusi hämähäkkiä. Isänsä sitten oli semmosen hankkinut tarpeineen.
Se otus kuoli suht nopeeta laiminlyönteihin, kun jannua ei enää kiinnostanut, isä ei välittänyt, ollenkaan ja äitiä pelotti.
Mäkin lopetin niillä käymisen siihen paikkaan ja suhde loppu, kun kuulin hämähäkin kuolleen.
Vastuu on aina aikuisen, vaikka lapsi kuinka lupaa kaikkensa tekevän. Edes teiniltä ei voi vielä odottaa ottavansa täyttä vastuuta.
Eläin aikuisen halun mukaan, ei lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä koiraa ja kaikki hankittu koska minua haluan harrastaa niiden kanssa. Lapsilta en odota kuin satunnaista apua ruokinnassa jos olen vaikka kipeä. Ihan normaali atoisen auttamista.
Meilläkin on koira ja kissa, koska olen ne itse halunnut. Kyse oli siitä, että otetaan lemmikki, koska lapsi kinuaa sitä ja lupaa hoitaa sen. Siinä ei ole mitään järkeä, koska vastuu jää kuitenkin vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Kissa ihan viimeisenä mun kotiini, saati sitten sen haiseva hiekkalaatikko. Ei auta selittää ettei se muka haisisi, kun sen huolehtii kunnolla. Kyllä haisee. Ihan sama mitä pellettejä tai hiekkaa käyttää, se haisee. Enkä todellakaan halua kotiini elukkaa, joka ravaa ja leikkii yöt, kiipeilee pöydillä, varsinkin keittiössä, niillä käpälillään, joilla on just ollut siellä hiekkalaatikollaan yms. Tuhat kertaa mielummin ulkoilutan koiraa, vaikka satais ämmiä ja äkeitä taivaalta tai olis 30 astetta pakkasta.
Mitäs jos olisit kokonaan ilman eläintä?
PS. Kissan voi opettaa tarpeilleen ulos, niin ei tarvita sisähiekkalaatikkoa.
Ja joillakin on pienille koirilleen hienkalaatikko.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi kinuaa lemmikkiä jos joku on ihan pakko sille ostaa niin ei todellakaan kissaakaan koska se on niin pitkäikäinen. Paras vaihtoehto tuolloin on vaikkapa hamsteri koska kun/jos lapsen mielenkiinto loppuu ei aikuisten tarvitse siitä monta vuotta huolehtia.
Totta. Tommosen hamsterin saa tapettua päivissä.
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että ottaa lemmikin vain koska lapsi sellaista kinuaa? :D ja vielä oikeasti kuvittelee, että lapsi olisi riittävän kypsä ymmärtämään lemmikistä tulevan vastuun ja toimivan täysin sen mukaisesti? Kyllä se lemmikin ottaminen ja hoitaminen on aina vanhemman vastuulla. Lapselle opetetaan tietenkin vastuuta ja hoitamista, mutta ei pientä lasta voi velvoittaa hoitamaan samalla tavalla kuin aikuista.